Kissakortti: 139 / Cat Card: 139

Kissa se on leijonakin! Ainakaan tässä Rembrandtin mustepiirroksessa ruskealle paperille noin vuodelta 1660 ei ole mitään pelottavaa. Muutamalla musteen pyyhkäisyllä Rembrandt on luonut kuvan hiukan uneliaasta ja pehmeästä eläimestä. Kuvan nimi on Makaava leijona, katse oikealle (yksityiskohta). Näin tämän työn kokonaisena leijonana (alla) pari vuotta sitten näyttelyssä National Galleryssä Lontoossa. Mestariteos!

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Even a lion is a cat! At least there nothing frightening in this ink drawing on a brown paper from around 1660 by Rembrandt. Rembrandt has created this picture of a little sleepy and soft animal. The name of the drawing is Recumbent Lion, facing Right (detail). I saw the whole of this drawing (below) a couple of years ago in an exhibition in the National Gallery, London, A masterpiece!

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

BERLIINI SUOMIX - NÄYTTELY / EXHIBITION

Huomenna aukeaa Berliinissä sarjakuva-aiheinen yhteisnäyttely Berliini Suomix, jossa olen mukana. Näyttely on avoinna Galerie Vierraumladenissa 26.2.-4.3.2016. Näyttelyn ideana oli tehdä sarjakuvia Berliinissä lapsuutensa ja nuoruutensa asuneen Christian Jütten Berliini-aiheisiin tarinoihin. Oma tarinani kertoo kissasta, jonka vanha mies löytää Berliinin kaduilta, ja kissa saa uuden kodin Christianin luota. Muut näyttelyn taiteilijat ovat kokeneempia sarjakuvan tekijöitä: Pertti Hämäläinen, Timo Kokkila, Emmi Nieminen, Tiitu Takalo ja Tuukka Teponoja. Minulle tämä projekti oli mielenkiintoinen, innostava ja uudenlainen tapa koota linoleikkauksista kaksi A2-kokoista sarjakuvasivua. Emmi Nieminen suunnitteli julisteen, jossa vastakkain ovat Saksan karhu ja Suomen leijona.

*****************
A comics-themed group exhibition Berliini Suomix will be open tomorrow in Berlin, accompanied also by me. The exhibition is in Galerie Vierraumladen between 26th of February and 4th March 2016. The idea of this exhibition was to make comics to Christian Jütte's Berlin-themed stories from his childhood and youth which he spend in Berlin. My story is of a cat, which was found by an old man in the streets of Berlin, and the cat got a new home by Christian. The other artist in this exhibition are more experienced in the field of comics: Pertti Hämäläinen, Timo Kokkila, Emmi Nieminen, Tiitu Takalo and Tuukka Teponoja. For me this project was an interesting, inspirational and novel way to combine linocuts to two A2-sized pages of comic strip. Emmi Nieminen designed the poster with the German bear and Finnish lion in it.

Kissakortti: 138 / Cat Card: 138

Näissä suklaarasiamaalauksissa kissoista ei yleensä näy tekijän nimeä. Tässä kortissa on tiedot taiteilijasta: Henry Horatio Couldery  (1832–1918). Hän oli suosittu englantilainen eläinmaalari. Tässä kuvassa kaksi kissanpoikaa leikkii punaisella ruusulla ja peiton takan väijyy kutsumaton vieras (kuvan nimi on: An Unexpected Visitor). Ammattilaisen jälki näkyy myös silkkipeiton kohokuvioiden taidokkaassa maalauksessa. 

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Usually, there is no name of the artist in these chocolate box paintings. On this card is even the name of the artist: Henry Horatio Couldery  (1832–1918). He was a popular English painter of animals. In this picture two kittens are playing with a red rose, and behind the quilt is lurking An Unexpected Visitor, which is also the name of the painting. A  mark of a professional is visible also in the painting of the embossed pattern of the silk quilt

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

WERSTAS / FAG SWISS PROOF 40

Päivä Tampereen työväenmuseo Werstaan museokirjapainossa mestari Raimo Rajalan kanssa on juhlaa. Käytössämme oli vanha vedostuskone FAG Swiss Proof 40, jolla vedostimme paria isokokoista linoleikkaustani. Koneen alkusäätöihin kuluu aikaa. pohjalevyn, jolle linoleikkaus laitetaan, pitää olla tasainen, teloilla pitää olla sopiva puristus ja väriä pitää olla oikea määrä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, vedostus on leikkiä. Koneen jälki on kaunis, pehmeä ja sävykäs. Kapeimmatkaan kaiverrukset Pispalan koulua kuvaavassa linoleikkauksessani eivät menneet tukkoon, kuten käsin vedostamalla usein. Vedostuskoneella väri levitetään teloille, linolevy laitetaan painoalustalle ja vivusta kääntämällä väri saadaan linolevylle, paperi syötetään telalle ja vipua kääntämällä väri siirtyy linolevyltä paperille. Tämä on siis kohopainoa. 

****************

A day in the museum print shop of The Finnish Labour Museum Werstas with the printing master Raimo Rajala is a feast.We used an old proof printing machine FAG Swiss Proof 40, with which we pulled couple of my larger linocuts. It takes time to adjust the machine: the base, on which the linocut is placed, must be even, there must be just a proper amount of pressure on the rolls, and the amount of colour has to be just right.  When these are ok, pulling/printing is child´s play. The result of this machine is beautiful, soft and tuneful. Even the thinnest carvings in my linocut of Pispala School didn't get blocked as very often pulling linos by hand. With this proofing press the colour will be applied on the rollers, the linicut is placed on a pressing base and by twisting the handle the colour is transferred on the linocut, paper is placed on the roll and by twisting the handle the colour will transfer to the paper. So this is letterpresss. 

TYYNE ESKO - KIRJA / BOOK

Satu Itkonen:
Kaikki piikkini jotka sain, Tyyne Eskon maalauksia.
Helsinki, Maahenki, 2004.
67 sivua/pages

Kirjastosta löysin pienen kirjan minulle ihan tuntemattomasta suomalaisesta naivistimaalarista Tyyne Eskosta (1920-2011). Kirjasen kuvitus on hyvä ja Satu Itkosen teksti samoin. Tyyne Esko jäi eläkkeelle 52-vuotiaana 1970-luvun alussa ja aloitti taulujen maalaamisen. Aluksi hän maalasi taloja ja kukkia, mutta siirtyi sitten kuvittamaan uniaan politiikan vääryyksistä ja poliitikkojen ahneudesta ja valheellisuudesta. Hän myös kirjoitti kriittisiä kirjeitä poliitikoille ja presidentille. Eskon kokonaan toinen puoli olivat herkät runo- ja taruaiheiset symboliset maalaukset. Esko löydettiin jopa kansainvälisiin naivistinäyttelyihin Amerikassa, ja hänen töitään oli esillä monissa näyttelyissä Suomessakin ennen kuin hän lopetti maalaamisen 1990-luvun alussa. Tässä on todella alkuperäinen ja omanlaisensa naivisti, jota on kuvattu kaikilla mahdollisilla alan termeillä: ITE-taiteilija, ulkopuolinen, itseoppinut, primitiivinen, symbolisti ja aito. Tyyne Eskon elämä ei todella ollut helppo. Hän tunsi voimakkaasti maailman epäoikeudenmukaisuuden, mutta hänen maalauksensa eivät ole katkeria, niissä on voimaa, vimmaa ja kauneutta. Ainutlaatuinen nainen!

*******************

Omakuva siilinä / Self portrait an an hedgehog

I found from the library a small book of to me earlier quite unknown Finnish Naïve artist Tyyne Esko (1920-2011). The illustration in this book is fine, and so is the text by Satu Itkonen. Tyyne Esko retired when she was 52 years old in the beginning of the 1970's and started to paint with oil. At the beginning she painted houses and flowers, but moved later to illustrations of her nightly dreams of the wrongdoings in the politics and the greed and falsity of politicians. She also wrote critical letters to politicians and the president. The totally different side if Tyyne Esko's career are her symbolic and tender paintings based on poems and stories. Esko even participated international Naïve art exhibitions in America, and her works were also in many Finnish exhibitions before she stopped to paint at the beginning of the 1990's. Here we have a really original and one of her kind Naïve artist. She has been described with all possible terms of the trade: ITE artist, selfmade, outsider, self-thought, primitive, authentic and a symbolist. Tyyne Esko's life really was not easy. She felt strongly the injustice of the world, but her paintings are not bitter - they have strength,frenzy and beauty. What a unique woman! 

KISSANPÄIVÄT / CAT DAYS

Kissanpäivät on sopiva nimi linoleikkausteni näyttelylle Koskenmäen koulun galleriatilassa Nokialla. Näyttelytila on keskellä isoa koulua aulassa, josta ovet vievät opettajanhuoneeseen ja rehtorin kansliaan. Galleristina toimii opettaja Juha Isometsä, joka valitsee näyttelyt. Juha tekee mielestäni tosi hienoa työtä koulullaan opastamalla lapset taiteen ja näyttelyiden pariin jo ala-asteelta. Saatiin mahtumaan 33 linoleikkausta näyttelytilan seinille. Ripustussysteemi oli tosi näppärä: kattokiskosta siimoja ja nipistimiä. Taulut olivat seinällä hujauksessa ja vieläpä suorassa.

***********

Cat Days is a suitable name for my exhibition of linocuts in Koskenmäki School's gallery space. The Gallery is in the middle of a big school and the doors from the gallery are

leading to teacher's room and principal's office. Teacher Juha Isometsä works as the gallerist and he also selects the exhibitions. I think Juha is doing a really fine job steering pupils to arts and exhibitions already from the primary school. We managed to squeeze 33 linocuts on the walls of the gallery. The hanging system was really neat: plastic lines from the ceiling rails and clips. The pictures were hung up in a jiffy and they were even straight.

Kissakortti: 137 / Cat Card: 137

Elisabeth Blackadderin (s. 1931) etsauksen kauniit värisävyt miellyttävät. Fred-kissa on kiivennyt nukkumaan kaapin päälle. Mustavalkoisen kissan uninen ja painava muoto tuntuu pehmeältä. Kaapissa on vastapainona värikäs ja kulmikas kuvio. Ja kuvan yläreunaan Blackadder on jättänyt ison tyhjän tilan. 

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Elisabeth Blackadder's etching has beautiful tones. Fred the cat has climbed to sleep on a cupboard. The heavy shape of black and white, sleepy cat is soft. The cupboard's colourful and angular shape is an opposite to the cat. And Blackadder has left a big empty space at the upper part of the picture.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

ROP - NÄYTTELY / EXHIBITION

Viime vuonna näin Pirkanmaan 6. triennaalissa mahtavan installaation pilvenpiirtäjistä. Sama rakennelma on nyt mukana ROP-ryhmän:Tuomo Rosenlund (s. 1976) ja Pekka Orava (s. 1973) näyttelyssä Tampereen Mältinrannassa. ROP-ryhmä rakentaa rakennelmiaan hiukan pilke silmäkulmassa puusta, muovista ja metallista, maalaa työt akryylilla tai öljyllä ja käyttää muitakin käsiin osuneita aineksia. Teosten koot vaihtelevat kattoon asti ulottuvista ihan pieniin taloihin. Korkean kirkkaan vihreän itämaisvaikutteisen pylvään päällä on suomalaisen kesämökin prototyyppi. Pienen kerrostalon seinässä lukee: Olet tässä. Aidon näköisiä rakennuspiirustuksia esitellään varmaan hämäyksenä. Teosten nimetkin viittaavat johonkin ihan muuhun: Universale (Epäonnistumisen mahdollisuus on rajattu lähes nollaan). 

************
I saw last year a gorgeous installation of skyscrapers in Pirkanmaa 6th Triennial. The same construction can now be seen in Gallery Mältinranta, Tampere in ROP Group's (Tuomo Rosenlund (s. 1976) and Pekka Orava (s. 1973)) exhibition. ROP Group builds their installations a bit like a twinkle in the eye from wood, metal, plastic and paints them with acrylic or oil paint and uses other materials which happen to be around. The sizes of group's works vary a lot from the ones reaching to the ceiling to very small houses. On top of a high bright green Asian-style column there is a small typical Finnish summer cottage. On the wall of a small apartment house reads: You Are Here. They are displaying authentic-looking design drawings surely for bluff. Even the names of the installations are something completely different: Universale (The Possibility of Failure Has Been Limited To Almost Zero).

ILKKA VÄÄTTI & CAROLUS ENCKELL - NÄYTTELYT / EXHIBITIONS

Carolus Ecnkell

Kaksi äkkiä katsoen hyvin samannäköistä abstraktia taidenäyttelyä tarjotaan Tampereella samaan aikaan. Sara Hildénin taidemuseossa Carolus Enckellin (s. 1945) retrospektiivi ja galleria Himmelblaussa Ilkka Väätti (s. 1955). Mutta kun näyttelyjä vertaa, eroja löytyy aika paljon. Ilkka Väätin työt ovat grafiikkaa, serigrafioita tai mielenkiintoisia carborundumin ja serigrafian yhdistelmiä. Enckell maalaa öljyväreillä, piirtää liiduilla tai muovaa levyjä. Väätti hakee töidensä aiheita historiasta, kaukomailta ja keskittyy kuvioihin, värien ja muotojen rytmiin ja pintaan. Kuviot voisivat toimia vaikka painokankaina. Enckell hakee myös vaikutelmia kaukomailta, mutta hän keskittyy enemmän väripintojen muunnelmiin ja valon ilmenemismuotoihin. Vaikutteina ovat olleet vaikkapa Malevitsin mustat neliöt.  

***********
There are on offer two suddenly looking very similar abstract art exhibitions at the same

Ilkka Väätti

time in Tampere. Carolus Enckell's (b. 1945) retrospective in Sara Hildén's  Art Museum and Ilkka Väätti (b. 1955) in Gallery Himmelblau. But when you compare these exhibitions, there are quite many differences. Ilkka Väätti's works are graphics, serigraphys and interesting combinations of carborundum and serigraphy. Enckell paints with oil colours, draws with oil pastels or shapes some plates. Väätti seeks his subjects from history and faraway countries and he focuses his attention to patterns, the rhythm and surface of colours and shapes. These designs could work even as printed fabric. Enckell seeks his impressions from foreign countries, but he concentrates more on the variations of color surfaces and illuminations of light. His influences are for example Malevits'  black squares. 

Ilkka Väätti

Carolus Enckell

KAUNEIMMAT KOULUTAULUT / MOST BEAUTIFUL EDUCATIONAL BOARDS

Vanhojen koulutaulujen tarkoitus oli kertoa oppilaille kasveista, eläimistä, vanhoista työtavoista, vieraista maista, politiikasta ja uskonnosta kuvien avulla. Tämä oli aikaa ennen Internetiä. Työväenmuseo Werstaan näyttelyn koulutaulut ovat Kuurojen museon kokoelmista. Itse en muista omista alakouluajoista kuin joitakin eläin- ja kasviaiheisia tauluja. Mutta yhden kiinalaisaiheisen kuvan tunnistin - sama kuva oli opiskeluaikojeni kämpissä. Silloin en tunnistanut kuvaa opetustauluksi, sillä sen oli joku kehystänyt kun ostin taulun kirpputorilta. Nostalgia iski, ja kaivoin taulun esille autotallin takaa varastosta. Siellähän oli myös iso opetustaulu liito-oravasta, jota en ollenkaan muistanut omistavani. Näissä koulutauluissa on yleensä kauniit syvät värit. Ei ihme, että ne ovat olleet ja ovat edelleen sisustajien suosiossa.

************
The purpose of old educational boards has been to tell pupils about plants, animals, old

manual labor, strange lands, politics, and religion. This was before the Internet. The educational boards in the exhibition in The Finnish Labour Museum Werstas, Tampere are from the collection of The Museum of Deaf. I remember myself from my school times only some plant and animal boards. But one Chinese-themed board in the exhibition I recognized immediately, because the same picture had been hanging on the wall of my student digs. At that time I didn't know it was a school board, because someone had framed it before I bought in some flea market. Nostalgia stroke, and I fished it out from the storage behind the garage. And there I found also another old school board of a flying squirrel that I didn't even remember I owned. Usually these old school boards have beautiful deep colours. Its no wonder, that they are still favored by decorators. 

KAKSI PUTOAVAA KISSAA / TWO FALLING CATS

Tein kaksi linoleikkausta putoavasta tai lentävästä kissasta. Tarkoitus oli yhdistää kissa linoleikkaukseen leikkivästä kissasta, joka makaa selällään ja pyörittää kissaa jaloillaan.  Ensimmäisestä putoavasta kissasta tuli liian iso tähän tarkoitukseen. Mutta seuraava pienempi putoava kissa toimikin ihan hyvin. Liukuvärjäsin sen punamustaksi.

************
I made two linocuts of a falling or flying cat. My purpose was to combine a falling cat with my linocut of a cat lying on her back and rolling a cat with her feet. The first falling cat turned out to be too big for this purpose. But the next smaller falling cat worked just fine. I used gradient colour black & red. 

Kissakortti:136 / Cat Card: 136

Jasmine ja Cocoa ovat kissojen nimet, eivätkä nämä näytä miltään söpöiltä otuksilta. Siamilaiset kissat katsovat hiukan ärsyyntyneinä sinimustilla silmillään. Hännät muodostavat x-kuvion. Tummien korvien, kuonojen ja häntien vastakohtana on pehmeä kermanvärinen turkki. Mutta mikä on kuvan alareunassa kiemurteleva punaraitainen kohta, tyynyn kanttausko? Kuva on alkujaan Martin Lemanin (s. 1934) pieni öljyväri kovalevylle.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********The cats are called Jasmine and Cocoa, and these are no cute creatures. Siamese cats are looking at you with their black and blue eyes somewhat displeased. The tail are forming the figure x. As a contrast to dark ears, snouts and tails the cats have soft cream coloured fur. But what is a red striped figure at the bottom of the picture, an edging of a pillow perhaps? The original picture is a small oli painting on board by Martin Leman (b. 1934).

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

PISPALAN KOULU: 4 / PISPALA SCHOOL: Part Four

Koevedos uudesta linoleikkauksestani Pispalan koulusta on nyt saanut nimenkin: Opintie. Kaksi kissaa on kuvassa matkalla Pispalan kouluun pitkin puuportaita - niitähän Pispalassa riittää. Pieniä viilauksia vielä tullee muutamia. Näin ison (40 x 30 cm) linoleikkauksen vedostus käsin on aikamoista työtä, tarvittaisiin ehkä enemmän muskelia. Mutta keittiöstä löytyy aika monta hyvää työvälinettä kuvan painamiseen paperille - kuten kaulin.

**************
Test print of my new linocut of Pispala School has now got a name: Study Paths. In the picture two cats are on their way to Pispala School on wooden steps - and there are many of them in Pispala. Some small adjustments are needed. To pull by hand this big a linocut (40 x 30 cm) is hard work, perhaps some more muscle would be useful. But you can find rather good tools in the kitchen to print the picture on a paper - like a rolling pin.

PISPALAN KOULU: 1 / PISPALA SCOOL: Part One
PISPALAN KOULU: 2 / PISPALA SCOOL: Part Two
PISPALAN KOULU: 3 / PISPALA SCOOL: Part Three

GREAT BARDFIELD - KIRJA / BOOK

Sheila Robinson, linoleikkaus / linocut

Tämä lahjaksi saatu kirja on aarre: Bawden, Ravilious and the Artists of Great Bardfield. Kirja kertoo taitailijayhteisöstä, joka syntyi Toisen Maailmansodan aikana Edward Bawdenin ja Eric Ravilousin ympärille pieneen Great Bardfieldin kylään Englannissa. Elämä siellä oli aika yksinkertaista, mutta ystäväjoukko sai innostusta toisiltaan, järjesti kylässä näyttelyitä, taltioi katoavaa maalaismiljöötä ja perehdytti toinen toisiaan erilaisiin taidetekniikoihin. Vallitsevat tekniikat näyttävät olleen vesivärimaalaus, linoleikkaus ja tekstiilitaide. Eric Raviloiusin vaimon Tirzah Raviliousin puukaiverrukset ihastuttavat, samoin Sheila Robinsonin linoleikkaukset. Robinson teki grafiikkaa myös mielenkiintoisella itse kehittämällään kartonkileikkaus-menetelmällä. John Aldridgen öljymaalauksessa on ihana kissa naisen sylissä. Great Bardfieldissä tunnuttiin arvostavan kissoja. Kenneth Rowntreen tyylikkään värisissä vesivärimaalauksissa voi melkein tuntea vanhan kirkon tuoksun. Kirjassa on upea kuvitus ja hyvin tehty informatiivinen teksti koko yhteisöstä ja sen yksittäisistä taiteilijoista erikseen. Toisen maailmansodan jälkeinen aika tuntuu käsin kosketeltavalta.

****************

John Aldridge, ölymaalaus / oil painting

This book that I got for a present is a real gem:  Bawden, Ravilious and the Artists of Great Bardfield. The book is about a group of artists or artist community, which gathered around Edward Bawden and Eric Ravilious during and after the World War II in a small village of Bardfield in England. The life there was quite simple, but the group of artist friends supported and inspired each other, organized exhibitions, recorded the vanishing countryside and its culture, and introduced each other to new art techniques.the most popular ways of making art seem to have been watercolour, linocut and textiles.Eric Ravilious wife Tirzah Ravilious' wood engravings are fabulous, likewise Sheila Robinson's linocuts. Robinson made also graphics with her own interesting technique - cardboard cutting. John Aldridge's oil painting has a lovely cat in the lap of a woman. They really seem to have appreciated cats in Great Bardfield. In Kenneth Rowntree's stylishly coloured watercolours you can almost smell the old churches. This book has a gorgeous illustration and skillful, informative text of the whole artist community and separate artists on their own. The atmosphere of the times during and after the World War II is livid. 

Tirzah Ravilious , linoleikkaus / linocut

Kenneth Rowntree , vesivärimaalaus / watercolour

Sheila Robinson , kartonkileikkaus / cardboard cut

Bawden, Ravilious and the Artists of Great Bardfield
V & A Publishing, London, 2015
208 sivua/pages, 24,5 x 28 cm

VÄLIMEREN VALOA -NÄYTTELY / MEDITERRANEAN LIGHT -EXHIBITION

Jean Alphonse Moutte

Keskellä pimeää Suomen talvea on ilahduttavaa nähdä Tampereen taidemuseon näyttely Välimeren valoa. Näyttely jakautuu oikeastaan kahteen osaan. Alemmassa kerroksessa on suomalaista taidetta, joka on saanut innoituksensa Etelän maisemista. Ylemmässä kerroksessa on klassista 1800-1900-lukujen vaihteen maalaustaidetta Musée Regards de Provence, Marseillen kokoelmista. Jean Alphonse Moutten isossa maisemassa kolme maatyöläistä pitää taukoa puiden vähäisessä varjossa. Melkein voi kuulla heinäsirkkojen äänen ja tuntea helteen kuivan kuumuuden. André Marchantin suuressa taulussa (maalattu 1943) farandola-tanssista on upeat värit, tummaa violettia, vihreää ja painostava tunnelma. Vaikka henkilöt tanssivat, heidän ilmeensä on ahdistunut, puissa on piikkejä ja tunnelma on toisen maailmansodan aikainen masentunut. Eksoottinen kuu hohtaa Jean Baptiste Oliven maalauksessa Pharon satamasta. Alakerran suomalaisten osuus esittelee useita harvemmin  nähtyjä teoksia, esimerkiksi Teemu Myntin

Teemu Myntti

värikkään maalauksen Biarritzin rantatiestä tai minulle ihan tuntemattoman Carl Nyman-Warghin mielenkiintoisia aurinkoisia puu- ja katuaiheita. Ja sitten sitä astuu ulos museosta räntäsateeseen, mutta iholla tuntee auringon.

************

In the middle of a dark Finnish winter it is joyous to see Tampere Art Museum's exhibition Mediterranean Light. This exhibition is really two exhibitions. On the lower floor are Finnish paintings inspired by the landscapes and people of the South. On the upper floor there are classic paintings from 1800-1900's from the collection of Musée Regards de Provence, Marseille. In Jean Alphose Moutte's landscape three rural workers are resting in the scant shadow of the trees. You can almost hear the sound of grasshoppers and feel the hot and dry air of the heat wave. In André Marchant's large painting of Farandola dans (painted in 1943) the dark purple and green colours are gorgeous, but the feeling is pressing. Even though people are dancing, there is a gloomy expression on their faces, trees have thorny branches and the World War II's atmosphere is

André Marchant

depressed. An exotic moon is shining in Jean Baptiste Olive's painting of Pharo's harbor. The lower floor introduces Finnish paintings, some rarely seen, like Teemu Myntti's colourful painting of a boulevard from Biarritz or Carl Nyman-Wargh's (quite unknown to me) interesting sunny paintings of trees and streets. And then you step out of the museum to the sleet and snow, but you can still feel sun on your face.

Jean Baptiste Olive

Lisää kuvateksti