UUDET KEITTIÖPYYHKEET / NEW TEA TOWELS

Teetin lisää keittiöpyyhkeitä linopiirroksistani joulunajan näyttelyjä varten. Mukana on kaksi viime kesän mallia: Ylös Tahmelan portaita ja Pitsiverhon takana. Kaksi pyyhettä on uusia malleja. Pispala klo 8.00 on linopiirros Pispalan taloja ja järvi-sarjasta ja siinä ei ole kissaa. Kokelin myös värillistä mallia (Sinä yönä korennot saapuivat), jossa on linopiirroksen lisäksi pastelliväriä. Värit toistuivat mielestäni hyvin, ja kankaan tekstuuri sopii väriin hyvin.Nämä ovat mainioita joululahjoja, syntymäpäiväksi tai tupaantuliaisiin. Pyhkeet ovat aika isoja: 67 x 45 cm, 50 % pellavaa ja 50 % puuvillaa. Pyyhkeet on tehty Suomessa ja ne teki Scorpio. Laitoin jo pyyhkeitä Etsy-kauppaani ja niitä tulee myyntiin Naivistit Iittalassa -talvinäyttelyyn ja Interin joulukauppaan Runebergin mökkiin Haiharaan.

*************
I ordered more tea towels of my linocuts for Christmas exhibitions. There are now two earlier models from last summer: Up Tahmela Steps and Behind the Lace Curtain. Two of the towels are new models. Pispala at 8.00 O´clock is one of the series of linocuts of Pispala Houses and Lake, and there is no cat. I also tried a coloured version (The Night the Dragonflies Came) where there is pastel colour in addition to lino. The colours came out fine to my mind, and the colour looks nice on the texture of the canvas. These are nice Christmas presents, for a birthday or a housewarming. The tea towels are rather big: 67 x 45 cm, 50 linen and 50 % cotton. Towels are made in Finland by Scorpio. I already put towels at my Etsy shop and they will be on sale at Naïve Artists in Iittala winter exhibition and Interi´s Christmas shop in Runeberg´s Cottage, Haihara.

Kissakortti: 280 / Cat Card: 280

Amerikkalaisen R.P.Thrallin öljymaalaus Minnie kylän laidalta (Minnie from Outskirts of the Village) vuodelta 1876 on aidosti primitiivinen ja naivistinen kuva. Kissa istuu puun alla rannalla hiukan hölmistynyt ilme naamallaan, jossa nenä ja alaleuka ovat  hauskasti mustat. Keltaiset silmät napittavat. Kaulassa kissalla on punainen nahkapanta ja kilikello. Maisema taustalla on kauniin värinen, ehkä auringonlasku, joka tuo mieleen Henri Rousseaun maalaukset.

******
Oil painting Minnie from Outskirts of the Village by American R.P.Thrall from the year 1876 is truly Primitive or Naïve art. The cat is sitting under a tree on the beach with a bit gloomy look on her face, where there are funny black coloured nose and lower jaw. The yellow eyes are ogling. Around her neck there is a red leather collar and a bell. The landscape on the background has been beautifully coloured, maybe a sundown which reminds me of Henri Rousseau´s paintings.

BOB DYLAN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Illalla hotellille palatessa kuljimme sattumalta ohi Halcyon-gallerian Lontoossa, jossa oli Bob Dylanin taidenäyttely. Nähtävästi seinillä olevat piirrokset olivat alkuperäisiä. Mutta ikkunassa näkyvät isohkot kuvat maalauksista olivat painokuvia. Muistan muinoin ihailleeni Dylanin omakuvaa albumin kannessa. Näissä maalauksissa näytti olevan samantapaista värien käyttöä. Dylania on syytetty liian tarkasta inspiraatioittensa käsittelystä eli kopioinnista - miten mahtaa olla näiden kuvien kanssa. Hinta on varmaan painokuvillakin kohtalainen - tohtisiko ostaa?

****************
When returning to the hotel we walked by chance by Halcyon gallery in London, and there was an art exhibition of Bob Dylan. Apparently the drawings on the walls were original. But the quite large pictures of landscapes on the window were prints. I remembered that I admired long ago Dylan´s self portrait on the cover of an album. These paintings had quite similar use of colour. Dylan has been accused of too precise use of his inspirations i.e. copying - how might it be with these pictures. The price is quite heavy even on the prints - would you buy?

I OBJECT - NÄYTTELY / EXHIBITION

"Vastustan - Ian Hislop etsii eriävää mielipidettä" (I object - Ian Hislop´s Search for Dissent) British Museumissa Lontoossa oli tosi mielenkiintoinen näyttely. Private Eye -lehden päätoimittajana ja televisioesiintyjänä tunnetulla Ian Hislopilla on ihan omanlaisensa englantilainen kuiva huumorintaju, ja se näkyi myös näyttelyteksteissä. Tässä näyttelyssä oheistekstit todella kannatti lukea. Niiden avulla selvisi Banksyn kepponen, keisari Augustuksen haudatun pronssipään kohtalo, Mobutua kritisoiva matto, Gorbatchovia pilkkaavan lautasen idea tai kaunis vanhaa naista esittävä puupiirros, jonka tekijä voi joutua vankilaan "tavallisen kansan" kuvaamisesta - ja olihan siellä kissahattukin, jota on käytetty Trumpin vastaisessa mielennosoituksessa.

*************
I object - Ian Hislop´s Search for Dissent at British Museumissa in London was an interesting exhibition. Ian Hislop, known as the editor of Private Eye and TV personality, has his quite unique English dry sense of humour, and it was visible in the guide texts beside the objects. The texts were really worth of reading in this exhibition. With the help of them were clarified Banksy`s prank, the destiny of Emperor Augustus´ bronze head, a mat critizising Mobutu, the idea of a plate mocking Gorbatchov or a beautiful woodcut depicting on old woman and its maker who could have gone to jail from presenting "ordinary folk" - and of course there was the cat hat, which had been used in a demonstration against Trump. 

OCEANIA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Oseania on valtava alue valtameressä Australian ja Amekikan välissä, harvakseltaan pieniä saaria. 1700-luvulta alkaen europpalaiset ovat tuoneet sieltä tavaraa, veistoksia, tekstiilejä ja koruja. Näitä oli esillä The Royal Acedemy of Artsin kiehtovassa Oceania -näyttelyssä Lontoossa. Esineiden muodoissa, kuvioinneissa ja väreissä oli hyvin paljon viitteitä nykytaiteen alkuaikoihin Picassosta alkaen, Muutamat veistokset olivat aika lähellä kubistisia töitä ja tekstiilit olivat voineet olla tyylillisesti ihan uusia. Näyttelyyn kuului hieno liikkuva "seinämaalaus", jollaista en ennen ole nähnyt - valloittajat siinä tekivät tuttavuutta alkuasukkaisiin, hieroivat kauppaa sekä ruoskivat omiakin sotilaitaan. 
Museon pihalla oli valtava puinen installaatio, Cornelia Parkerin PsychoBarn, joka oli selvästi tehty Hitchcockin Psyko-elokuvan innoittamana.

**************
Oceania is a vast area in the ocean between Australia and America, sparse small island. From the 1700´s on the Europeans have brought back wares from there, sculptures, textiles and jewelry. These were featured at the intriguing exhibition at The Royal Academy of Arts in London. There were so many references to the beginning of modern art from Picasso on. Some of sculptures were quite close to Cubist works and some of textiles could have been stylistically very recent. One part of the exhibition was a huge moving "mural", something I have never seen before - the conquerors made acquaintance with the natives, were bargaining and lashing even their own soldiers.
On the yard of the museum there was Cornelia Parker´s Psycho Barn, a huge wooden installation after Hitchcock´s film Psycho.

TAYLOR WESSING PHOTOGRAPHIC PRIZE 2018 - NÄYTTELY / EXHIBITION

National Portrait Galleryssa Lontoossa on melkein aina menossa joku muotokuva-aiheinen kilpailu. Nyt näin Taylor Wessingin valokuvakilpailun 2018 (Taylor Wessing Photographic Prize 2018). Yhdelläkään valokuvatulla henkilöllä ei näkynyt hymyä tai iloista ilmettä kasvoillaan. Muotokuvien yleisilme oli synkkä tai vakava, mietiskelevä. Muutama kuva kiinnosti oikeastaan kuvatun henkilön takia. Katherine Hamnettilla oli yllään suuri Brexitiä vastustava t-paitansa ja Joan Jones poseerasi naamio kasvoillaan. Elämme synkkiä aikoja - ainakin näiden muotokuvien perusteella.

*************
At The National Portrait Gallery in London  there is almost always on some kind of competition of portraits. Now I saw Taylor Wessing Photographic Prize 2018 competition. Not one of the pictured people had a smile or a happy impression on his/her face. The overall appearance in this exhibition was gloomy or serious, contemplative. Some of the photos were interesting actually because of the person photographed. Katherine Hamnett was wearing her large t-shirt with a message against Brexit and Joan Jones was posing with a mask over her face. We are living in dark times - at least based on these photos.

THE COLOUR OF WATER - NÄYTTELY / EXHIBITION

Lempigalleriassani Banksidessa Lontoossa oli The Royal Watercolour Societyn näyttely Veden väri (The Colour of Water). Seinillä oli muutakin kuin vesivärimaalauksia, akryylimaalauksia, guassia, sekateniikoita,joissa mukana oli vesiliukoisia värejä. Aikaisempienkin kertojen suosikkien töitä ihastelin jälleen: Richard Bawdenin pieniä yksityiskohtia täynnä olevia maalauksia, joita on aika vaikea uskoa vesiväritöiksi, JIll Lemanin herkät kukka-asetelmat viehättivät. Liz Butlerin pienikokoisia maalauksia oli niitäkin vaikea uskoa vesiväreiksi - mestarillisia. Sue Howellsin Meow-kissa oli toteutettu musteella ja se näyttikin hiukan kiinalaiselta tai japanilaiselta. Gertie Youngin työssä oli vesiväriä, guassia ja kollaasia - herkullinen punainen väri taustalla. 

*************

Richard Bawden

At Bankside, my favorite gallery in London, there was an exhibition The Colour of Water by The Royal Watercolour Society. On the walls there were also other materials than watercolour, namely acryl, couache and mixed media as long as the there was water-soluble colours. And again I admired the works of some favorite artists from earlier exhibitions: Richard Bawden´s paintings were full of small details and it was hard to believe they were watercolours, Jill Leman´s  gentle flower arrangement delighted. Liz Butler´s tiny painting were also hard to see as watercolours - masterful. Sue Howells´ Meow cat was done by Indian ink, and it even looked a bit like Chinese or Japanese. Gertie Young´s work consisted of watercolour, gouache and collage - tasteful red colour on the background.

Richard Bawden

Jill Leman

Liz Butler

Sue Howells

Gertie Young

WEIMAR - NÄYTTELY / EXHIBITION

Otto Dix

Maaginen realismi : Taidetta Saksan Weimarissa 1919-33 (Magic Realism: Art in Weimar Germany 1919-33) Tate Modernissa oli tosi hyvin koottu kompakti näyttely. Tuon ajan keskeiset teemat: kabareet, itsemurhat, väkivalta ja naiset toistuivat. Visuaalisesti työt olivat upeita, paljon tummaa punaista, eksperssiivistä kuvakieltä, kubisminkin esimakuja jo selvästi. Mukana oli yksi kaunis Marc Chagallin työ, George Grosziakin, mutta eniten pidin silti Otto Dixin grafiikasta: tatuoidusta naisesta ja leijonankesyttäjästä. 

*************
Magic Realism: Art in Weimar Germany 1919-33 exhibition at  Tate Modern was really beautifully compiled compact presentation. The focal themes of that time were repeated: cabarets, suicides, violence and women. The art works were visually gorgeous, a lot of dark red, expressive imagery, clearly even some foretaste of Cubism. There was one very beautiful Marc Chagall, also George Grosz, but I liked most of Otto Dix´s graphics: a tattooed lady and a lion tamer.

Otto Dix

Otto Dix

Marc Chagall

George Grosz

Heinrich Maria Davringhausen

CHRISTIAN MARCLAY : THE CLOCK

Muutaman päivän aikana Lontoossa näkee aika paljon taidetta, ja välillä keskittyminen on vaikeaa. Mutta Christian Marclayn installaatio tai video The Clock Tate Modernissa sai paikoilleen parin tunnin ajaksi. Tämä 24 tunnin video noudattaa sekunnilleen kuluvaa kellonaikaa. Osuimme paikalle keskipäivällä ja valkokankaalla näkyi kuin näkyikin pätkä High Noon-elokuvasta. The Clock on koottu pienistä filminpätkistä, joissa näkyy aika tai kello. Marclay on koonnut tuhannet filminpätkät kiehtovaksi kokonaisuudeksi, joka on melkein hypnoottinen. Joku katsoo kelloa, joka voi olla ranteessa, digitaalisena yöpöydällä, seinäkellona tai ison tornin kellona. Sitten jotain tapahtuu, odotetaan tai ajetaan takaa jotain, ihmiset kulkevat ovista ja astuvat ihan uuteen paikkaan tai aikakauteen, ja kuitenkin filmissä säilyy eräänlainen juoni tai jatkuvuus. Yksi pätkä Aki Kaurismäen filmistäkin vilahti mukana. Tästä lähtien takuulla muistan The Clockin aina kun katson rannekelloani tai kun joku elokuvassa katsoo kelloaan,

************

There is quite a lot of art to be seen in London in a few days, and from time to time it's hard to concentrate. But Chistian Marclay's installation or video The Clock at Tate Modern kept us in place for about two hours. This 24 hours long video follows the passing time for a second. We happened to be present at noon, and on the screen there was a clip of the film High Noon. The Clock was compiled with short pieces of film, where there was seen a clock or some kind of timepiece. Marclay has united these thousands of pieces of film as a fascinating wholeness, which is almost hypnotic. Someone is watching at the clock, which can be on the wrist, digital clock on the bedside table, on the wall or on the high tower. And then something happens, people are waiting or chased after, they are opening doors and entering in another time or place, and still some kind of narrative or continuity is maintaining. There was even s short piece from Aki Kaurismäki's film. I´m sure I always remember The Clock when I watch my wristwatch or somebody in a movie watches his/her clock.

Kissakortti: 279 / Cat Card: 279

Englantilainen Susan Herbert (1945-2014) on tunnettu nimenomaan kissamaaluksistaan, joissa maailmanhistorian kuuluisien taideteosten henkilöt on muunnettu kissoiksi. Tässä maalauksessa keltainen kissa toistaa Johannes Vermeerin työtä "Nainen vesikannun kanssa". Kortista on jäänyt kokonaan pois lasimaalaus, jota nainen katsoo tai avaa, vaikka se varmaan on Herbertinkin maalauksessa. Kissan ilme on yhtä harras kuin naisen. Ainut eroavaisuus huoneen sisustuksessa on kortissa näkyvä kissan keltainen häntä.

***************
English Susan Herbert (1945-2014) is known specifically for her cat paintings, in which the persons of world´s famous paintings are changed to cats. In this painting the yellow cat is replicating Johannes Vermeer´s art work "Woman with a Water Jug". The stained glass at which the woman is watching or perhaps opening has been left totally out of the card, even though the window surely might be in the Herbert´s painting. The expression of the cat is just as deep as on the woman. The one and only difference in the decoration of the room is the yellow tail of the cat visible on the card.