syyskuuta 17, 2019

VILLA ARMAS - NAIVISTINÄYTTELY / VILLA ARMAS NAÏVE ART EXHIBITION

Galleria Villa Armaan naivistinäyttely Kohti unelmia on nyt auki. Mukana on yhdeksän naivistia, pääasiassa maalauksia. Itseltäni on näyttelyssä mukana linopiirroksia, kortteja, keittiöpyyhkeitä ja kalentereita. Avajaisiltana oli aikamoinen vilske ja rento tunnelma. Ihastelin Sonja Lehdon maalauksia, joissa erilaiset eläimet puuhastelevat sovussa keskenään, isä on leijona, äiti karhu ja lapsi hiiri. Värit ovat heleät, ja muistumia lastenkirjojen kuvitukseen tai kansanperinteen kirjonnan väreihin ja kuvioihin voi aistia. Stig Janssonin tyyli erottautuu muista, lentävässä matossa on siivet, ja herra valmistautuu iltaansa muotoilemalla viiksiään. Tästä näyttelystä tulee hyvälle mielelle!

**************
A Naïve Art group exhibition at gallery Villa Armas is now open. Nine artists are participating, and there are mainly paintings. My works here are linocuts, cards, kitchen towels and calendars. There was quite a bustle at the opening night, but a relaxed atmosphere. I admired paintings by Sonja Lehto, in them different animals are hanging out with each other, the father is a lion, mother is a bear and child is a mouse. The colours are bright, and you can notice some similarities with children´s book illustrations or old folk art patterns or colours. Stig Jansson´s style is standing out, the flying carper has wings, and a gentleman is preparing for the night out shaping his moustache. This exhibition makes you happy!







Sonja Lehto

Sonja Lehto

Kyllikki Lahtinen

Stig Jansson

Minna Lehväslaiho

Esa Leppänen




syyskuuta 16, 2019

Kissakortti:327 / Cat Card: 327

Virolaisen Jüri Arrakin (s. 1936) maalauksen nimi on "Armastav loom" (Rakastava eläin). Ensimmäiseksi en kyllä menisi silittelemään tätä petoa. Silmät ovat vihamielisesti viirussa ja partakarvatkin sojottavat uhkaavasti. Tämä on varmaan gepardi, mutta korvissa on jotain kissamaista. Ruskeat sävyt ovat hienot. Ostin kortin kesällä Tallinnan KUMU-museosta.

**************
The name of this painting by Estonian Jüri Arrak (b. 1936) is "Armastav loom" (Animal Who Loves). I wouldn't still go patting and stroking this beast. The eyes are hatefully crooked, and even the bear is sticking out threateningly. This must be a cheetah, but there is something cat-like in his ears. The brown hues are fine. I bought this card last summer at KUMU Museum in Tallinn.

syyskuuta 14, 2019

TYÖT VILLA ARMAS-GALLERIAAN / WORKS TO VILLA ARMAS GALLERY


Olen mukana kolmatta kertaa Villa Armas-gallerian syksyisessä naivistien yhteisnäyttelyssä. Vein pöydällisen linopiirroksia galleriaan, ja lisäksi kortteja, keittöpyyhkeitä ja kalentereita. Galleristi ja kuraattori Auli Tikkalalla on iso työ ripustaa työt seinille ennen näyttelyn avautumista sunnuntaina 15.9.2019. Suurin osa näyttelyyn tulevista töistä oli vielä kassseissa ja laatikoissa, mutta joistakin näki jo vilauksen: Stig Larsson, Sonja Lehto, Minna Lehväslaiho ja Esa Leppänen. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet näyttelyn avajaisiin sunnuntaina 15.9.2019 klo 18 Pikonlinnaan Kangasalle!

**********
I´m participating for the third time at the autumnal Naïve Art group exhibition at Gallery Villa Armas. I took a full table of my linocuts to the exhibition, and also cards, kitchen towels and calebdars. Auli Tikkala, gallerist and curator has a big job hanging up all the works before the opening of the exhibition on Sunday, 15th, September. Most of the other works were still in boxes and parcels, but I could see glimpses of some of the paintings: Stig Larsson, Sonja Lehto, Minna Lehväslaiho and Esa Leppänen. Welcome to the opening of the exhibition on Sunday, 15th September, 2019 at 6 PM in Pikonlinna, Kangasala!












Stig Larsson
Stig Larsson



Sonja Lehto

Minna Lehväaslaiho



Esa Leppänen



syyskuuta 12, 2019

BP PORTRAIT AWARD - NÄYTTELY / EXHIBITION

Tänäkin kesänä National Portrai Galleryssä Lontoossa oli BP Portrait Award-näyttely, jossa palkitaan parhaita muotokuvia. Edelleen valtaosa muotokuvista oli fotorealistisia kuvia, joissa enemmän tai vähemmän näkyi pohjalla olevan valokuvan piirteitä. Muutama muotokuva erottui joukosta niin, että maalaukseen oli tavoitettu mallin sisäisempiäkin tuntoja, ei vain jokainen hius, finni tai ihokarva.
BP (British Petroleum) sponsorina on saanut paljon vastustusta, saa nähdä miten käy ensi vuoden näyttelyn, joka olisi jo 31. kerta tätä kisaa.

**************
Also this summer there was BP Portrait Award exhibition at the National Portrait Gallery in London. The best portraits are getting prizes. Still almost all portraits are Photorealistic pictures, and the photographic features which the paintings were based on were more or less visible. A few of the portraits stood out so that the painting had some of the inner feelings of the model were reached, not just every hair or pimple. BP (British Petroleum) as the sponsor has had a lot of criticism, we´ll see next year if there will be the 31st portrait award exhibition. 

Ensimmäinen palkinto / First prize
Charlie Schaffer

Toinen palkinto /Second prize
Carl-Martin Sandvold

BP Young Artist Award
Emma Hopkins

Fiona White

CINDY SHERMAN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Kolmas päivä Lontoossa ja National Portrait Galleryn Cindy Shermanin (s. 1954) valokuvanäyttely ohjelmassa.  En oikein tiedä, miksi odotin näyttelyn olevan iloisempi tai leikittelevämpi. Tiesin, että Shermanin omakuvissaan pukee ja maskeeraa itsensä tunnistamattomaksi tai ainakin johonkin rooliin. Odotinko jotain hauskaa roolipeliä. Shermanin omakuvat olivat jotain vakavampaa ja osaksi synkempää. Alkukauden mustavalkoiset kuvat olivat kauniita, Sherman oli vain osa isompaa maisemaa tai kokonaisuutta, osassa hiukan ujon tai ulkopuolisen tuntuisena. Mutta myöhemmissä valtavan kokoisissa värillisissä omakuvissa maskit olivat niin paksut, ettei omia kasvonpiirteitä enää erottanut ja puvustus oli kuin jostain näytelmästä. Melkein pelottava oli sarja kuvia, joissa kasvoja ja koko vartaloakin saattoi peittää muovinen naamio. Shermanille tuntui olevan tyypillistä jonkinlaiset projektit, joiden pohjana olivat mm. muotikuvat, historialliset maalaukset tai aristokraatit. Nämä roolit eivät ole komedioista vaan tragedioista.

**************
Third day in London and the goal is Cindy Sherman's (b. 1954) photography exhibition at The National Portrait Gallery. I don´t really know why I was expecting the exhibition to be more cheerful or playful. I knew that Sherman is changing herself unidentified or at least someone else in her self-portraits by dressing and wearing make-up. Did I expect some kind of fun role play. Sherman´s self-portraits are something far more serious and partly even grim. The black and white photos of her earlier period were beautiful, Sherman was just a part of a bigger landscape or interior, sometimes looking a bit shy or an outsider. But later in the really huge colour pictures the masks were so thick you couldn´t see her own face any more, and the costumes were like from a theatre play. A series of photos where plastic masks covered faces and the whole body were almost scary. It seemed to be typical to Sherman creating some kind of photo series based for example fashion models, historic paintings or aristocrats. These roles are not from comedies but from tragedies.







syyskuuta 11, 2019

BANKSIDE GALLERY - NÄYTTELY / EXHIBITION

Bankside-galleria Tate Modernin vieressä on aina mukana taidekierroksella Lontoossa. Kesällä siellä yleensä on runsas Royal Watercolour Societyn ja Royal Society of Painter-Printmakersin näyttely. Tietenkin katseeni hakee tästä joukosta linopiirroksia, ja ne ovat aina yhtä hienoja, yllättäviä ja inspiroivia. 
Tässä otos kaikkein parhaista:  kaksi Richard Bawdenia, Wuon-Gean Ho, Dale Devereux Barker, Laura Boswell, John Pryce, Fernando Feijoo ja lisäksi Chris Salmonin etsaus + Richard Bawdenin vesiväri. 

*****************
Bankside Gallery by Tate Modern is a must place in my art round in London. In summer there is usually an exhibition by Royal Watercolour Society and Royal Society of Painter-Printmakers. Of cource my gaze turns to linocuts in this group, and they are always equally fine, surprising and inspiring. Here are some of the best: two Richard Bawdens, Wuon-Gean Ho, Dale Devereux Barker, Laura Boswell, John Pryce, Fernando Feijoo and in addition Chris Salmon´s etching + Richard Bawden´s watercolour. 













syyskuuta 10, 2019

TAKIS - NÄYTTELY / EXHIBITION

Tate Modernin toinen uusi tuttavuus oli Takis, alkujaan Panayiotis Vassilakis (s. 1925), Kreikassa syntynyt ja myöhemmin Pariisissa vaikuttanut kuvanveistäjä. Takisin teoksissa keskeisissä rooleissa ovat magnetismi, liike ja valot. Näitä pieniä ja suuria töitä voisi katsoa päiväkausia, tosi hypnoottista ja meditatiivista. Veistosten rakennetta ei ole mitenkään peitelty, metalliosat näyttävät usein hauskoilta tai romuilta. Jotain samaa on pienissä metalliosissa, jotka hapuilevat värähdellen kohti toisiaan ja valtavissa metallipalloissa ja kumahtelevassa kongissa. Minut Takis hurmasi satanolla!

Kolmatta Tate Modernin näyttelyä Olafur Eliassonin installaatioista odotin innolla. Muistissa oli hänen ihana aurinko museon aulassa/ turbiinihallissa jokunen vuosi sitten. Mutta näyttely olikin täynnä kirkuvia ja juoksevia lapsia, ulos tullessa lapsijoukko tappeli paikasta askartelupöydän ympärille. Hiukanko hävettää, että pakenin.

**************
The other new acquaintance at Tate Modern was Takis, originally Panayiotis Vassilakis (b. 1925), a sculptor born in Greece and later living in Paris. The main roles in Takis´s sculptures have electromagnetism, movements and light. You could watch these small and huge works for days, really hypnotic and meditative. The construction of the sculptures has not been hidden in any way, the metallic parts often look fun or like scrap metal. There is something similar in the very small metal parts that are groping towards each other and huge metal balls and a bellowing gong. I was charmed by Takis completely!

I was eagerly waiting for the third exhibition in Tate Modern, Olafur Eliasson´s installations. In my memory there was his glorious sun at the entrance hall / Turbine Hall of the museum a few years back. But the exhibition was full of screaming and running children, a group of them were fighting for a place at a crafting table by the exit. I´m a bit ashamed that I fled.








Olafur Eliasson: Aurinko / Sun




NATALIA GONCHAROVA - NÄYTTELY /EXHIBITION

Lontoon taidekierros jatkui Tate Moderniin, ja täälläkin oli edessä tutustuminen kahteen uuteen nimeen. Venäläisen Natalia Goncharovan (1881-1962) nimi on saattanut tulla eteen joissakin jutuissa vuosisadan alun venäläisen baletin lavastuksista ja puvuista Pariisissa. Mutta Goncharovan maalauksia en ole ennen nähnyt. Niissä näkyi vaikutteita ja kuvioita venäläisestä kansantaiteesta ja tekstiileistä. Värit olivat muhkeita, aika tummia ja maanläheisiä. Onkohan syy siihen, että Goncharova ei ole tunnetumpi se, että hän on nainen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Tämä näyttely antaa voimaa ainakin naiskatsojille!

**********
My art round in London continued to Tate Modern, and even here I was met by two new names. The name of Russian Natalia Goncharova (1881-1962) has perhaps popped up in some articles or books about the Russian ballet´s sets and costumes in Paris at the beginning of 1900´s. But I have never seen Goncharova´s paintings before. You could detect influence and patterns of Russian folk art and textiles in them. The colours were hefty, quite dark and earthy. Perhaps the reason for the fact that Goncharova is not better known is that she is a woman. Better late than never! This exhibition is a powering experience, at least for female art enthusiasts. 








puukaiverrusta ja nauloja kankaanpainannan muotissa /
wood engraving and nails in textile printing mould