Kissakortti: 279 / Cat Card: 279

Englantilainen Susan Herbert (1945-2014) on tunnettu nimenomaan kissamaaluksistaan, joissa maailmanhistorian kuuluisien taideteosten henkilöt on muunnettu kissoiksi. Tässä maalauksessa keltainen kissa toistaa Johannes Vermeerin työtä "Nainen vesikannun kanssa". Kortista on jäänyt kokonaan pois lasimaalaus, jota nainen katsoo tai avaa, vaikka se varmaan on Herbertinkin maalauksessa. Kissan ilme on yhtä harras kuin naisen. Ainut eroavaisuus huoneen sisustuksessa on kortissa näkyvä kissan keltainen häntä.

***************
English Susan Herbert (1945-2014) is known specifically for her cat paintings, in which the persons of world´s famous paintings are changed to cats. In this painting the yellow cat is replicating Johannes Vermeer´s art work "Woman with a Water Jug". The stained glass at which the woman is watching or perhaps opening has been left totally out of the card, even though the window surely might be in the Herbert´s painting. The expression of the cat is just as deep as on the woman. The one and only difference in the decoration of the room is the yellow tail of the cat visible on the card.

RIJKSMUSEUM - AMSTERDAM

Rijksmuseum Amsterdamissa on valtava. Tämän kokonaisuuden tutkimiseen tarvittaisiin monta päivää. Parissa tunnissa siitä pystyy katsomaan tietenkin vain Rembrandtit ja Vermeerit. Museon ehdoton keskipiste on Rembrandt van Rijnin Yövartio, valtava, mahtipontinen maalaus, josta aikojen kuluessa on leikattu tilanpuutteiden takia palat kolmesta reunasta. Tämä hiukan vaikuttaa perspektiiviin, mutta valojen ja varjojen teho on tallessa. Museossa on samantapaisia ylenpalttisen runsaita maalauksia paljon, osa jopa hiukan makaabereja. Hieno oli nähdä luonnossa Johannes Vermeerin maalaus Delftin kadusta. Juliste tästä kuvasta roikkui kauan opiskelijakämpän seinällä. Yllättävää oli, miten maalauksen struktuuri oli nähtävissä, valkoiset kohdat olivat melkein reliefinä. Yksi kokonainen huone oli omistettu Henri de Touloise Lautrecin värilitografioille, ja ne olivat upeita. Parikin televisiosta nähtyä ohjelmaa tulivat mieleen: dokumentti Rijksmuseumin remontista, jossa taisteltiin museon läpi kulkevan pyörätien säilyttämisestä (oli se paikoillaan) ja draama, jossa nukkekodilla oli iso merkitys (englantilainen Nukkekaappi / The Miniaturist).

***************

Rijksmuseum in Amsterdam is enormous. To explore this whole set you will need several days. In a few hours you can only see the Rembrandts and Vermeers. The absolute focal point of the museum is Rembrandt de Rijn's Night Watch, the huge pompous painting, which has been cut from three sides because of the lack of space. This has affected a bit on the perspective, but the effect of light and shadows is still there. There are a lot of similar abundant plentiful paintings, some of them a bit macabre. It was really fine to see Johannes Vermeer's street scene from Delft in nature. A poster of the painting was hanging on my student lodging's wall quite a long time. It was surprising to see how the structure of the painting was visible, the white  parts were almost like a relief. One whole room was dedicated to Henri de Touloise Lautrec's colour lithographs, and they were gorgeous. Couple of TV programs came to my mind: a document of the renovation of Rijksmuseum where they were fighting about the protection of the cycle route trough the museum (it was remained) and a drama where a doll's house had a meaningful part (British The Miniaturist).  

KISSAKORTTI: 237 / CAT CARD: 237

 Susan Herbertin versio Johannes Vermeerin Maidonkaatajasta on uskollinen esikuvalleen. Kaikki alkuperäisen kuvan yksityiskohdat on toistettu, jopa lattialla oleva hiirenloukku (?). Vain kasvot ja kädet ovat vaihtuneet kissaksi kuten Susan Herbertin sarjassa kissakuvia kuuluisista maalauksista. Värit ovat lämpimän ruskeat. 

************
Susan Herbert's version of Johannes Vermeer's Milkmaid is loyal to its role model. All the details of the original painting have been repeated, even the mouse trap (?) on the floor. Only the face and hands have been changed to a cat like Susan Herbert's series of cat portraits after famous paintings. The colours are warm brown. 

LONTOOSSA RIITTÄÄ NÄYTTELYITÄ / LONDON IS FULL OF EXHIBITIONS

Johannes Vermeer

Muutamassa päivässä ehtii käydä vain osassa Lontoon sadoista taidenäyttelyistä. Tässä niistä muutama pienempi.

The National Galleryn intiimissä näyttelyssä "Vermeer & Music" on Johannes Vermeerin (1632-1675) maalauksen lisäksi 1600-luvun soittimia ja muutamia Vermeerin aikalaisten töitä sekä tarkkoja selostuksia Vermeerin maalausten tekotavoista. Kun sattuu paikalle sopivaan aikaan, kuulee vielä konsertinkin 1600-luvun musiikkia sen ajan soittimilla esitettynä. Vermeerin teoksia on aika mahdoton erottaa samanaikaisten taiteilijoiden töistä. Vermeeriä on kopioitu ja väärennetty, eikä liene ihan varmaa, ovatko tässäkään näyttelyssä kaikki Vermeerit varmasti aitoja. Useassa hänen maalauksessa naisilla on aika amatöörimäisesti tehdyt pyöreät ja ilmeettömät kasvot; voiko tekijä olla sama kuin helmikoristeisen korvakorun tekijä? 

Johannes Vermeer

National Portrait Galleryn tämänvuotisessa BP:n muotokuvakilpailussa hämmästyttää viime vuoden tapaan edelleen tekijöiden innostus hyperrealistiseen kasvojen tulkintaan. Jokainen ihohuokonen, ihokarva ja hikipisara varmasti näkyvät.

Leslie Watts: Pamela Newell Sellers

The Photographer´s Gallery oli muuttanut uusiin avariin tiloihin ja näyttely "Mass Observation: This is Your Photo" olikin iso otos MO:n arkistoista. Mo perustettiin vuonna

John Hinde

1937 ja sen valokuvaajien tavoite oli taltioida ihmisten tavallista arkipäivää. John Hinde (1916-1997) oli varmaan näistä MO:n kuvaajista arvostetuin ja kuvat sirkuksesta ja matkailumaisemista olivat upeita, värit olivat melkein satumaisia. Myös Julian Trevelyanin (1910-1988) valokuvat Boltonista ja Humphrey Spenderin (1910-2005) valokuvat lomailevista ja työtä tekevistä tavallisista ihmisistä koskettivat.




I spend a couple of days in London, but managed to visit only a few of hundreds of art exhibitions. These are some of the smaller ones.

In The National Gallery´s intimate exhibition "Vermeer & Music" there are Johannes Vermeer´s (1632-1675) paintings and detailed descriptions of his painting techniques along the paintings of his contemporaries and music instruments of the 1600`s. If you happen to be there at a right time, you can even listen to a small concert played with the old instruments of 1600`s. It is almost impossible to separate Vermeer´s paintings from the paintings of his contemporaries. Vermeer has been copied and forged a lot, and is it quite sure that all the Vermeers in this exhibition are really real. In many of his paintings the women have small, round, still and amateurishly painted faces; could the artist be the same that painted The Girl with a Pearl Earring?

In National Portrait Gallery´s BP:s Portrait Award Competition´s exhibition this year you can be surprised of competitors enthusiasm for portraying faces with an extreme hyper realism. Every pore, hair and drop of sweat are really visible.

Humphrey Spender

The Photographer´s Gallery has moved to new bigger spaces and the exhibition "Mass Observation: This is Your Photo" was also a large part of MO:s archives. Mo was founded in 1937 and the aim of it´s photographers has been to capture the everyday lives of the ordinary people. John Hinde (1916-1997) is perhaps the most valued of these MO´s photographer´s and his pictures of a circus and travels & landscapes are gorgeous, the colours are almost magical. Also Julian Trevelyan (1910-1988)´s photos of Bolton and Humphrey Spender (1910-2005)´s  photographs of the common people on vacation and working were touching.

Julian Trevelyan