VASTAMAALATTUA / FRESHLY PAINTED - NÄYTTELY / EXHIBITION

Nuo paperista taivutellut sermit heittävät hienot varjot ympärille. Ja maalauksessakin on paljon varjoja ja valoja.
Those folded paper screens cast beautiful shadows around them. And there are a lot of shadows and lights in the painting too.

 Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella on kesän ajan (14.5. - 30.8.2026) mielenkiintoinen nuorten naistaiteilijoiden uusien teosten, pääasiassa maalausten näyttely. Tässä muutama kuva runsaasta annista, nämä koskettivat. Kuvien yhteydessä jotain lisäkommenttia.

Museon sivulta: "Maalaustaidetta esittelevään ryhmänäyttelyyn Vastamaalattua – Freshly Painted on kutsuttu pääasiassa Suomessa asuvia ja työskenteleviä kuvataiteilijoita, joiden päätekniikkana on maalaus. Mukana ovat Emma Ainala, Milla Aska, Siiri Haarla, Taru Happonen, Karoliina Hellberg, Kaisa Huotari, Juliana Hyrri, Annamaari Hyttinen, Eveliina Hämäläinen, Essi Kuokkanen, Raana Lehtinen, Eeva Lietonen, Emma Luukkala, Iisa Maaranen, Elin Odentia (Ruotsi), Melina Paakkonen, Sirkku Rosi, Kerttu Saali, Johanna Saikkonen, Riikka Sormunen, Astrid Strömberg ja Ebba Svensson(Ruotsi).Vastamaalattua-näyttelyn nimi ja idea on peräisin Sara Hildénin Säätiön kokoelmataiteilijalta, taidemaalari Marika Mäkelältä, joka on tuonut esiin naispuolisten kollegoidensa tärkeän tuen omalla urallaan."

****************** 

Värit ja muodot tuovat mieleen
-Kallelan vedet ja Keiteleen.
The colors and shapes bring to mind the
 waters of Gallen-Kallela and Keitele.

The Sara Hildén Art Museum in Tampere will be hosting an interesting exhibition of new works, mainly paintings, by young female artists during the summer (14.5. - 30.8.2026). Here are a few pictures of the many works, these were touching. Some additional comments in connection with the pictures. From the museum's website: "The group exhibition Freshly Painted, presenting paintings, has invited mainly visual artists living and working in Finland, whose main technique is painting. The participants include Emma Ainala, Milla Aska, Siiri Haarla, Taru Happonen, Karoliina Hellberg, Kaisa Huotari, Juliana Hyrri, Annamaari Hyttinen, Eveliina Hämäläinen, Essi Kuokkanen, Raana Lehtinen, Eeva Lietonen, Emma Luukkala, Iisa Maaranen, Elin Odentia (Sweden), Melina Paakkonen, Sirkku Rosi, Kerttu Saali, Johanna Saikkonen, Riikka Sormunen, Astrid Strömberg and Ebba Svensson (Sweden). The name and idea of ​​the Freshly Painted exhibition comes from the Sara Hildén Foundation's collection artist, painter Marika Mäkelä, who has highlighted the important support of her female colleagues in her own career."

Mieleen tulee Itä-Eurooppalainen kansantaide tai Marimekko.
Eastern European folk art or Marimekko comes to mind.

Ihana tunnelma kissataulussa. Kaksi kissaa sumussa ulkona kisailee ja valkoinen katsoo kateellisena ikkunan takaa. Nainen soittaa ehkä panhuilua. Romantiikkaa, pitsiä, kukikas verho, parkettilattia. Luonnossa voi ihailla taulun hienoja vesipisaroita.
A lovely atmosphere in the cat painting. Two cats are competing outside in the fog and the white one is watching enviously from behind the window. The woman is perhaps playing the pan flute. Romance, lace, a flowery curtain, a parquet floor. In nature, you can admire the fine water droplets in the painting.

Ehkä jotain muistumaa renessanssista, Botticelli? Vesipisarat ja märkä tukka, hienosti kuvattu.
Maybe something reminiscent of the Renaissance, Botticelli? Water drops and wet hair, beautifully depicted.

ei tee oikeutta tauluille. Isoja kuvia, joists eri etäisyydeltä alkaa nähdä ihmishahmoja, lintuja yms.
The photograph doesn't do the paintings justice. Large pictures, where from different distances you start to see human figures, birds, etc.

Tässäkin taulussa on perhonen, niitä esiintyi näyttelyssä tosi paljon.
There is a butterfly in this painting too, there were a lot of them in the exhibition.

Upeat värit ja uhkaava tunnelma, mutta tyyni nainen.
Gorgeous colors and a menacing atmosphere, but a calm woman.

Hienot värit ja perspektiivi, arvoituksellinen, mutta miksi tuo alaosan sininen palkki katkeaa kulmasta?
Nice colors and perspective, puzzling, but why does that blue bar at the bottom break off at the corner?

PENTTI KASKIPURO - NÄYTTELY / EXHIBITION

Poikettiin Pentti Kaskipuron (1930-20109 metalligrafiikan näyttelyssä Sara Hildénin taidemuseolla. Esillä oli iso museo täynnä, valtava määrä pieniä töitä, kuivaneuloja suuri osa. 1950- luvun Helsinki-maisemat vaihtuivat jo 1960-luvulta 2000 asti punajuuriin, sipuleihin, makkaroihin ja limppuihin. Kuvat olivat tummempia kuin kuvittelin, mutta ah niin rauhallisia ja seesteisiä, kuin kuiskauksia nykyisen maailman sotiin, diktaattoreihin ja melskeeseen verrattuna. Suomen talvinen mustavalkoinen maisema ikkunoista sopi hyvin mustavalkoisten töiden lomaan.

*****************

We stopped by the exhibition of Pentti Kaskipuro's (1930-20109) metal graphics at the Sara Hildén Art Museum. The large museum was full, a huge number of small works, most of them drypoints. The Helsinki landscapes of the 1950s changed from the 1960s to 2000 to beetroot, onions, sausages and bread rolls. The images were darker than I imagined, but oh so peaceful and serene, like whispers compared to the wars, dictators and chaos of today's world. The Finnish winter landscape in black and white from the windows was a perfect match for the black and white works.

PENTTI KASKIPURO

10.1.2026 - 19.4.2026

SARA HILDÈN TAIDEMUSEO - NÄYTTELY / EXHIBITION

Sara Hildèn-taidemuseossa on esillä ulkomaisia aarteita museon omista kokoelmista hauskasti vuosikymmenien hankinnat eri huoneissa. Vanhimmat 1960-1970-luvuilta ovat hengästyttävän kuuluisia ja tuttuja: Francis Baconia, Picassokin vilahti, De Chrico, Delaunay, Delvaux, Moore jne. Alakerran uudemmat hankinnat ovat tosi hyvä kokoelma, Kiki Smithin piirroksessa naisen silmät säihkyvät Näsijärveltä tulevassa valossa. On todella ihme, että Tampereen kokoisessa kaupungissa on tällainen taidemuseo, jolla on maailmankuuluja taiteilijoita omissa kokoelmissaan näin paljon. Museo on perustettu 1979 Sara Hildénin lahjoittaessa taidekokoelmansa Tampereen kaupungille. Museolla on ihanat tilat Näsijärven rannalla, mutta tilat ovat jo käyneet pieniksi. Kaupunki suunnitteli uutta museorakennusta kaupungin keskustaan, mutta varattu tontti osoittautui liian ahtaaksi sekin. Nyt vain kaikki museon ystävät toivovat, että museota laajennettaisiin sen nykyisellä paikalla.

******************

In the Sara Hildèn Art Museum, foreign treasures from the museum's own collections are displayed in different rooms. The oldest ones from the 1960s and 1970s are breathtakingly famous and familiar: Francis Bacon, Picasso also caught my glimpse, De Chrico, Delaunay, Delvaux, Moore, etc. The newer acquisitions downstairs are a really good collection, in Kiki Smith's drawing, a woman's eyes sparkle in the light coming from Lake Näsijärvi. It's really a miracle that a city the size of Tampere has such an art museum, which has so many world-famous artists in its own collections. The museum was founded in 1979 when Sara Hildén donated her art collection to the city of Tampere. The museum has wonderful premises on the shore of Lake Näsijärvi, but the premises have already become small. The city was planning a new museum building in the center of the city, but the reserved plot turned out to be too small. Now all the museum's friends wish that the museum would be expanded at its current location.

THOMAS HOUSEAGO & NICK CAVE & BRAD PITT - NÄYTTELY / EXHIBITION

 Tämä oli lumoava näyttely Tampereella Sara Hildénin taidemuseossa! Thomas Houseagon (s. 1972) rouheat, suuret puuveistokset ihmishahmoista ja pääkalloista (ja minä kun yleensä en pidä pääkalloista) saivat kiertämään niitä ja tutkimaan joka suunnalta. Veistojälki oli todella voimakasta ja tunteikasta. Pieniä yksityiskohtia esinekohteissa tutkin tarkkaan. Ja parasta Houseagoa olivat minulle kuitenkin suuret maalaukset, joissa oli selkeitä muistumia van Goghista, upeita aurinkoja ja kuita ja värejä. Nick Caven ja Brad Pittin osuutta näyttelyssä ennakkoon pidin vain julkkisten mainostemppuna, mutta mitä vielä! Kummankin työt olivat ihan omanlaisiaan, persoonallisia ja niissä oli henkilökohtaista sanomaa, tekniikkakin oli hallussa. Nick Caven pitkä pöytä flatback-keramiikkaa paholaisen elämänvaiheita syntymästä kuolemaan oli perinteitä kunnioittaen kirkasväristä ja kiiltävää. Paholainenkin tuntui melkein inhimilliseltä. On ihan sattumaa, missä vaiheessa olevan pajolaisen kukin elämässään sattuu kohtaamaan. Brad Pittin metalli- ja kipsiveistokset olivat täynnä yksityiskohtia ja voimakkaita liikkeitä kuten mies, joka muovaa päätään ruuvipenkissä.

****************

This is a really enchanting exhibition at Sara Hildén Art Museum in Tampere! Thomas Houseago´s (b. 1972) gritty, large wood sculptures of human figures and skulls (and I don´t even like skulls usually) made you circle ans study them at every angle. The sculptural impression was really strong and impassionated. I inspected all the tiny details in his object collages very closely. And the best part of Houseago for me still his paintings, which had clear memory traces of van Gogh, glorious suns and moon and colours. In advance I considered the part of Nick Cave and Brad Pitt in this exhibition just as a publicity stunt of some celebrities - but what else! The works of both of them were just of their own kind, personal and they had intimate message, even the techniques were superb. Nick Cave´s long table and a line of flat back ceramics of stages of life of a devil from his birth till his death were after the tradition bright coloured and smooth. Even the devil seemed almost human. It´s just a coincident at which stage of his life you happen to meet the devil. Brad Pitt´s metal and plaster sculptures were full of details and strong movements like a man who is sculpting his head with a screw bench.

JUHANI HARRI - NÄYTTELY / EXHIBITION

 Juhani Harrin (1939-2003) laajassa retrospektiivisessä näyttelyssä Sara Hildénin taidemuseossa on yli 100 teosta vuosilta 1960-2002. Työt ovat pääasiassa esinesommitelmia lasikaapeissa. Pidin erityisesti Harrin varhaisemmasta tuotannosta. Työt olivat pienempiä ja herkempiä, niissä oli loputon määrä yksityiskohtia, pieniä simpukoita, kuolleita lintuja ja lintujen osia, vanhoja kirjan sivuja ja nukkeja. Kaapeissa oli jotain sadunomaista, salaperäistä ja mystistä.  Myöhemmät työt olivat suurempia, pelkistetympiä ja kylmempiä. Niissä oli selvästi tavoiteltu taiteellisempaa tulosta, värien ja tekstuurien jännitettä. 

************
There are over hundred works from the years 1960 - 2002 in a large retrospective exhibition by Juhani Harri (1939-2003) in the Sara Hildén Art Museum. The art works are mainly objects compositions in glass boxes. I liked especially Harri´s earlier productions. The works were smaller and more sensitive, there were an endless amount of details, small shells, dead birds and bird parts, pages of old books and dolls. There was something in fairy-tales, mysterious and mystical. The later works were larger, more reduced and colder. The aim was clearly more artistic outcome, kind of tension between colour and texture.