ISOT LINOT /BIG LINOS

Isokokoisten linoleikkausten vedostus käsin on hankalaa. Aina tuntuu jäävän kohtia, joihin väri ei ole tarttunut kunnolla tai sitten väriä on liikaa ja kuva menee "tukkoon". Ja hyvää paperia menee hukkaan. Tein linoleikkauksen neljästä palasta niin, että kuvan koko on 40 x 60 cm. Lisäsin kuvaan vielä kaksi palaa, jolloin kuvan kooksi tuli 60 x 60 cm.  Käsin vedostamalla sain aikaan vain pari koevedosta ja hukkapaperia aikamoisen sadattelun saattelemana. Itseoppineena naivistina ja taiteilijajärjestöihin kuulumattomana harrastelijana ammattimaiset prässit tai painokoneet ovat ulottumattomissa. Sitten näin internetissä kuvan linoleikkausten vedostuksesta käyttämällä apuna nurmikkojyrää. Jopa maantiejyrällä on vedostettu tosi suuria metrien mittaisia linoja. Ostinkin sitten vedellä täytettävän nurmikkojyrän, ja sehän toimi. Nyt pystyn paperia haaskaamatta vedostamaan pienet sarjat näitä isompia linoleikkauksiani. Voisikohan tätä linoleikkausta Pispalan portaista kasvattaa vielä kahdella palasella 80 x 60 cm kokoiseksi?

It is really hard to pull bigger linocuts by hand. There seems always to remain spots, where there is not enaough ink, or then tere is too much ink and the picture becomes "clogged". And a lot of good paper is wasted. I made a linocut of four pieces so that it´s measures are 40 x 60 cm. I then added two more pieces, and the siee grew to 60 x 60 cm. Pulling these linocuts by hand I managed to get only a couple of proofs and a lot of waste paper - and a lot of swearing. As a self-taught Naïvist and amateur outside the artist organizations I have no access to professional press or printing machines. The I saw in the internet a picture where somebody used a garden roll pulling linocuts. Even road rolls have been used printing really big several metres long linocuts. So I bought a garden roll and filled it with water, and it worked. Now I can pull a smalll series of my bigger linocuts without wasting paper. Could I enlarge this linocut of Pispala steps still with two pieces to 80 x 60 cm?

IITTALAAN / TO IITTALA

Työni ensi kesän Naivistit Iittalassa -näyttelyyn on nyt viety Iittalaan. Valintaprosessi oli hauskaa, mutta sai pienen työhuoneeni täysin sekaisin. Kymmenisen työtä oli pakko valita, ja kyllä ne sieltä sitten löytyivät: linoleikkauksia ja yksi öljyvärimaalauskin. Olen nyt mukana Iittalan naivistinäyttelyssä toista kesää, ja jännitys alkaa nousta. Näyttely aukeaa 23.5.2015 ja  jatkaa 23.8.2015 asti. Entiseen tapaan naivistista taidetta tulee olemaan noin 45 tekijältä varmaan yli 600 työtä lattiasta kattoon vanhassa puukoulussa. Martti Innasen muistonäyttely valloittaa yhden huoneen ja tulee olemaan varmasti hieno. Näyttelyn aulagalleria/kaupassa tulee myös olemaan tuotoksiani: linoleikkauksia kehyspahveissa, kortteja ja t-paitoja.

*************

My works for the next summer´s Naïve artists in Iittala exhibition are now taken to Iittala. It was fun to select the works, but this choosing process got my small working room into a total chaos. I had to choose about ten works, and finally they were found among the mess: linocuts and even one oil painting. I participate this exhibition now for the second summer, and the tension is rising. The exhibition is open from 23th of May to 23th of August. As usual there will be about 45 artists and over 600 works from the floor to the ceiling in an old wooden school. The memorial exhibition of Martti Innanen will fill one room, and it will surely be excellent. There will be my art work also in the entry hall and shop: linocuts in passe partouts, cards and t-shirts. 

KISSAKORTTI: 95 / CAT CARD: 95

Inge Löök (s. 1951) on pernajalainen kuvittaja ja hänen mummoaiheiset korttinsa ja kuvansa ovat hyvin suosittuja. Aiheet ovat hiukan vanhahtavia ja romanttisia. Tässä kortissa kissa katsoo kaihoisasti ovea. Sitä ei ehkä ole päästetty sisään, koska asujilla on jotain tärkeää tekeillä. Portailla on kukkakimppu - morsiuskimppu? Kaunis vihreä väritys varjoineen ja joka puolelle kiemurtelevat villiviinin oksat tuovat kuvaan liikettä.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Inge Löök (b. 1951) is an illustrator from Pernaja, and her granny-themed cards are very popular. The subjects are a bit old fashioned and romantic. In this card a cat is looking longingly at the door. Maybe they did not let the cat in, because the people had something important to do. There is a bouquet on the steps - bridal bouquet? The beautiful green colours, the shadows and the vine climbing all over bring a lot of movement to the picture.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

UUSI PERHOSKISSA / NEW BUTTERFLY CAT

Uusi ölyväriversio linoleikkauksesta Kissasta joka uneksi olevansa perhonen olkoon nyt valmis. Viimeisenä tein kissalle kasvot. Tämä tekotapa: ensin pohja akryylimaalilla ja sitten ölyväri päälle, sopi minulle hyvin ja nopeutti hiukan työtä kun öljyvärin kuivumista ei tarvinnut odotella kovin kauan. Ehkä kuivumista nopeuttaa myös käyttämäni vesiliukoiset öljyvärit. Taidanpa tehdä silloin tällöin jatkossakin öljyvärimaalauksia, maalaaminen on hauskaa. Ehkä linoleikkausten aiheita voi käsitellä myös öljyväreillä ja tehdä välillä kirjaviakin versioita kissoista. Kesä on tulossa. Valo ja värit ehkä näkyvät myös töissä. Odotan innolla!

******************

The new oil painting version of my linocut of a Cat Who Thought She Was a Butterfly might be ready now. Lastly I painted cat´s face. This way to work: The first layer with acryl colours and then the oil painting on top of it, suited me fine and it quickened the working a bit when I had not to wait the drying so long. Perhaps also the water mixable oil colours sped up the drying. I think I paint with oil colours also in the future, painting is fun. Maybe I can process the subjects of my linocuts with oil paint and make in between multicoloured cats. Summer is coming. Maybe the light and colours appear in my work, too. I look forward in eager!

UUSI PERHOSKISSA: 3 / NEW BUTTERFLY CAT: Three

Lisäsin Kissa joka uneksi olevansa perhonen -öljyvärityön uuteen versioon väriä peltotilkkuihin, aitoja ja pensaita. Myös perhosen siivet saivat lisää väriä.

*********
I added to my new oil painting of a Cat Who Dreamed She Was a Butterfly some more colour to the fields, fences and bushes. The wings of the butterfly got also more colour.

Kissakortti:95 / Cat Card: 95

Ranskalaisen Bruno Mason kuvaaman kissakortin nimi on Le Gang (Jengi). Neljä mustaa kissaa tulee uhmakkaasti kohti kuvaajaa, silmät viiruina ja hännät pystyssä. Kahdella kissalla on valkoiset sukat. Vai ovatko nämä nyt kovin pelottavia, ehkä joku vain houkuttelee avatulla kalapurkilla. 

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja. 

********
This French Bruno Maso´s photograph is called Le Gang. Four black cats are walking defiantly towards the photographer, eyes squinted and tails up. Two cats have white socks. Or are they now so frightening, perhaps someone just is luring them with an opened can of fish.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

BM: JIM DINE

Jim Dine

British Museum on aina ohjelmassa kun käyn Lontoossa. Erityisesti grafiikan näyttelyosasto (Prints and drawings, huone 90) on kiinnostava. Nyt siellä oli esillä Napoleonin ja Britannian suhdetta esittelevä grafiikan, lähinnä pilapiirrosten näyttely - en oikein innostanut. Mutta pienessä etuhuoneessa on aina muutama vaihtuva kiinnostava uusi työ. Nyt seinillä oli amerikkalaisen Jim Dinen (s. 1935) etsauksia. Viivat olivat hienoja, vierekkäin pensselitä ja alapään karvoitusta. Napoleonin takana oli myös mielenkiintoisia kuvioita Tyynenmeren kuorista tehdyissä vaatteissa. Ja tietenkin harhailin ihastelemassa Ancient Lives, New Discoveries-näyttelyn muumioita, joista oli saatu esiin uutta tietoa läpivalaisulla: huonoja hampaita lähinnä. Mutta sargofagit ovat säilyneet

hienosti, kulta kimaltelee ja kuviot ovat ajattomia. Ulkona kukkivat magnoliat,  eikä aikaa ollut lähteä Dulwich Gallerian kiehtovaan näyttelyyn Eric Raviloiusin vesivärimaalauksista. Onneksi tämä näyttely on auki 31. elokuuta asti, sinne voi siis vielä ehtiä kesän aikana.

***********

Jim Dine

The British Museum is always on the agenda when I am in London. Especially the graphic art section (Prints and drawings, room 90)  is interesting. Now there was an exhibition of Bonabarte and the British - I was not quite interested. But in the small room before graphics exhibition there is always some changing new graphic art. Now the walls were covered by American Jim Dine`s (b. 1935) etchings. The lines were fine, brushes and pubic hair side by side. Behind Napoleon there were interesting patterns on Pasific barkcloth clothing. And of course I wandered around the mummies in Ancient Lives, New Discoveries exhibition. Mummies were X-raid and they had found, mainly bad teeth. But the sarcophagus' have remained beautiful, gold glimmers and the patterns are timeless. Outside the magnolias were blooming, and there was not time enough to see the enchanting exhibition of Eric Raviloius' watercolours in Dulwitch Picture Gallery. Happily this exhibition is open till August 31th, still time to visit. during the summer.

Puunkuorikangasta / Bark Cloth

Muumionäyttely / Mummies

Magnolia

Eric Ravilious

NG : INVENTING IMPRESSIONISM

Lontoon National Galleryn näyttelyssä Inventing Impressionism (Impressionismia keksimässä) näkee ison määrän kaikkein pidetyintä impressionismia. Salit ovat täynnä maalauksia, joiden tekijöinä ovat tutut nimet Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. Tunne on ihan hengästyttävä ja väenpaljouksessa ilmakin on loppua. Näyttelyn tarkoitus on kertoa yhdestä taidekauppiaasta: Paul Durant-Ruelista ( 1831-1922) ja hänen henkilökohtaisesta pyrkimyksestään myydä impressionistien taidetta. Nykyisin on vaikea kuvitella, että impressionistien maalauksia ei saisi myydyksi tai että ihmiset inhoaisivat niiden huolimatonta, keskeneräistä tai räikeän värikästä ilmiasua. Mutta Durant-Ruelilla ei ollut helppoa: kahdesti hänen taidekauppansa meni konkurssiin. Silti hän aina vain uskoi vielä myyvänsä rakastamiaan impressionistisia tauluja. Hän ei erotellut taulujen myyntiä ja henkilökohtainen mieltymystään. Hänen kotonaan seiniä koristivat samat taulut, joita hän myi. Hänen makunsa oli nykysilmin aika perinteinen: naisia, kukkia, maisemia. Ja hän maalautti muotokuvat jokseenkin koko suvustaan, ehkä tukeakseen taiteilijoita, joista piti mutta joiden tauluja ei oikein saanut kaupaksi. Onnistuihan impressionististen teosten myynti sitten lopulta 1800-luvun lopulla ja Durant-Ruel laajensi gallerioitaan Amerikkaan ja Saksaan. Vuonna 1905 hän piti laajan impressionistien näyttelyn Lontoossa, ja yli puolet 315 myytävästä taulusta oli hänen omilta kotiseiniltään.

*****

Claude Monet

You can see a big lot of the most liked impressionist art in the exhibition Inventing Impressionism in the National Gallery, London. The halls are full of paintings by very familiar names like Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. The feeling is breath-taking and in the rush the air is threatened with extinction. The purpose of this exhibition is to tell about one art dealer: Paul Durant-Ruel (1831-1922) and his personal goal to sell impressionist art. Nowadays it´s difficult to imagine, that you could not sell impressionist art or that people would loathe that kind messy, unfinished or glaringly colourful form of expression. But it was not easy for Durant-Ruel; his art business went bankrupt twice. Still he always again believed that he could sell impressionist paintings that he loved. He did not separate the selling of art and his personal love of art. The same pictures that he was selling were on the walls of his home. His taste was rather traditional: women, flowers and landscapes. And he ordered portraits of his whole family, maybe supporting the artists he appreciated but could not sell. And of course the selling of impressionist paintings was

Claude Monet

successful at the end of the 1800´s and Durant-Ruel expanded his galleries to New York and Germany. In 1905 he held a vast exhibition of impressionist art in London, and more that half of the 315 paintings were from his personal collection.

Pierre-Auguste Renoir

BARBICAN: THE ARTIST AS COLLECTOR

Hare with Amber Eyes

Lontoon Barbicanissa hurmaa iso joka suuntaan pursuileva näyttely Magnificent Obsessions: The Artist as Collector (Mahtavat päähänpinttymät: Taiteilija keräilijänä). Mitä kaikkea taiteilijat keräilevätkään! Jollekin keräilyn kohde ovat silkkihuivit, jollekin täytetyt epämuodostuneet eläimet, jollekin lelut ja jollekin kaikki mahdollinen kuten Andy Warholille. Näyttelyssä on mukana taiteilijoiden keräämiä esineitä ja myös pieni otos heidän tuotannostaan. Selvästi havaitseekin, että usein taitelijan keräämät tavarat ovat jotenkin vaikuttaneet hänen töihinsä, aiheisiinsa tai töiden tekotapoihin. Näyttely on täynnä yllätyksiä: ai tällaisista vaikutteista siis ovat syntyneet tällaiset työt! Eniten minuun vaikuttivat Edmund De Waalin perimä netsuke-kokoelma, sillä pari vuotta sitä käsittelevä De Waalin kirja (The Hare with Amber Eyes / Meripihkasilmäinen jänis) oli mieleenpainuva. Nyt näin, miltä tuo jänis-netsuke oikein näyttää. Samalla voi ihailla

Edmund De Waal

De Waalin omaa keramiikkaa, jossa on selvästi myös jotain japanilaista vaikutusta. Useissa näyttelyissä olen ihaillut Martin Parrin usein postikorttimaisen värikkäitä valokuvia uimarannoilta. Nyt sain ihastella myös hänen postikorttikokoelmaansa, jossa yhtenä osana ovat hauskat venäläiset Sputnik- ja Laika-koira-aiheiset postikortit. Tämä näyttely sai ihastumaan, kauhistumaan, ihmettelemään ja innostumaan.

*******
A magnificent, all over rambling exhibition Magnificent Obsessions: The Artist as Collector enchants In Barbican,

Laika the space dog

London. And what do the artists really collect! Some are obsessed by silk scarves, some by stuffed deformed animals, some by toys and some by anything possible like Andy Warhol. In this exhibition there are objects collected by artists and also a small extract of their art work. You can easily detect, that the collected objects have somehow affected their work, topics or their way to work. The exhibition is full of surprises: oh, this is how or why have all his or hers art work done. Mostly I was impressed by Edmund De Waal´s inherited collection of netsukes, because his book about these (The Hare with Amber Eyes) was memorable. Now I saw how this hare really looked like. At the same time I could admire De Waal´s own ceramics, which clearly had a lot of influence from Japan. In many exhibitions I have been fascinated by Martin Parr´s often

Martin Parr

bright and postcard-like photographs of people on beaches. Now I could admire also his collection of postcards, which included fanciful cards of Russian spaceships and Laika the dog. This exhibition made me delighted, frightened, wondering and
excited. 

Hanne Dorboven´s studio

RA : STANLEY ANDERSON & Rubens and His Legacy

Lontoon Royal Academy of Artsin näyttely Stanley Andersonin (1884-1966) grafiikasta oli mahtava kokemus. Useimmat työt olivat etsauksia, ja niiden tekemiseen on varmasti kulunut jokunen tovi. Piirrosjälki oli tarkkaa, sävyt olivat herkullisia ja ne aiheet! Anderson omisti ison osan ajastaan Englannin katoavien ammattien, töiden, maisemien ja rakennusten kuvaamiseen.Hänen etsauksissaan tehdään monenlaisia töitä, kynnetään, keritään lampaita, korjataan viljaa, veistetään tuoleja, taotaan rautaa tai punotaan koreja. Mainioita ovat Lontoon asukkaita kuvaavat etsaukset markkinoilta, katujen kulmista, taidemuseoista tai lukemassa kirjastoissa. Kuvissa on nostalginen ja hiukan haikea sävy. Anderson halusi grafiikallaan nöyrästi kunnioittaa käsityötä ja ihmisyyttä.

RA:n päänäyttelyssä tajusin, etten todellakaan pidä Rubensista. Vaikka näyttelyssä oli kyllä suurin osa maalauksista Rubensin aikalaisten, hänestä vaikutteita saaneiden tai antaneiden taiteilijoiden töitä. Rubensin suuressa tiikerinmetsästys-taulussa kissapetojen turkkien viiva- ja pilkkukuviot on hienosti tehty. Kaksi näin päinvastaista näyttelyä ei oikein sovi samaan museoon: nöyrää ja pöyhkeilevää.

***************

The exhibition of Stanley Anderson´s (1884-1966) graphic works in the Royal Academy of Arts in London was an awesome experience. Most of the works were etchings, and to make them has surely taken a while. The marking of drawing was precise, the shadings were delicious and those subjects! Anderson dedicated most of his time to depicting of old English vanishing crafts, work, landscapes and buildings. In his etchings there are many different manual occupations, plowing, shearing sheep, harvesting, sculpting chair, forging iron or weaving baskets. Especially wonderful are the etchings of the inhabitants of London in the markets, on the street corners, in art museums or reading in the libraries. There is a nostalgic and plaintive tone in the pictures. Anderson wanted humbly with his graphics to honour the manual labour and humanity. 

In RA´s main exhibition I realized that I really don`t like Rubens. Even though the biggest part of the exhibition was paintings by the contemporaries of Rubens or artists who affected him or were affected by him. In the vast painting of tiger hunting the stripes and spots of the feline beasts were nicely done. Two so opposite exhibitions don´t quite match together in the same museum: humble and pompous. 

RA : RICHARD DIEBENCORN

Muutama melkein kesäinen päivä Lontoossa ja monta taidenäyttelyä - hyvä yhtälö. Amerikkalaisen Richard Diebencornin (1922-1993) näyttely Royal Academy of Artsissa oli iloinen yllätys. Diebencorn oli minulle ihan tuntematon nimi, eipä ole enää. Näyttely oli jaettu kronologisesti kolmeen osaan: varhaiset täysin abstraktit maalaukset, figuratiivinen kausi ja myöhäiset abstraktit työt. Varhaiset abstraktit maalaukset 1950-luvun alusta olivat kauniita. Niissä oli suuria ekspressiivisiä väripintoja, neliöitä, ympyröitä ja viivoja, joista muutamassa oli aavistelevinaan melkein kuin maisemaa, peltoja, merta ja taivasta. Figuratiivinen kausi 1950-1960-luvuilla tuntui yllättävältä. Aiheina olivat muotokuvat, useimmiten naisvartalot, asetelmat ja maisemat. Asetelmissa oli helmiä, pidin erityisesti maalauksesta, jossa veitsi kiiltää vesilasissa. 1960-luvun lopulla maalauksiin tuli taas abstraktiivisia sävyjä. Syyksi on esitetty Diebencornin muuttoa Kaliforniaan. Näissäkin maalauksissa on aistivinaan selvästi maisemia, valtamerta, taivasta, valon heijastuksia ikkunaan tai teitä peltojen keskellä. 

***************

A few almost summery days in London and many art exhibitions - what a bliss. American Richard Diebencorn´s (1922-1993) exhibition in Royal Academy of Arts was a pleasant surprise. Diebencorn was quite an unknown name to me, but is not any more. The exhibition was divided into three sections: the early totally abstract paintings, the figurative period, and the later abstract works. The early abstract paintings from the beginning of 50´s were beautiful. There were big expressive colour surfaces, squares, circles and lines. You could almost see landscapes in some of them, fields, sky and see. The figurative period 1950-1950 was surprising. The subjects were portraits, mainly female bodies, still lifes and landscapes. There were many gems among the still lifes, I liked especially a painting where a knife sparkles in a glass of water. In the end of 60´s there became again abstract hues to the paintings. it is speculated that the reason for this might be Diebencorn´s move to California. In these later abstract paintings you can also sense clearly landscapes, ocean, sky, reflections of light through a window or roads between green fields. 

Kissakortti: 94 / Cat Card: 94

Sastamalalainen Heli Innala (s. 1969) on kuvannut tämän kissakortin salaperäisen kissan. Ikkunan kehys on käsin veistetty, vanha, valkoiseksi maalattu ja ikkunassa on jäätä. Sisällä oleva kissa ei kuitenkaan näytä olevan kylmissään. Kissalla on kaunis keltainen kuvio ja vaaleanpunainen kuono. Kortti on ihan uusi, vuodelta 2014.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Heli Innala (b. 1969) from Sastamala has taken the photograph of this mysterious cat of the card. The frame of the window is hand made, old, painted white, and there is snow on glass of the window. Still, the cat inside seems not to be cold. The cat has a beautiful yellow patterned fur and a pink nose. The card is quite new, from the year 2014.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

UUSI PERHOSKISSA: 2 / NEW BUTTERFLY CAT: Two

Lisäsin ensimmäisen öljyvärikerroksen lentävään perhoskissaan. Myös taivas sai väriä, samoin perhonen sinistä ja kellertävää.

*****************
I added the first layer of oil paint to the flying butterfly cat. The sky got also some colours, and the butterfly more blue and yellowish.  

UUSI PERHOSKISSA: 1 / NEW BUTTRFLY CAT: One

Aloitin uuden version ölyvärimaalaukseksi kissasta, joka uneksi olevansa perhonen. Monen vuoden tauon jälkeen öljyväreillä maalaaminen tuntuukin mukavalta nyt kun löysin vesiohenteiset öljyvärit. Tässä ensimmäisessä maalikerroksessa tosin käytänkin nyt akryylivärejä, sillä ne kuivuvat paljon nopeammin kuin öljyvärit, ja pääsen käsiksi toiseen värikerrokseen nopeammin. Kärsimätön luonne!

******************
I started a new version of my oil painting of a cat who dreamed she was a butterfly. After many years painting with oils feels nice now that I found the water mixable oil colours. On this first layer I used acrylic colours, because they dry much faster than oil colours, and I can paint the second layer faster. Impatient nature!

Kissakortti: 93 / Cat Card: 93

Skottilaisen Elisabeth Blackadderin (s. 1931) etsaus Kikko matolla (Kikko on a Rug) on kaunis. Värit ovat pehmeitä: ruskeaa ja hiukan punaista. Matto on selvästi käsinkudottu, muistuttaa suomalaista ryijyä. Kuviot on hienosti kirjottu. Ja kissa on itseensä hyvin tyytyväinen, ruokaa maha täynnä ja hiukan uninen. Kissalla on hauskasti kaksivärinen naama ja tummat pilkut nenässä ja leuan alla.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

*********

Scottish Elisabeth Blackadder´s (b. 1931) etching Kikko on a rug is beautiful. The colours are soft: brown and a bit red. The rug is clearly hand made, reminds me of Finnish rugs. The patterns are finely embroidered. And the cat is very self satisfied, belly full of food and a little drowsy. The cat has funnily two-coloured face, and the dark spots on the nose and under the chin.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

KISSA KUTOO / CAT KNITTING

Lisäsin tussilla kaunokirjoittamalla pienen vanhan kansanrunon linoleikkaukseen, jossa kissa kutoo sukkaa ikkunalla. 

**************
I added an old Finnish rhyme writing with ink on my linocut of a cat knitting a sock sitting on the windowsill.

Freely translated: 

Cat is sitting on the windowsill,
knitting a small sock.
Don´t you cry poor girl,
your crying will be wasted.

KISSAPERHONEN: 4 / BUTTERFLY CAT: Four

Ölymaalaus kissasta, joka uskoi olevansa perhonen on nyt valmis. Tai ainakaan en nyt lisäile siihen heti mitään. Ölymaalaus olikin vaihteeksi mukavaa ja siinä kasvaa kärsivällisyys. Olen tehnyt öljyvärimaalauksia vuosia sitten, mutta kaikki oli opeteltava uudestaan: erilaiset siveltimet, värien sekoittaminen ja kuivumisen odottelu. Taidan tehdä vielä toisenkin öljyväriversion tästä lentävästä kissasta.

****************
The oil painting of the cat, who thought she was a butterfly is now ready. Or at least I will not add something to it right away. Oil painting was surprisingly nice for a change and my patience grew at it. I have painted with oils many years ago, but I had to learn all again: different brushes, mixing the colours and waiting the painting to dry. I might paint still another version of this flying cat.