NG : INVENTING IMPRESSIONISM

Lontoon National Galleryn näyttelyssä Inventing Impressionism (Impressionismia keksimässä) näkee ison määrän kaikkein pidetyintä impressionismia. Salit ovat täynnä maalauksia, joiden tekijöinä ovat tutut nimet Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. Tunne on ihan hengästyttävä ja väenpaljouksessa ilmakin on loppua. Näyttelyn tarkoitus on kertoa yhdestä taidekauppiaasta: Paul Durant-Ruelista ( 1831-1922) ja hänen henkilökohtaisesta pyrkimyksestään myydä impressionistien taidetta. Nykyisin on vaikea kuvitella, että impressionistien maalauksia ei saisi myydyksi tai että ihmiset inhoaisivat niiden huolimatonta, keskeneräistä tai räikeän värikästä ilmiasua. Mutta Durant-Ruelilla ei ollut helppoa: kahdesti hänen taidekauppansa meni konkurssiin. Silti hän aina vain uskoi vielä myyvänsä rakastamiaan impressionistisia tauluja. Hän ei erotellut taulujen myyntiä ja henkilökohtainen mieltymystään. Hänen kotonaan seiniä koristivat samat taulut, joita hän myi. Hänen makunsa oli nykysilmin aika perinteinen: naisia, kukkia, maisemia. Ja hän maalautti muotokuvat jokseenkin koko suvustaan, ehkä tukeakseen taiteilijoita, joista piti mutta joiden tauluja ei oikein saanut kaupaksi. Onnistuihan impressionististen teosten myynti sitten lopulta 1800-luvun lopulla ja Durant-Ruel laajensi gallerioitaan Amerikkaan ja Saksaan. Vuonna 1905 hän piti laajan impressionistien näyttelyn Lontoossa, ja yli puolet 315 myytävästä taulusta oli hänen omilta kotiseiniltään.

*****

Claude Monet

You can see a big lot of the most liked impressionist art in the exhibition Inventing Impressionism in the National Gallery, London. The halls are full of paintings by very familiar names like Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. The feeling is breath-taking and in the rush the air is threatened with extinction. The purpose of this exhibition is to tell about one art dealer: Paul Durant-Ruel (1831-1922) and his personal goal to sell impressionist art. Nowadays it´s difficult to imagine, that you could not sell impressionist art or that people would loathe that kind messy, unfinished or glaringly colourful form of expression. But it was not easy for Durant-Ruel; his art business went bankrupt twice. Still he always again believed that he could sell impressionist paintings that he loved. He did not separate the selling of art and his personal love of art. The same pictures that he was selling were on the walls of his home. His taste was rather traditional: women, flowers and landscapes. And he ordered portraits of his whole family, maybe supporting the artists he appreciated but could not sell. And of course the selling of impressionist paintings was

Claude Monet

successful at the end of the 1800´s and Durant-Ruel expanded his galleries to New York and Germany. In 1905 he held a vast exhibition of impressionist art in London, and more that half of the 315 paintings were from his personal collection.

Pierre-Auguste Renoir