MONET TO MATISSE - NÄYTTELY / EXHIBITION

Muutama päivä Lontoossa merkitsee aika monta taidenäyttelyä. Varmaan kaikkein suosituin näyttely tällä hetkellä on Piccadillyllä Royal Academyn Painting the Modern Garden: Monet to Matisse (Nykyaikaista puutarhaa maalaamassa: Monet`sta Matisseen). Olihan se nähtävä! Koskaan en varmaan ole nähnyt samalla kertaa näin laajaa kokoelmaa impressionistisia kukkatauluja. Mikä kumma sai raavaat miehet 1800-1900 -lukujen vaihteessa maalaamaan puutarhoja ja värikkäitä kukkia? Miehet harrastivat itse puutarhanhoitoa ja ilahtuivat aina, kun ruusu- ja pionipensaat puhkesivat kukkaan. Myös valot ja varjot puutarhoissa saivat heidät tarttumaan siveltimeen. Näyttelyn huippuja ovat Claude Monet´n (1840-1926) lummetaulut. Varhaisemmissa näkyi kauniita taivaan ja pilvien heijastuksia vedessä, ja myöhemmistä oli saatu kokoon iso kolmiosainen maalaus (eri museoista USA:sta), jossa siveltimenjäljet ja sinivihreät värisävyt saivat haukkomaan henkeä. Yksi huone oli nimeltään Avant-Gardens, ja jokseenkin jokainen maalaus oli huippuluokkaa. Pidin Edvard Munchin (1863-1944) omenapuusta - hänelle harvinaista positiivista energiaa. Henri Matissen (1869-1954) maalauksessa palmunoksat muodostavat hienon kuvion. Pierre Bonnardin (1867-1947) taulussa voi kuvitella nostavansa väsyneet jalkansa ylös lempeässä tuulenvireessa, ja nurmikolla on kissa. Näyttelystä tullessa kadun toisella puolella kukkivat magnoliat kirkon pihalla.

**************

Claude Monet

A few days in London  means quite a many art exhibitions. Surely the most popular exhibition at this moment on Piccadilly in the Royal Academy is  Painting the Modern Garden: Monet to Matisse. I just had to see it! Never have I seen such a vast collection of Impressionist flower paintings at one time as in this exhibition. What ever made these strong men to paint colourful flowers and gardens at the turn of the 1800-1900? They were gardening themselves and were always delighted when roses or peonies bloomed. Also the light and shadows of the gardens made them to take to the canvas. Claude Monet´s (1840-1926) waterlily paintings are the best in the exhibition. In the early ones you can see the fine reflections of the sky and clouds on the water, and they have got together a later triptych from tree museums in USA - the bold brush strokes and blue/green hues make you to gasp for breath. One of the rooms was called Avant-Gardens and almost every painting was top class. I admired Edvard Munch's (1863-1944) apple tree - it is full of (for him uncommon) positive energy. The palm leaves in Henri Matisse's (1869-1954) painting form a beautiful pattern. By Pierre Bonnard's (1867-1947) painting you can imagine lifting your tired feet up in a mild breeze, and there is a cat on the lawn. When you step out of the exhibition, the magnolias are in flower in the church yard on the other side of Piccadilly.

Claude Monet

Henri Matisse

Santiago Rusinol

Edvard Munch

Pierre Bonnard

NG : INVENTING IMPRESSIONISM

Lontoon National Galleryn näyttelyssä Inventing Impressionism (Impressionismia keksimässä) näkee ison määrän kaikkein pidetyintä impressionismia. Salit ovat täynnä maalauksia, joiden tekijöinä ovat tutut nimet Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. Tunne on ihan hengästyttävä ja väenpaljouksessa ilmakin on loppua. Näyttelyn tarkoitus on kertoa yhdestä taidekauppiaasta: Paul Durant-Ruelista ( 1831-1922) ja hänen henkilökohtaisesta pyrkimyksestään myydä impressionistien taidetta. Nykyisin on vaikea kuvitella, että impressionistien maalauksia ei saisi myydyksi tai että ihmiset inhoaisivat niiden huolimatonta, keskeneräistä tai räikeän värikästä ilmiasua. Mutta Durant-Ruelilla ei ollut helppoa: kahdesti hänen taidekauppansa meni konkurssiin. Silti hän aina vain uskoi vielä myyvänsä rakastamiaan impressionistisia tauluja. Hän ei erotellut taulujen myyntiä ja henkilökohtainen mieltymystään. Hänen kotonaan seiniä koristivat samat taulut, joita hän myi. Hänen makunsa oli nykysilmin aika perinteinen: naisia, kukkia, maisemia. Ja hän maalautti muotokuvat jokseenkin koko suvustaan, ehkä tukeakseen taiteilijoita, joista piti mutta joiden tauluja ei oikein saanut kaupaksi. Onnistuihan impressionististen teosten myynti sitten lopulta 1800-luvun lopulla ja Durant-Ruel laajensi gallerioitaan Amerikkaan ja Saksaan. Vuonna 1905 hän piti laajan impressionistien näyttelyn Lontoossa, ja yli puolet 315 myytävästä taulusta oli hänen omilta kotiseiniltään.

*****

Claude Monet

You can see a big lot of the most liked impressionist art in the exhibition Inventing Impressionism in the National Gallery, London. The halls are full of paintings by very familiar names like Renoir, Degas, Monet, Manet, Pissarro, Sisley, Morisot. The feeling is breath-taking and in the rush the air is threatened with extinction. The purpose of this exhibition is to tell about one art dealer: Paul Durant-Ruel (1831-1922) and his personal goal to sell impressionist art. Nowadays it´s difficult to imagine, that you could not sell impressionist art or that people would loathe that kind messy, unfinished or glaringly colourful form of expression. But it was not easy for Durant-Ruel; his art business went bankrupt twice. Still he always again believed that he could sell impressionist paintings that he loved. He did not separate the selling of art and his personal love of art. The same pictures that he was selling were on the walls of his home. His taste was rather traditional: women, flowers and landscapes. And he ordered portraits of his whole family, maybe supporting the artists he appreciated but could not sell. And of course the selling of impressionist paintings was

Claude Monet

successful at the end of the 1800´s and Durant-Ruel expanded his galleries to New York and Germany. In 1905 he held a vast exhibition of impressionist art in London, and more that half of the 315 paintings were from his personal collection.

Pierre-Auguste Renoir

FROM PARIS: A Taste for Impressionism

Pierre-Auguste Renoir

Lontoossa Royal Academy of Artsissa on viehättävä impressionististen maalausten näyttely: "From Paris: A Taste for Impressionism. Paintings from the Clark".  Amerikkalainen Robert Sterling Clark sai rahansa Singer-ompelukoneiden myynnistä. Yhdessä ranskalaisen vaimonsa Francinen kanssa he keräsivät neljänkymmenen vuoden aikana mahtavan kokoelman impressionistisia maalauksia ja perustivat kokoelmalleen museon USA:han. Tämän näyttelyn työt olivat osa Clarkien museokokoelmaa.

In Royal Academy of Arts in London there is a charming exhibition of impressionistic paintings: "From Paris: A Taste for Impressionism. Paintings from the Clark". American Robert Sterling Clark got his money from selling Singer sowing machines. Together with his French wife Francine they collected over the time of forty years a magnificent collection of impressionistic paintings and they founded a museum for their collection in USA. The paintings in this exhibition are a part of Clark`s museum collection.

Pierre-Auguste Renoir

Näyttelyn noin 80 maalauksesta 20 oli Pierre-Auguste Renoiria ja kaikki erinomaisia. Pidin erityisesti maalauksesta: Auringonlasku, joka oli pelkkää sinistä ja punaista väriä. Myös muotokuvat olivat hienoja, värit ihan tuntuivat säteilevän. 

Of about 80 paintings in this exhibition 20 were by Pierre-Auguste Renoir, and they were all superb. I liked, especially, the painting: Sunset - all blue and red paint. The portraits were also great, the colours seemed to somehow glow.

Édouard Manet

Asetelmat olivat upeita: ruusuja, maljakoita, kauniita heijastuksia (Manet). Maisemamaalauksissa oli muutama, joissa näkyi että ihmisiä ne ovat impressionistitikin - liekö ulkona maalaaminen aiheuttanut jonkinlaista keskeneräisyyttä (Corot). Eksotismia edusti jokunen aika mahtaileva arkkitehtoninen maalaus (Gérôme). Muotokuvat olivat aivan upeita (Renoir, Degas).

The still lifes were fine: roses, vases, beautiful reflections (Manet). Some landscape paintings showed that  the impressionists were only people - perhaps painting in the open air resulted some kind of incompleteness (Corot). A couple of exotic or orientalist paintings were quite arrogant (Gérôme). All the portraits were quite splendid (Renoir, Degas). 

Yllätys oli yksi Paul Gauguinin maalaus: Nuori kristitty tyttö. Paras ehdottomasti, ihana keltainen.  

Paul Gauguin´s painting Young Christian Girl was a surprise. Absolutely the best, lovely yellow.

Paul Gauguin