Muutama päivä Lontoossa merkitsee aika monta taidenäyttelyä. Varmaan kaikkein suosituin näyttely tällä hetkellä on Piccadillyllä Royal Academyn Painting the Modern Garden: Monet to Matisse (Nykyaikaista puutarhaa maalaamassa: Monet`sta Matisseen). Olihan se nähtävä! Koskaan en varmaan ole nähnyt samalla kertaa näin laajaa kokoelmaa impressionistisia kukkatauluja. Mikä kumma sai raavaat miehet 1800-1900 -lukujen vaihteessa maalaamaan puutarhoja ja värikkäitä kukkia? Miehet harrastivat itse puutarhanhoitoa ja ilahtuivat aina, kun ruusu- ja pionipensaat puhkesivat kukkaan. Myös valot ja varjot puutarhoissa saivat heidät tarttumaan siveltimeen. Näyttelyn huippuja ovat Claude Monet´n (1840-1926) lummetaulut. Varhaisemmissa näkyi kauniita taivaan ja pilvien heijastuksia vedessä, ja myöhemmistä oli saatu kokoon iso kolmiosainen maalaus (eri museoista USA:sta), jossa siveltimenjäljet ja sinivihreät värisävyt saivat haukkomaan henkeä. Yksi huone oli nimeltään Avant-Gardens, ja jokseenkin jokainen maalaus oli huippuluokkaa. Pidin Edvard Munchin (1863-1944) omenapuusta - hänelle harvinaista positiivista energiaa. Henri Matissen (1869-1954) maalauksessa palmunoksat muodostavat hienon kuvion. Pierre Bonnardin (1867-1947) taulussa voi kuvitella nostavansa väsyneet jalkansa ylös lempeässä tuulenvireessa, ja nurmikolla on kissa. Näyttelystä tullessa kadun toisella puolella kukkivat magnoliat kirkon pihalla. **************
Claude Monet
A few days in London means quite a many art exhibitions. Surely the most popular exhibition at this moment on Piccadilly in the Royal Academy is Painting the Modern Garden: Monet to Matisse. I just had to see it! Never have I seen such a vast collection of Impressionist flower paintings at one time as in this exhibition. What ever made these strong men to paint colourful flowers and gardens at the turn of the 1800-1900? They were gardening themselves and were always delighted when roses or peonies bloomed. Also the light and shadows of the gardens made them to take to the canvas. Claude Monet´s (1840-1926) waterlily paintings are the best in the exhibition. In the early ones you can see the fine reflections of the sky and clouds on the water, and they have got together a later triptych from tree museums in USA - the bold brush strokes and blue/green hues make you to gasp for breath. One of the rooms was called Avant-Gardens and almost every painting was top class. I admired Edvard Munch's (1863-1944) apple tree - it is full of (for him uncommon) positive energy. The palm leaves in Henri Matisse's (1869-1954) painting form a beautiful pattern. By Pierre Bonnard's(1867-1947) painting you can imagine lifting your tired feet up in a mild breeze, and there is a cat on the lawn. When you step out of the exhibition, the magnolias are in flower in the church yard on the other side of Piccadilly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti