Kissakortti: 206 / Cat Card: 206

Kortin valokuva on Astrid Harrissonin ottama. Siamilainen kissa yrittää saada kiinni japanilaisessa kuvassa olevaa lintua.Onneksi lintu on vain kuva! Harmaat sävyt toistuvat hienosti kissassa, linnuissa ja kukkasissa.

**********
The photograph in this card was taken by Astrid Harrisson. A Siamese cat tries to catch the bird in a Japanese painting. Luckily the bird is just a picture! The gray tones are echoing finely in the cat, birds and flowers.

GILLIAN WEARING & CLAUDE CAHUN - NÄYTTELY /EXHIBITION + HOWARD HODGKIN

Vieläkin Lontoon näyttelyitä:

Ranskalainen Claude Cahun (1894-1954) olikin ihan uusi mielenkiintoinen tuttavuus National Portrait Galleryn näyttelyssä yhdessä Gillian Wearingin (s. 1963) kanssa. Cahun otti elämänsä aikana ison joukon omakuvia, joissa hän pukeutui erilaisiin rooleihin tai naamioihin. Kuvat ovat selvästi aikaansa edellä, vapaamielisiä, haastavia ja rohkeita. Ihan ei valjennut Wearingin rooli, paitsi että hän varmaan ihailee Cahunia ja naamioituu omakuvissaan. Mutta hänen usein kasvonaamioon peitetyt omakuvansa tuntuivat keinotekoisilta ja pinnallisilta. 
NPG:n toinen näyttely esitteli Howard Hodgkinin (1932-2017) muotokuvamaalauksia. Tässä oli ideaa: hän maalasi muotokuvat abstrakteina, värillisinä tutkielmina henkilöistä ja heidän ympäristöstään saamiinsa tunnelmiin ja muistikuviin.

**************
Still exhibitions in London:

French Claude Cahun (1894-1954) was quite a new and interesting acquaintance in an exhibition in National Portrait Gallery together with Gillian Wearing (b. 1963). Cahun took during her life a large number of self-portraits dressing up for different roles or masks. Her photos were clearly ahead of their time, liberated, challenging and brave. I didn't quite grasp the role of Wearing, except that she admired Cahun and disguises in her self-portraits. But her own often with a face mask covered self-portraits felt artificial and superficial. 
Another exhibition in NPG displayed Howard Hodgkin's (1932-2017) portraits paintings. There was some idea: he painted portraits as abstract, colourful interpretations of the feelings and recollections of people and their surroundings. 

Kissakortti: 205 / Cat Card: 205

Ensimmäinen blogiani varten lähetetty kissakortti! Kiitokset Annalle Berliiniin! Kuvan on ottanut Wolfgang Lauter, ja siinä mustavalkoinen kissa makaa ikkunalaudalla ja ohi kulkee kana. "Hullu se kana joka kissan nai" on afrikkalainen sananlasku. Pitsiverho on hieno.

_________________

Kissakorttini alkavat loppua! Auta minua ja lähetä minulle kissakortti jos sellainen löytyy laatikostasi:

Maija Kanerva
Hiivalahdentie 79
37500 Lempäälä

Laita mukaan oma osoitteeesi niin lähetän sinulle kaksi omista linoleikkauksistani tehtyä korttia jokaisesta tässä blogissani julkaistusta kissakortista.

**************
The first cat card sent for this blog! Thank you Anna in Berlin! The photographer is Wolfgang Lauter, and in the picture a black and white cat is perching on a windowsill and a chicken is prancing by. "Crazy the chicken that's marrying a cat" is an African proverb. The lace curtain is fine.
_____________

My cat cards are expiring! Please, help me and send a cat card if you find one in your drawer:

Maija Kanerva
Hiivalahdentie 79
37500 Lempäälä
Finland


Attach your own address and I will send you two cards made of my own linocuts for every cat card published in this blog.

TAMPERELAISTA NAIVISMIA IITTALASSA / NAÏVE ART FROM TAMPERE IN IITTALA

Tamperelaisten naivistien määrä Naivistit Iittalassa kesänäyttelyissä tuntuu kasvavan vuosittain. Tämän kesän 2017 näyttelyssä on mukana ainakin kahdeksan tamperelaista naivistia. "Vanhoina" konkareina jatkavat lisäkseni Margit Hakanen kauniine lasitöineen, Hannu Hirsivuori humoristisine puuveistoksineen, Petra Heikkilä hellyyttävine eläinhahmoineen, akryylimaalaukset usein koristeellisissa kehyksissä ja Jeroma Tabell hyvin Suomen 100-vuotisjuhliin sopivine akryylimaalauksineen ihmisistä suviyössä. Uusia tamperelaisia tekijöitä on tänä kesänä ainakin kolme: Minna Iso-Lähteenmäki tarjoaa hehkuvia kukkamaalauksia, Riitta Kolari koristeellisia, krakeloituneita eläin- ja luontoaiheineita ja Inka Ylihärsilä akryyli/hartsitekniikalla toteutettuja eläinhahmoja. Vaihtelevia tekniikoita, jokaisella ihan omanlaisensa tyyli - Tampere on Suomen naivismin pääkaupunki!

***************
The number of Naïve artists from my home town Tampere seems to increase every year in

Riitta Kolari

Naïve Artists in Iittala exhibitions. This summer's 2017 exhibition consists at least eight Naïve artists from Tampere. As "old" troupers along myself are continuing Margit Hakanen with her beautiful glass works, Hannu Hirsivuori with his humorous wooden sculptures, Petra Heikkilä with her adorable animal characters, acrylic paintings often in decorative frames and Jeroma Tabell with his nicely to Finland's 100th Anniversary fitting acrylic paintings of people in Finnish summer night. New Naivists from Tampere there are at least three: Minna Iso-Lähteenmäki with her glowing flower paintings, Riitta Kolari with her ornate, crackled animal and nature subjects and Inka Ylihärsilä with her animals created with acrylic and resin. Variable techniques, everyone with his or her very own style - Tampere must be the Finland's capital of Naïve art!

Margit Hakanen

Petra Heikkilä

Hannu Hirsivuori

Minna Iso-Lähteenmäki

Jeroma Tabell

Inka Ylihärsilä

Maija Kanerva

NAIVISTIT IITTALASSA 2017 / NAÏVE ARTISTS IN IITTALA 2017

Naivistit Iittalassa -kesänäyttely 2017 on avattu Hannu Castrénin kuratoimana. Tänä vuonna 2017 mukana on 48 naivistia, ja itse olen näyttelyssä neljättä kertaa. Avajaistungos oli melkoinen ja omaltakin seinältäni oli yhdeksästä linopiirroksesta jo viisi myyty ennen iltaa. Lisäksi linoja, kortteja ja pikatatuointeja on myynnissä AulaShopissa, josta ostokset saa heti mukaan. Tämä iloinen näyttely on auki joka päivä klo 10-17 aina 20.8.2017 asti. Silmiin osui monta herkullista työtä tutuilta tekijöiltä sekä kaunis Martti Lehdon (1933-2016) kissamaalausten muistonäyttely.

************
Naïve Artists in Iittala summer exhibition 2017 is opened curated by Hannu Castrén. This year there are 48 naïve artists participating, and I have works on the walls for the fourth time. There was quite a crush at the opening night, and even five of my nine linocuts were already sold. My linocuts, cards and instant tattoos are also for sale in the LobbyShop, and from there you can take the purchases home right away. This merry exhibition is open every day from 10 am till 17 pm till August 20th 2017. I spotted many tasty art works from familiar artists, in addition to the beautiful memorial collection of Martti Lehto's (1933-2016) cat paintings. 

Martti Lehto

Kati Mikola

Heli Pukki

Lauri Lahtinen

Esa Leppänen

COURTAULD GALLERY - NÄYTTELY / EXHIBITION

Lisää Lontoon näyttelyjä:

The Courtauld Gallery on ihana paikka! Aina voi ihailla vanhat tutut impressionistiset helmet: Gauguin, Van Gogh, Degas, Cezanne, ja aina joku uusi hiukan tuntemattomampi teos pysäyttää: nyt sellainen oli Heinrich Camperdonkin (1889-1957) The Dream (Uni). Vaihtuvana näyttelynä oli Bloomsbury Art & Design, mielenkiintoinen katselmus 1930-luvulla vaikuttaneen Bloomsbury Groupin ja Omega Workshopin teoksiin: maalauksia, keramiikkaa, esineitä ja tekstiilejä. Näyttelyn kingi oli Roger Fry (1866-1934), hänen omakuvansa ja jopa suunnittelemansa piano ihastuttivat.

*************
More exhibitions in London:

The Courtauld Gallery is a lovely place! You can always admire the old familiar impressionist masterpieces: Gauguin, Van Gogh, Degas, Cezanne, and there is always some new works that are stopping: now one of the kind was Heinrich Camperdonk's (1889-1957) Dream. The changing exhibition was Bloomsbury Art & Design, an interesting review of art woks of The Bloomsbury Group and Omega Workshop from the 1930's: paintings, ceramics, objects and textiles. The king of this exhibition is Roger Fry (1866-1934), his self portrait and even a piano designed by him delighted.

Heinrich Camperdonk: Dream (Uni)

ANTHONY GREEN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Lisää Lontoon näyttelyjä:

Anthony Greenin (s. 1939) näyttely The Life and Death of Miss Dupent (Rouva Dupontin elämä ja kuolema) oli hauska ja liikuttava. Yhden seinän täyttää kolme metriä korkea maalaus, installaatio tai oikeastaan kollaasi, jossa huomion keskipisteenä on oikea minkkiturkki. Näyttely kertoo Greenin äidin Madeleine Dupontin tarinaa ja esineet ovat oikeita hänen äidilleen kuuluneita astioita ja tavaroita. Green on työstänyt aihetta vuodesta 2005. Hän kuvailee teoksissa omia tuntemuksiaan 13-vuotiaana äidistään ja tämän uudesta aviomiehestä. Näyttelyn esite yksi parhaista.

******
More exhibitions in London:

Anthony Green's (b. 1939) exhibition The Life and Death of Miss Dupont in The Royal Academy of Arts is fun and moving. The over three metres high painting, installation or actually collage fills one wall. The center of attention is a real mink coat. This exhibition tells the story of Green's mother, and all the objects are his mother's own, crockery and other items. Green has been working on this subject from the year 2005. He demonstrates here his own feelings as a thirteen years old son about his mother and her second husband. The brochure of the exhibition is one of the best.

BANKSIDE GALLERY -NÄYTTELY / EXHIBITION

Lisää Lontoon näyttelyjä:

Yksi vakikohde Lontoossa käydessä on Tate Modernin lähellä oleva Bankside-galleria. Nytkin siellä oli esillä huima kattaus grafiikkaa kesänäyttelyssä. Tietenkin aina pysähdyn linopiirrosten kohdalle. Jeremy Blightonin isojen selkeiden linojen perspektiivi ja tunnelmat olivat nautittavat, kuten Liverpool Street Station. Fernando Feijoon The Curtain Raises (Esirippu nousee) oli täynnä yksityiskohtia teatteriesityksestä, ja tässäkin työssä perspektiivi hämmästytti. Meg Dutton sattui olemaan paikalla kertomassa tekniikastaan: etsaus, jonka hän värittää vesivärillä. Suurikokoiset koristeelliset ja yksityiskohtaiset työt muistuttivat koruja, ja niiden tekeminen on todella hidasta.

**********

Jeremy Blighton: Liverpool Street Station

More exhibitions in London:

One of my favorite places visiting London is definitely Bankside Gallery near Tate Modern. And now there was an arresting collection of graphics in their Summer Exhibition. Of course, I always stop at the linocuts. The perspective and the atmosphere in Jeremy Blighton's large, clear-cut linos is enjoyable, like in Liverpool Street Station. Fernando Feijoo's Curtain Raises was full of details, and in this work also the perspective surprised. Meg Dutton happened to be at the place and demonstrated her technique: etching with watercoloured details. The huge decorative and detailed works resembled jewels. and the making of them is really slow.

Fernando Feijoo: Curtain Raises

Meg Sutton: Palace Garden

Linocuts / Linopirroksia

RADICAL EYE - NÄYTTELY / EXHIBITION

Lisää Lontoon näyttelyjä:

Tate Modernin Radical Eye -näyttelyn aukioloaikaa oli onneksi pidennetty ja näin tämän hienon kokoelman maailman parhaita mustavalkoisia valokuvia maailman ensimmäisiltä valokuvaustaiteen mestareilta. Oman säväyksensä näyttelyyn toi kokoelman omistajan Sir Elton Johnin mieltymys koristeellisiin puukehyksiin. Mutta kuvat ja kuvaajat saivat haukkomaan henkeä: Man Ray, André Kertész, Irving Penn, Dorothea Lange, Imogen Cunningham, Aleksander Rodchenko, Lászlõ Moholy-Nagy ja monia muita. Erityisen viehättynyt Elton John tuntui olevan muotokuviin, kokeellisiin ja yhteiskunnallisesti kantaaottaviin valokuviin. Heti ensimmäisessä huoneessa oli Kertészin pienen pieni alkuperäinen kuva Underwater Swimmer (Uimari veden alla), jota piti katsoa todella läheltä jotta näki veden ihanan kimalluksen. Samoin Man Rayn Noire et Blache pysähdytti ja sen jälkeen jokseenkin jokainen kuva täydensi vaikutelman jokseenkin täydellisestä ja henkilökohtaisesta valokuvakokoelmasta.

**************

More exhibitions in London:

Luckily the opening time of Tate Modern's exhibition Radical Eye was extended, and I saw this fine collection of world's best black and white photograhps from the world*s first photo artists. The extra tone to this exhibition was its owner Sir Elton John's affection to decorative wooden frames. But the photographers and the photos made you grasp your breath:  Man Ray, André Kertész, Irving Penn, Dorothea Lange, Imogen Cunningham, Aleksander Rodchenko, Lászlõ Moholy-Nagy and many others. Elton  John seemed to be especially fond of portraits, experimental and social documentary photography. Already in the first room there was Kertész's small original photo Underwater Swimmer, which you had to look at really close to see the wonderful glimmer of the water. Also Man Ray's Noire et Blanche made me stop, and after that practically every picture complemented the impression of just about the perfect and personal collection of photographs. 

André Kertész: Underwater Swimmer

Man Ray: Blanche et Noir

The roof terrace at Tate Modern / Tate Modernin kattoterassilta

AMERIKKA -NÄYTTELYT / AMERICA EXHIBITIONS

Lisää Lontoon näyttelyjä:
Royal Academy of Artsin näyttelyssä America after the Fall (Amerikka pörssiromahduksen jälkeen) oli yksi taiteilija ylitse muiden: Grant Wood (1891-1941). Hänen klassinen teoksensa American Gothic oli saatu Lontooseen näytille, mutta muutkin Grantin työt säväyttivät. Erityisesti pidin hänen maalauksestaan, jossa peltomaisemassa voi selvästi nähdä muhkeita muotoja: pullean mahan ja kaarevat rinnat. British Museumin iso näyttely The American Dream (Amerikkalainen unelma) oli kuitenkin vielä kiinnostavampi. Tässä näyttelyssä näki mahtavan kokoelman amerikkalaista grafiikkaa 1960-luvulta nykypäivään. Tietenkin mukana olivat Warholin Marilynit ja sähkötuolit. Jokseenkin kaikki eri tekniikat käytiin läpi, taiturimaisinpina ehkä Jim Dinen (s. 1935) kuivaneula-, akvatinta-, mezzotinta -työt maalipensseleistä. Näyttelyssä oli myös muutama kaunis lino- ja puupiirros: Wayne Thiebaudin (s. 1920) purkkakone ja Richard Bosmanin (1944) Man Overboard (Mies yli laidan). Kiki Smithin (s. 1954) kissa Ginzer sai hymyn huulille. 

************

More exhibitions in London:
There was one artist over all the others in Royal Academy of Arts's exhibition America after the Fall: Grant Wood (1891-1941).His classic work American Gothic was borrowed to this exhibition in London from America, but also other paintings by Grant were fetching. Especially I liked his landscape painting where in the shapes of the fields you can clearly see voluminous curves: a plump chest and the curvy breasts. British Museums big exhibition The American Dream was even more interesting. Here you could see an awesome collection of American graphics from the 1960's to the present day. Of course, there were Warhol's electric chairs and Marilyns. Pretty much every technique was presented, perhaps the most masterly were Jim Dine's (b. 1935) drypoint, aquatint, mezzotint works of tools and brushes. In this exhibition I also saw a couple of beautiful woodcuts and linocuts: Wayne Thiebaud's (b. 1920) Gumball Machine and Richard Bosman's (b. 1944) Man Overboard. Kiki Smith's (b. 1954) cat Ginzer but a smile in my lips. 

Grant Wood

Grant Wood

Jim Dine

Kiki Smith

Richard Bosman

DAVID HOCKNEY - NÄYTTELYT / EXHIBITIONS

Lontoossa riittää taidetta melkein liikaa muutaman päivän matkalle. Tate Britainin iso David Hockney (s. 1937) -näyttely oli retrospektiivinen katsaus hänen pitkään uraansa. Tyylit vaihtuivat, tekniikat samoin, kankaat suurenivat ja pienenivät, maisemat vaihtuivat tiheään tahtiin. Viimeisimmät suuret Yorkshire-maisemat olivat tuttuja jo parin vuoden takaisesta näyttelystä, joka oli kyllä tätä parempi kokonaisuus. Enemmänkin olisin tutkinut 1960-1970-lukujen muotokuvia, jotka eivät juuri kohteitaan imarrelleet, mutta ympäristöt oli kuvattu hienosti: autioita huoneita, kuviollisia nojatuoleja, uima-altaita ja muodikkaita vaatteita. Samaan matkaan osui pieni intiimimpi näyttely Hockneyn grafiikkaa British Museumissa. Nämä etsaukset olivat kauniita, hiukan mystisiäkin. Hauska oli nähdä Tatessa maalaus hypnotisoijasta, ja sama aihe BM:ssa etsauksena, peilikuvana. Käärme-etsauksessa oli yllättävä punainen väri, kiehtova. Mahtava taiteilija ja mahtava ura!

**************
There is art in London for a couple day's trip, almost too much. David Hockney's (b. 1935) huge exhibition in Tate Britain was a retrospective to his long career. The styles changed, so did techniques, the canvases got bigger and smaller, the landscapes changed rapidly. The

last Yorkshire landscapes were familiar already after an exhibition a couple years back, and that exhibition was really a better totality than this one. I would have liked to examine more his portraits from 1960-1970's. These didn't really flatter the sitters, but the surroundings were depicted finely: blank rooms, patterned armchairs, swimming pools and stylish clothes. At the same time there was in British Museum a small, more intimate exhibition of David Hockney's graphics. These etchings were beautiful, a bit mystic. It was fun to see in Tate a painting of hypnotist, and the same subject in British Museum as an etching, a mirror image. In the Snake etching there was a surprising red colour, intriguing. A huge artist, and a huge career!