TATE BRITAIN - NÄYTTELYT / EXHIBITIONS

Tate Britainissa näin pari erillistä näyttelyä. All Too Human esitteli englantilaisten taiteilijoiden maalauksia elämästä ympärillään. Aihe oli tosi lavea, ja niin oli näyttelykin hiukan hajanainen. Vanhat suosikit saivat pysähtymään: Paula Rego ja Lucien Freud - selvästi sukulaissieluja ainakin pensselin ja värien käytössä. Toinen näyttely Impressionists in London esitteli Preussin sodan puhjettua 1870 Ranskasta Lontooseen paenneiden impressionistien maalauksia. Claude Monet teki ison sarjan Thames-aiheisia muunnelmia, joista esillä oli vain muutama, mutta hienoja sumuisia, punaisia, sinisiä tai harmaita. Iso näyttely Claude Monetin arkkitehtuuriaiheisia maalauksia ainakin kirkoista ja Lontoon parlamenttitalosta on aukeamassa National Galleryssä, sitä voisi suositella! 
Olen käynyt Lontoossa taidematkoilla säännöllisesti. Mutta muuttuuko tarjonta Brexitin myötä? Enkä todellakaan halua palata täyttämään maahantulokortteja.

************

Lucien Freud

I saw a couple separate exhibitions at Tate Britain. All Too Human displayed English artists capturing the life around them. The subject was really broad, and so was even the exhibition a bit rambling. The old favorites made me stop:  Paula Rego ja Lucien Freud - clearly soul mates at least in using paint brushes and colours. Another exhibition was Impressionists in London about paintings by French refugees fleeing from France to London after the outbreak of the Franco-Prussian War in 1871. Claude Monet made a series of paintings of the Thames, only a few of them were featured, but they were beautiful foggy, red, blue or gray. An exhibition  of Claude Monet's architectural paintings of at least churches and the Parliament House is opening soon at National Gallery soon - I can recommend that!
I have been visiting London`s art museums regularly. But will the art scene change by Brexit? And I really don`t want to go back to filling landing cards.

Lucien Freud

Lucien Freud

Lucien Freud

Paula Rego

Paula Rego

Paula Rego

Claude Monet

DAVID HOCKNEY - NÄYTTELYT / EXHIBITIONS

Lontoossa riittää taidetta melkein liikaa muutaman päivän matkalle. Tate Britainin iso David Hockney (s. 1937) -näyttely oli retrospektiivinen katsaus hänen pitkään uraansa. Tyylit vaihtuivat, tekniikat samoin, kankaat suurenivat ja pienenivät, maisemat vaihtuivat tiheään tahtiin. Viimeisimmät suuret Yorkshire-maisemat olivat tuttuja jo parin vuoden takaisesta näyttelystä, joka oli kyllä tätä parempi kokonaisuus. Enemmänkin olisin tutkinut 1960-1970-lukujen muotokuvia, jotka eivät juuri kohteitaan imarrelleet, mutta ympäristöt oli kuvattu hienosti: autioita huoneita, kuviollisia nojatuoleja, uima-altaita ja muodikkaita vaatteita. Samaan matkaan osui pieni intiimimpi näyttely Hockneyn grafiikkaa British Museumissa. Nämä etsaukset olivat kauniita, hiukan mystisiäkin. Hauska oli nähdä Tatessa maalaus hypnotisoijasta, ja sama aihe BM:ssa etsauksena, peilikuvana. Käärme-etsauksessa oli yllättävä punainen väri, kiehtova. Mahtava taiteilija ja mahtava ura!

**************
There is art in London for a couple day's trip, almost too much. David Hockney's (b. 1935) huge exhibition in Tate Britain was a retrospective to his long career. The styles changed, so did techniques, the canvases got bigger and smaller, the landscapes changed rapidly. The

last Yorkshire landscapes were familiar already after an exhibition a couple years back, and that exhibition was really a better totality than this one. I would have liked to examine more his portraits from 1960-1970's. These didn't really flatter the sitters, but the surroundings were depicted finely: blank rooms, patterned armchairs, swimming pools and stylish clothes. At the same time there was in British Museum a small, more intimate exhibition of David Hockney's graphics. These etchings were beautiful, a bit mystic. It was fun to see in Tate a painting of hypnotist, and the same subject in British Museum as an etching, a mirror image. In the Snake etching there was a surprising red colour, intriguing. A huge artist, and a huge career!

TATE BRITAIN

Sir Nathan Bacon

Lontoossa käydessä oli ihan pakko katsastaa Tate Britainin  uusi englantilaisen kuvataiteen ripustus. Tätä esimerkkiä pitäisi kaikkien suurten taidemuseoiden seurata. Englantilaisen kuvataiteen kokoelma oli järjestetty luonnollisesti aikakausittain, eli 1500-luvun huoneeesta alkaen kolmisenkymmentä eri aikakausien tilaa aina 2000-luvulle asti.  Jokaisen ajanjakson taulut, veistokset  ja muut työt oli valittu hienosti. Muutamalla hyvin valitulla esimerkillä oli pystytty tulkitsemaan kyseisen ajan keskeisin idea ja sitä paitsi jokaisen huoneen tunnelma oli erilainen. Oikeastaan olisi halunnut tutustua kaikkiin satoihin töihin tarkemmin, tuttuihin ja tuntemattomimpiinkin. Ripustus jollain tavalla herätti kiinnostuksen. Mutta 1900-luvun alun jälkeen silmät eivät enää oikein suostuneet ottamaan vastaan kuin viimeisen

Chapman Brothers

huoneen upean ja hauskankin kokoelman Chapmanin  veljesten (Jake s. 1966 ja Dino s. 1962) toteemeja "Family Collection". 

Heti ensimmäisen 1500-luvun huoneen kohdalla jäi ihmettelemään "harrastelijamaalari" Sir Nathaniel Baconin (1585-1627) suurta ja värikästä taulua "Cookmaid with Still Life of Vegetables and Fruit". Englantilaisen maalaustaiteen huipuiksi osoittautuivat kyllä tämänkin näyttelyn perusteella John Singer Sargent (1856-1925), Walter Richard Sickert (1860-1942), Stanley Spencer (1891-1959) ja Lucian Freud (1922-2011), kaikki miehiä eivätkä aina niin selvästi edes englantilaisia. Tämä ripustus pitäisi katsella hitaasti, huone tai teos kerrallaan, mitä aarteita mahtaisikaan löytyä - sen tehdäkseen pitäisi siis asua Lontoossa.

Stanley Spencer: Swan Upping in Cookham

In London I simply had to inspect the new exhibition of English visual art in Tate Britain. Here is an example for all the art museum of the world. The collection of English art was arranged naturally chronologically according to different periods or centuries, there were about 30 rooms from the 1500`s room to the 2000`s. The paintings, sculptures and other works of every period were selected finely. With a few nicely selected works you could see or feel the central idea and the atmosphere of a period and the feeling in every room was different. Actually I would have liked to explore all the hundreds of works more closely, both the familiar and the unknown. Somehow the exhibition attracted the interest. But after the beginning of 1900`s my eyes properly accepted only Chapman Brothers (Jake b. 1966 and Dino b. 1962) great and even a bit funny room of totems "Family Collection". Right at the beginning in the 1500`s room I remained amazed in front of "amateur painter" Sir Nathaniel Bacon´s (1585-1627) large and colourful painting "Cookmaid with Still Life of Vegetables and Fruit". The tops of the English visual art turned out to be even after this exhibition:  John Singer Sargent (1856-1925), Walter Richard Sickert (1860-1942), Stanley Spencer (1891-1959)

Lucian Fred: Girl with a Kitten

and Lucian Freud (1922-2011), all men and not all even clearly English. This exhibition should be viewed slowly, a room or a work at a time, what treasures might you find - but to do that you had to live in London.

Walter Richard Sickert: Minnie Cunningham

LS LOWRY -NÄYTTELY / EXHIBITION

Käydessäni Lontoossa Tate Britainissa oli hyvin koottu näyttely Manchesterin ikonin LS Lowryn (1887-1976) maalauksista. Häneen on lyöty monenlaisia tyylileimoja. Maalaukset ovatkin monitasoisia. Lowrya on pidetty Englannin teollisen vallankumouksen kuvaajana, ja suuri osa maalauksista kuvaakin Manchesterin seudun urbaaneja tehdasmaisemia rumimmillaan, harmautta, synkkyyttä, tehtaiden savua ja alakuloisen tuntuisia työläisiä. Varsinkin näyttelyn lopussa olevissa suurissa panoraamamaalauksissa teollisuusmaisemat ovat purevimmillaan. Naivistinkin leimaa Lowryyn on sovitettu, lähinnä maalauksien tikku-ukkomaisten hahmojen, pikkutarkasti kuvattujen talojen ja vääristyneen perspektiivin takia. Hänen viehtymyksensä erilaisiin dramaattisiin tapahtumiin ja väenkokouksiin (jalkapallo-ottelut, ambulanssin tulo, hautajaiset, poliittiset puhetilaisuudet) viittaa myös ehkä naivismiin. Lisäksi Lowry oli aika lähellä harrastajamaalaria, sillä hän teki päivätyönsä vuokrien kerääjänä ja maalasi iltaisin ja viikonloppuisin. Muutamassa maisemamaalauksessa ilman ihmisiä on selvästi surrealismia ja symbolismiakin. Hämmästyttävää oli se, että Lowryn viitekehys tuntui olevan Ranskan myöhäisimpressionismi. Tämä näyttely liikutti, maalausten tunnelma oli epätoivoinen ja uhkaava, nöyrä ja vaikuttava. Lowry oli selvästi yksinäinen ulkopuolinen tarkkailija.

Visiting London I also visited a finely assembled exhibition of an icon from Manchester - LS Lowry´s (1887-1976) paintings. He has been branded with many different style stamps. The paintings really are multi-leveled. Lowry has been regarded as an interpreter of the English industrial revolution, and most of the paintings depict the urban industrial scenes around Manchester as their ugliest, grayness, gloom, smokes of the factories and depressed looking workers. Especially at the end of the exhibition in the large panoramas these industrial scenes are as their sharpest. Some see Lowry as a naïve or primitive painter because of the matchstick men, meticulously painted houses and the distorted perspective. Also his liking of dramatic events and crowds (football matches, coming of an ambulance, funerals, political speeches) may refer to the naïvism.  In addition Lowry was some kind of amateur painter: he made his daytime job as a rent collector and painted only in the evenings and weekends. In some landscapes without people you can see and feel even surrealism or symbolism. It is astonishing that Lowry´s frame of reference seems to be in French late impressionism. This exhibition was moving, the atmosphere of the paintings was desperate and threatening, humble and striking. Lowry was clearly a lonely outside observer.

PRE-RAPHAELITES -näyttely / Exhibition

Dante Gabriel Rossetti

Lontoon Tate Britainissa on valtavan iso näyttely "Pre-Raphaelites: Victorian Avant-Garde". Nuorempana ihailin todella näitä 1800-luvun loppupuolen prerafaeliitteja, joten tämä näyttely oli jonkinlainen toiveiden täyttymys - nähdä melkein kaikki tärkeimmät prerafaeliittien työt yhdellä kertaa.

There is a huge exhibition of Pre-Rafaelite paintings in Tate Britain, London - "Pre-Rafaelites: Victorian Avant-Garde". I used to really admire these Pre-Rafaelite painters of the last part of the 1800`s, so this exhibition was some kind of fulfillment of hopes.

Näyttely oli jaettu osiin: 1. alku ja manifesti, 2. historia, 3. luonto, 4. pelastus, 5. kauneus, 6. paratiisi, 7. mytologiat. Prerafaeliitit maalasivat todella suuria kuvia ja todella paljon. Mitä pitemmälle näyttelyä katseli sitä mahtipontisemmalta ja suurellisemmalta, jopa liioittelevalta prerafaelittien maailma näytti. Historialliset ja uskonnolliset aiheet olivat niin täynnä tavaraa ja symboliikkaa, että niitä ei ilman tulkintaa voi oikein ymmärtää. Jokaisella esineellä tai kukkasella, eleellä tai katseella oli joku salainen merkitys.

John Everett Millais

The exhibition was divided into parts: 1. Origins and manifesto, 2. History, 3. Nature, 4. Salvation, 5. Beauty, 6. Paradise, 7. Mythologies. Pre-Rafaelites painted really big pictures and really many of them. The longer you saw this exhibition the more pompous and more ostentatious, even exaggerating seemed the world of Pre-Rafaelites. The historical and religious subjects were so full of things and symbols that it was almost impossible to understand them without the interpretation. Every object or flower, gesture or glance had some kind of hidden meaning.

William Holman Hunt

Maisemat olivat melkein parasta näyttelyssä, kauniita syksyisiä värejä ja horisonttiin vyöryviä peltoja. Lehtien, ruohojen ja kukkasten yksityiskohdat ovat ällistyttäviä. Usein maisemiin oli lisätty eläimiä tai ihmisiä, joskus ihan turhaan. Naiset prerafaeliittien tauluissa ovat kuin isoja rotevia siskoksia, joilla on pitkät punaiset kiharat hiukset. Prerafaeliittien veljeskunnnan sotkuisista rakkaussuhteista on kirjoitettu aika paljon - heidän elämänsä taisi todellisuudessakin olla heidän maalausten tapaan dramaattista.

The landscapes were almost the best part of exhibition, beautiful autumn colours and rolling fields. The details of leaves, grass, and flowers are amazing. Animals and people were often added, sometimes quite in vain. The women in Pre-Rafaelite paintings are big robust sisters with long red curly hair. There are quite many books about the messy love relations of Pre-Rafaelite Brotherhood - their life in reality seems to have been as dramatic as their paintings.

John Everett Millais

Näyttelyn lopussa on muutama esimerkki huonekaluista ja tekstiileistä, joita prerafeliitit suunnittelivat esteettisinä vastalauseena teolliselle tuotannolle. William Morrisin suunnittelemat kankaat ja tapetit ovat edelleen graafisesti ainutlaatuisen kauniita.

At the end of the exhibition there are some furniture and textiles that Pre-Rafaelites designed  as an esthetical opposite to industrial production.William Morris´s wallpapers and fabrics are still graphically unique and beautiful. 

Tätä näyttelyä ei oikein voi ottaa vakavasti, mutta aina voi ihailla prerafaeliittien ammattitaitoa ja heidän melkein naivistista innostustaan. Tämä oli hyvin vakavien miesten veljeskunta.

This in not an exhibition to be taken seriously, but you can always admire the craftsmanship of Pre-Rafaelites and smile to their almost naïve enthusiasm. This was the brotherhood of very serious men.

Friedrich Overbeck

Näyttelyn paras maalaus on yllättäen ensimmäisenä oleva Friedrich Overbeckin työ, muotokuva maalaritoveristaan Franz Pforrista.  Samanlaista nöyryyttä ei prerafaeliittien töissä ollut. Overbeck kuului prerafeliittien esikuvana olleeseen saksalaiseen Nazarene-veljeskuntaan. 

The best painting in this exhibition is surprisingly the first: Friedrich Overbeck´s painting of his fellow artist Franz Pforr. There was never the same humble feeling in the Pre-Rafaelite paintings. Overbeck was a member in German Nazarene brotherhood - a model for Pre-Rafaelite brotherhood BRB.

ANOTHER LONDON - näyttely / Exhibition

René Groebli

Lyhyellä matkalla Lontooseen ehdin käydä muutamassa taidenäyttelyssä - niitähän Lontoossa riittää.

There was time for a couple of art exhibitions on a short trip to London - and there sure is art in London.

Tate Britainissa on valokuvanäyttely "Toinen Lontoo - kansainväliset valokuvaajat ikuistavat katuelämää 1930-1980". Kuvat ovat mustavalkoisia ja ne on aseteltu kauniisti katselukorkaudelle. Kaikissa kuvissa on jotain samantapaista - ei-lontoolaisten kuvaajien ällistystä kaikesta siitä, mitä Lontoon kaduilla näkee:  erikoisia ihmisiä, luokkaeroja, pubeja, hienoja ravintoloita ja sumua. Kuvaajat ovat tulleet Lontooseen joko natseja pakoon lähteneinä  tai isojen aikakauslehtien ja kuvatoimistojen palkkaamina. Osa on asunut kaupungissa pitempään, osa vain käynyt. Monille kokemus on ollut klaustrofobinen, mutta kuvissa on silti usein rauhallinen tai seestynyt tunnelma.

In Tate Britain there is an exhibition "Another London - International Photographers Capture City Life 1930-1980".  Photographs are black and white and they have been displaid beautifully on the right viewing height. There is something similar in the pictures - non-Londoner photographer´s amazement at everything you can see on the streets of London: peculiar people, social differences, pubs, fine restaurants, and fog. The photographers have come to London either to flee from the Nazis or sent by big journals or photo agencies. Some have lived longer in the city, some have just visited. The experience has been claustrophopic to many but there is still often something peaceful and serene in the pictures.

Bruce Davidson