MARJA PIRILÄ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Valokuvakeskus Nykyajassa poikettiin Marja Pirilän valokuvanäyttelyssä.

Hyvin meditatiivista, erityisesti alakerran näyttöringin kuvien katselu. Vettä, pilviä, vesipisaroita, sulkia ja tuulessa kääntyileviä kirjan sivuja. Katutasossa suuria tunnelmallisia valokuvia, erityisesti pidin Japanissa kuvatuista.

Ja ämpärin pohjasta voi tutkailla ohikulkevaa elämää.

***************************

We stopped by the Photographic Center Nykyaika to see Marja Pirilä's photography exhibition.

Very meditative, especially looking at the pictures on the display ring downstairs. Water, clouds, water droplets, feathers andbook pages turning in the wind. Large atmospheric photographs on the street level, I especially liked the ones taken in Japan. And from the bottom of the bucket you can observe the passing life.

MARJA PIRILÄ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Ihana tämä Marja Pirilän suuri retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidehallissa Helsingissä. Niin paljon katsottavaa kronologisesti etenevissä saleissa: mustavalkoisia perinteisiä, camera obscura eli neulanreikäkameralla otettuja kuvia, Marjan yhdessä Petri Nuutisen kanssa rakentamia camera obscura-koppeja ja ämpäreitäkin, kauniit kuvat jo melkein tuhoutuneista taloista ja Milavidasta, jonka pelastumiseen Marjan kuvilla oli varmasti vaikutusta, tutkielma Iris-tyttären luokkakavereista - ja varmasti vielä runsaasti taidetta jäi pois näyttelystä. Kiersin salit kahteen kertaan!
------
Marja Pirilän hieno valokuvanäyttely Taidehallissa toi mieleen oman kokemukseni Marjan camera obscura eli neulanreikäkameran mallina 1990-luvun puolivälissä (kuva viimeisenä alla). Marja oli jo aloitellut camera obscura-kuvien ottoa, joissa mallin ylle heijastuu ylösalaisin maisema ulkoa. Marja peitti huoneen ikkunan kokonaan mustalla muovilla, johon teki pienen reiän ja sieltä otettiin kuva. Valotusaika oli aika pitkä ja olisi pitänyt olla liikkumatta. Mutta sitten pärähti kännykkä soimaan ja automaattisesti käänsin pääni, siitä pieni kasvojen epätarkkuus. Luulin pilanneeni kuvan. Mutta nyt Taidehallissa näin, että jotkut muutkin mallit olivat liikahtaneet, mutta ei se tunnu Marjaa haittaavan. 

*******************

This is such a wonderful retrospective photo exhibition by Marja Pirilä at Taidehalli in Helsinki. So much to look at in the chronologically advancing halls: black and white traditional photos,  camera obscura pictures taken with a pinhole camera, camera obscura booths and even buckets built by Marja together with Petri Nuutinen, beautiful pictures of already almost destroyed houses and Milavida, whose saving Marja's pictures certainly had an impact on, the series of Iris the daughter's classmates - and certainly a lot of art was left out of the exhibition. I circled in the halls twice!

------ 

Marja Pirilä's fine photo exhibition at Taidehalli reminded me of my own experience as a model of Marja's camera obscura or pinhole camera in the mid 1990s (the photo is the last below). Marja had already started taking camera obscura pictures, where the landscape outside is reflected upside down on the model. Marja completely covered the room's window with black plastic, made a small hole in it and took a picture from there. The exposure time was quite long and I should have stayed still. But then the cell phone started ringing and I automatically turned my head, hence the slight blurring of the face. I thought I ruined the picture. But now at Taidehalli I saw that some other models had also moved, but it doesn't seem to bother Marja.

SUSANNA MAJURI - NÄYTTELY / EXHIBITION

 Susanna Majurin (1978-2020) valokuvanäyttelyssä Emil Aaltosen museossa on esillä vain 16 valokuvaa. Mutta kuvat ovat tosi isoja ja niihin voi melkein upota. Useimmissa kuvissa henkilö on vedessä tai oikeastaan veden alla. Joissakin kuvissa tunnelma on aika ahdistava, toisissa vapauttava. Kuvat on otettu uima-altaassa niin, että pohjalle veden alle on levitetty kuvakangas, jossa on usein maisema. Kuvissa on selvästi mielikuvitusta herättävä tarina, jonka jokainen varmaan kokee omalla tavallaan. 

*************

At Susanna Majuri´s (1978-2020) exhibition of photographs at Emil Aaltonen Museum there are exhibited only 16 photos. But the pictures are really big and you can almost like drown in them. In most pictures a person is in the water or actually under the water. In some pictures the atmosphere is almost oppressive, in some pictures liberating. The photos have been taken in a swimming  pool so that first there have been spread a picture cloth under water, often with a landscape. The photographs have clearly an imaginative story, which everyone probably experience in their own way.

TAMPERE DOK - NÄYTTELY / EXHIBITION

Petri Nuutinen

 Finlaysonin Vooninki-tilassa on iso valokuvanäyttely Tampere DOK. Tila on hurmaava vanha tehdashalli, ja näyttelykin mielenkiintoinen, kotikaupunkiinsa sopiva. Joukko tamperelaisia valokuvaajia on keskittynyt kuvaamaan kaupunkitilan muutoksia, tietöitä, ihmisiä kaduilla ja kotona, harvoja luonnontiloja ja rakennusten purkamisia. Petri Nuutisen iso seinä on vaikuttava. Valokuvat erottuvat tummasta taustastaan valaistuina. Iso osa kuvista on kaduilta, ratikan rakennustöistä, ja niitä tuntuu yhdistävän viivat, jotka muodostavat jänniä kuvioita, muutama yksityiskohtakin on mukana. Tyylikäs ja tehokas kuvakokonaisuus! Marja-Liisa Torniaisella on kuvissaan Hippostalon purkamisesta hiukan samaa tunnelmaa. Näyttelyjulisteessa on mustavalkoinen kuva ihmisvilinästä Keskustorilla Jana Machackova-Oeyn kuvaamana, tuttu näky, porukka puskee melkein räntäsateessa eteenpäin päät painuksissa.

*************

Petri Nuutinen

At Finlayson Vooninki there is a large photography exhibition Tampere DOK. The rooms are a fascinating old factory halls, and the exhibition is also interesting, suitable for its home town. A group of photographers from Tampere are focused on picturing the changes of the urban space, road works, people on the streets and at home, rare natural locations and demolishing of buildings. Petri Nuutinen's big wall is striking. The photographs are like glowing from their dark background illuminated. Most of the photos are from streets, road works of the tramlines, and they are combined by lines, which are constructing gorgeous patterns, there are also a few detail photos. What a stylish and effective ensemble of photos! There is something similar feeling in Marja-Liisa Torniainen's photographs of the demolishing of Hippos House. IN the exhibition poster there is Jana Machackova-Oey's  black and white picture of the central square, a familiar sight, people are pushing forward almost in the sleet rain their heads down.

Marja-Liisa Torniainen

TERHI ASUMANIEMI - NÄYTTELY / EXHIBITION

 Terhi Asumaniemen näyttely galleria Saskiassa esittelee pääosiltaan valokuvia. Mutta niitä on käsitelty, leikattu, rajattu ja yhdistetty. Valokuvat ovat suuria kuten lattiasta kattoon oleva sininen metsä tai pienen pieniä kuten kokonaisen seinän peittävät perhoset, joista jokaisessa on myös valokuva, maisema. Yllätys on sekin, että näyttelyssä on mukana pieniä maalauksia. Ja Asumaniemi osaa todella myös tehdä kuvataidetta, muutakin kuin kameralla.

****************

Terhi Asumaniemi´s exhibition at Gallery Saskia displays mostly photographs. But they are processed, cut and combined. The photographs are big like the one of blue forest and  extending from the ceiling to the floor or tiny like the butterflies covering a whole wall, and every butterfly has on it a photo, landscape. A surprise is also, that there are small paintings in the exhibition. Asumaniemi can really also make art, otherwise that with a camera.

TANELI ESKOLA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Taneli Eskolan (s. 1958) valokuvanäyttely galleria Nykyajassa on todella kaunis. Mustavalkoiset kuvat ovat harmonisia ja sävykkäitä. Niissä on paljon varjoja, heijastuksia, perspektiivejä ja hienoja rajauksia. On ällistyttävää, miten Eskola on voinut osua kohdalle juuri silloin kun kohteet ovat oikeassa kulmassa, ilme on täydellinen ja yksityiskohdat ovat kohdillaan. Näitä kuvia ei ole voinut lavastaa tai harjoitella. Onko kuvaaja kulkenut ympäriinsä kamera valmiina ja napsinut tuhansia kuvia, joista helmet sitten erottuvat. Mieleen tulee tietenkin Henry Cartier-Bresson. Yksi värillinen kuva oli mustavalkoisten joukossa, siinäkin muodot ja kuviot on juuri oikein.

*********
Taneli Eskola's (b. 1958) photography exhibition at Gallery Nykyaika in Tampere is really beautiful. Black and white photographs are harmonious and tuneful. There are a lot of shadows, reflections, perspectives and fine croppings. It´s really staggering , how Eskola has just happened to be at the right place and time when the targets have been at the right angle, the expression on a face is perfect and all the details are spot on. These pictures could not have been staged or practiced. Has the photographer walked around with his camera ready and snapped thousands of photos, of which then the diamonds have separated. Henry Cartier-Bresson comes of course on my mind. There is only one colour photo among the black and white ones, also in it the shapes and patterns are just right.

CINDY SHERMAN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Kolmas päivä Lontoossa ja National Portrait Galleryn Cindy Shermanin (s. 1954) valokuvanäyttely ohjelmassa.  En oikein tiedä, miksi odotin näyttelyn olevan iloisempi tai leikittelevämpi. Tiesin, että Shermanin omakuvissaan pukee ja maskeeraa itsensä tunnistamattomaksi tai ainakin johonkin rooliin. Odotinko jotain hauskaa roolipeliä. Shermanin omakuvat olivat jotain vakavampaa ja osaksi synkempää. Alkukauden mustavalkoiset kuvat olivat kauniita, Sherman oli vain osa isompaa maisemaa tai kokonaisuutta, osassa hiukan ujon tai ulkopuolisen tuntuisena. Mutta myöhemmissä valtavan kokoisissa värillisissä omakuvissa maskit olivat niin paksut, ettei omia kasvonpiirteitä enää erottanut ja puvustus oli kuin jostain näytelmästä. Melkein pelottava oli sarja kuvia, joissa kasvoja ja koko vartaloakin saattoi peittää muovinen naamio. Shermanille tuntui olevan tyypillistä jonkinlaiset projektit, joiden pohjana olivat mm. muotikuvat, historialliset maalaukset tai aristokraatit. Nämä roolit eivät ole komedioista vaan tragedioista.

**************

Third day in London and the goal is Cindy Sherman's (b. 1954) photography exhibition at The National Portrait Gallery. I don´t really know why I was expecting the exhibition to be more cheerful or playful. I knew that Sherman is changing herself unidentified or at least someone else in her self-portraits by dressing and wearing make-up. Did I expect some kind of fun role play. Sherman´s self-portraits are something far more serious and partly even grim. The black and white photos of her earlier period were beautiful, Sherman was just a part of a bigger landscape or interior, sometimes looking a bit shy or an outsider. But later in the really huge colour pictures the masks were so thick you couldn´t see her own face any more, and the costumes were like from a theatre play. A series of photos where plastic masks covered faces and the whole body were almost scary. It seemed to be typical to Sherman creating some kind of photo series based for example fashion models, historic paintings or aristocrats. These roles are not from comedies but from tragedies.