MARJA PIRILÄ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Valokuvakeskus Nykyajassa poikettiin Marja Pirilän valokuvanäyttelyssä.

Hyvin meditatiivista, erityisesti alakerran näyttöringin kuvien katselu. Vettä, pilviä, vesipisaroita, sulkia ja tuulessa kääntyileviä kirjan sivuja. Katutasossa suuria tunnelmallisia valokuvia, erityisesti pidin Japanissa kuvatuista.

Ja ämpärin pohjasta voi tutkailla ohikulkevaa elämää.

***************************

We stopped by the Photographic Center Nykyaika to see Marja Pirilä's photography exhibition.

Very meditative, especially looking at the pictures on the display ring downstairs. Water, clouds, water droplets, feathers andbook pages turning in the wind. Large atmospheric photographs on the street level, I especially liked the ones taken in Japan. And from the bottom of the bucket you can observe the passing life.

NYKYAIKA - NÄYTTELY / EXHIBITION

 

Vielä ehdin valokuvakeskus ja galleria Nykyajan 40-vuotisnäyttelyyn, jonka ovat koonneet tai kuratoineet Petri Nuutinen ja Marja Pirilä. Näyttelyn idea: mukana olevat kymmenen valokuvaajaa ovat valinneet kukin yhden työn uransa alkuajoilta ja toisen nykypäiviltä. Monen kohdalla kehitys on ollut huimaa. Eniten kiinnostivatkin nykypäivien valokuvat tai Marja Pirilän kohdalla oikeastaan installaatio. Suureen vaatekaappiin oli rakennettu joukko neulanreikäkameroita tai linssejä, joista näkyi vastakkaisen kadun maisema. Petri Nuutisen monikulmaiset metallille vedostetut kuvat ovat huimia, kuten portaikko Kuubasta. Veli Granön kuva pojastaan Eugen Schaumanin haudalla liikutti ja Riitta Päiväläisen maisema ihastutti. Mielenkiintoinen näyttely!

*****************

I still managed to visit in time the 40th Anniversary exhibition of Photographic Centre and Gallery Nykyaika, put together or curated by Petri Nuutinen and Marja Pirilä. The idea of the exhibition: ten participating photographers have each selected two of their own photos, one from the beginning of their career and one of nowadays. The development of many of them has been tremendous. So I was more interested in the photos of today or with Marja Pirilä actually her installation. She had build many Camera Obscura lenses inside a huge cloth cupboard, and you could see through them the opposite street. Petri Nuutinen´s polygonal photos made on metallic boards are wild, like a staircase from Cuba. Veli Garnö´s photo of his son at the grave of Eugen Schauman is touching, and Riitta Päiväläinen´s landscape is enchanting. What an interesting exhibition!

PETRI NUUTINEN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Valokuvakeskus Nykyajan joulukuun näyttelynä on yhteisnäyttely 4X - neljän erilaisen valokuvaajan näkemys aiheesta "Suomi100 -Pirkanmaa eilen ja tänään". Parasta tässä näyttelyssä on Petri Nuutisen isojen valokuvien seinä. Aiheena on Tampereen keskustan sotkenut ratikkatyömaa. Tätä dokumentointiprojektia on tarkoitus jatkaa neljä ja puoli vuotta. Kuvat ovat pigmenttivedoksia Baryta paperille, ja niistä on vaikea tunnistaa nyt omaa kotikaupunkiaan. Kaikki on kaaosta, rojua, sekasotkua - mutta silti kuvissa on jotain ikuista ja tyyntä. Eikä ollenkaan ihmisiä - kuvat on otettu ehkä kesäyönä. Tämä on nyt tilanne!

*************

December's exhibition at The Photographic Center Nykyaika is a group exhibition of four very different artists: "Finland100 - Pirkanmaa Yestreday and Today". The best in this exhibition is Petri Nuutinen's large wall of large photographs. The subject is the building of the tram trails, which has messed up the whole center of Tampere. The aim is to continue this documentation project for the next four and a half years. The pictures are pigment prints on Baryta paper, and it is really hard to recognize my home town from these scenes. There is chaos, trash, mess everywhere - but still there is something eternal and serene is the photos. And there are no humans - perhaps the photos were taken at a summer night. This is now the situation!

NYKYAIKA 30 - NÄYTTELY / EXHIBITION

Marja Pirilä & Petri Nuutinen: Camera obscura

Tampereella TR1-taidehallissa on valokuvakeskus Nykyajan 30-vuotisjuhlanäyttely "Nykyajan raunioilla". Erityisesti Nykyajan järjestämät  Backlight-triennaalit ovat jääneet mieleen. Martin Barria näin Backlightissa ensimmäisen kerran ja se oli aika järisyttävä kokemus: tavallista arkeakin voi  tallentaa ja vielä mielenkiintoisesti.

Photographic Centre Nykyaika´s  Jubilee exhibition (30 years) is in TR1 Art Hall in Tampere.    Especially Backlight Triennals  by Nykyaika have stuck in my mind. I saw Martin Parr´s photographs for  the first time in Backlight Triennal and it was quite an experience: you can photograph the ordinary everyday life and even make it even.

Marja Pirilän ja Petri Nuutisen tietosanakirjapinoon rakennettu camera obscura ilahduttaa. Rakennelma on kaunis ja kirjojen väri jotenkin historiallisen juhlava. Petri Nuutisen vedostamat A.R. Helaakosken (1858-1945) valokuvat ovat rauhallisia ja sävykkäitä. Kuvien yhteydessä on kaukoputki, jolla näkee yhden kuvan kiviröykkiön keskellä ihmisen. Tätä kuvaa katsoo ihan uudella tavalla. Kekseliästä!

Petri Nuutinen: A.R. Helaakoski

Marja Pirilä and Petri Nuutinen have build a camera obscura in a pile of old encyclopedias. This construction is beautiful and the colour  of the books is somehow historical, festive, and cheerful. Petri Nuutinen has printed old photograps of A.R. Helaakoski (1858-1945) and these are very peaceful and compliant. There is a spyglass by these photographs and you can see a  man in the middle of a mound of rocks. You see this picture with quite new eyes. Imaginative!

Lasse Lecklin

Lasse Lecklinin valokuvat autioista, öisistä huoltoasemista ympäri maailmaa ovat yllättävän kauniita ja tunnelmallisia.

Lasse Lecklin´s photographs of desolate, nocturnal gas stations from all over the world are surprisingly beautiful and lyrical.

Muu osa näyttelystä on aika masentavaa: valokuvista liimattuja "kiviä" lattialla, suljettu puukoppi jonka seinillä olevia kuvia voi kurkistaa yläkerran parvekkeelta, lasikehyksiin viritettyjä pieniä epätarkkoja kuvia siellä täällä, vesivahingon jäljiltä pilaantuvia negatiiveja, folioon käärittyjä kiviä ja oksia, television pikselikuvia ja kökköjä videoita. Nykyisin usein näyttelyn koonneet kuraattorit haluavat sanoa enemmän kuin teokset. Ehkä näyttelyllä halutaan kaataa eri taidemuotojen raja-aitoja: valokuva, veistos, maalaus ja elokuva. Vai onko näyttely kannanotto valokuvan / Nykyajan kuviteltuun arvon alennukseen - tästä nimi "Nykyajan raunioilla". Tulos nyt kuitenkin on hajanainen, sekava, vaikeaselkoinen ja teennäinen. Harmi!

The rest of the exhibition is quite depressing: "stones" glued from photographs on the floor, a closed wooden hut (you can see part of the pictures from the balcony), small out of focus photos in class frames all over the place,  negatives decaying after a water damage, stones and twigs wrapped in foil, pixel pictures from TV and clumsy videos. Often the curators who have compiled the exhibition want to say more than the artists. Perhaps the meaning is to fell  fences between different visual art forms: photograph, sculpture, painting and motion picture. Or maybe this exhibition is a statement to the imagined down hill of the photography  or Nykyaika - the exhibition is suitably named "On the Ruins of Nykyaika" or "On the Ruins of the Modern Times". Well, the result is incoherent, confusing, indigestible and pretentious. What a pity!