NYKYAIKA 30 - NÄYTTELY / EXHIBITION

Marja Pirilä & Petri Nuutinen: Camera obscura

Tampereella TR1-taidehallissa on valokuvakeskus Nykyajan 30-vuotisjuhlanäyttely "Nykyajan raunioilla". Erityisesti Nykyajan järjestämät  Backlight-triennaalit ovat jääneet mieleen. Martin Barria näin Backlightissa ensimmäisen kerran ja se oli aika järisyttävä kokemus: tavallista arkeakin voi  tallentaa ja vielä mielenkiintoisesti.

Photographic Centre Nykyaika´s  Jubilee exhibition (30 years) is in TR1 Art Hall in Tampere.    Especially Backlight Triennals  by Nykyaika have stuck in my mind. I saw Martin Parr´s photographs for  the first time in Backlight Triennal and it was quite an experience: you can photograph the ordinary everyday life and even make it even.

Marja Pirilän ja Petri Nuutisen tietosanakirjapinoon rakennettu camera obscura ilahduttaa. Rakennelma on kaunis ja kirjojen väri jotenkin historiallisen juhlava. Petri Nuutisen vedostamat A.R. Helaakosken (1858-1945) valokuvat ovat rauhallisia ja sävykkäitä. Kuvien yhteydessä on kaukoputki, jolla näkee yhden kuvan kiviröykkiön keskellä ihmisen. Tätä kuvaa katsoo ihan uudella tavalla. Kekseliästä!

Petri Nuutinen: A.R. Helaakoski

Marja Pirilä and Petri Nuutinen have build a camera obscura in a pile of old encyclopedias. This construction is beautiful and the colour  of the books is somehow historical, festive, and cheerful. Petri Nuutinen has printed old photograps of A.R. Helaakoski (1858-1945) and these are very peaceful and compliant. There is a spyglass by these photographs and you can see a  man in the middle of a mound of rocks. You see this picture with quite new eyes. Imaginative!

Lasse Lecklin

Lasse Lecklinin valokuvat autioista, öisistä huoltoasemista ympäri maailmaa ovat yllättävän kauniita ja tunnelmallisia.

Lasse Lecklin´s photographs of desolate, nocturnal gas stations from all over the world are surprisingly beautiful and lyrical.

Muu osa näyttelystä on aika masentavaa: valokuvista liimattuja "kiviä" lattialla, suljettu puukoppi jonka seinillä olevia kuvia voi kurkistaa yläkerran parvekkeelta, lasikehyksiin viritettyjä pieniä epätarkkoja kuvia siellä täällä, vesivahingon jäljiltä pilaantuvia negatiiveja, folioon käärittyjä kiviä ja oksia, television pikselikuvia ja kökköjä videoita. Nykyisin usein näyttelyn koonneet kuraattorit haluavat sanoa enemmän kuin teokset. Ehkä näyttelyllä halutaan kaataa eri taidemuotojen raja-aitoja: valokuva, veistos, maalaus ja elokuva. Vai onko näyttely kannanotto valokuvan / Nykyajan kuviteltuun arvon alennukseen - tästä nimi "Nykyajan raunioilla". Tulos nyt kuitenkin on hajanainen, sekava, vaikeaselkoinen ja teennäinen. Harmi!

The rest of the exhibition is quite depressing: "stones" glued from photographs on the floor, a closed wooden hut (you can see part of the pictures from the balcony), small out of focus photos in class frames all over the place,  negatives decaying after a water damage, stones and twigs wrapped in foil, pixel pictures from TV and clumsy videos. Often the curators who have compiled the exhibition want to say more than the artists. Perhaps the meaning is to fell  fences between different visual art forms: photograph, sculpture, painting and motion picture. Or maybe this exhibition is a statement to the imagined down hill of the photography  or Nykyaika - the exhibition is suitably named "On the Ruins of Nykyaika" or "On the Ruins of the Modern Times". Well, the result is incoherent, confusing, indigestible and pretentious. What a pity!