AURINKOINEN PÄIVÄ HELSINGISSÄ / SUNNY DAY IN HELSINKI

Mikä hieno loppusyksyn aurinkoinen päivä koluta kolme taidenäyttelyä Helsingissä. Kaksi voimakasta naista ja yksi mies.

What a fine & sunny late autumn day to scour three art exhibitions in Helsinki. Two powerful women and one man.

Amos Anderssonin taidemuseossa on hyvin koottu kronologinen näyttely Fanny Churbergin (1845-1892) maalauksia. On se merkillistä, että naistaiteilijoille ainakin Suomessa käy näin: hänet löydettiin ja alettiin arvostaa vasta 30 vuotta kuolemansa jälkeen. Churberg maalasi lyhyen uransa aikana romanttisia maisemia, yhden kauden asetelmia ja lopuksi aika dramaattisia talvisia maisemakuvia. Usean teoksen nimi on "Metsän sisusta", ja se onkin hänelle tyypillistä: kauniita alkukesän vihreitä puita, puroja, tummia pilviä, ukkosta, kallioita, sammalta ja yksinäisiä vanhoja puunrunkoja. 

A nicely collected chronological exhibition of Fanny Churberg´s paintings in Amos Andersson Art Museum. And it is really remarkably typical at least for Finnish women artists: she was found and recognized 30 years after her death. Churberg painted during her short career romantic landscapes, a short period of still lifes, and lastly quite dramatic winter landscapes. The name for several paintings is " Forest Interior", and it really is typical for her: beautiful green spring foliage, creeks, dark clouds, thunder, rocks, moss, and lonely old tree trunks.

Tennispalatsissa on Nanna Suden (s. 1967) uusimpia maalauksia. Vain muutama noudattaa hänen aiempaa tyyliään: kauniita unenomaisia ja meditatiivisia maisemia, yksinäisiä puita,  vaaleanpunaisia, sinisiä tai violetteja maisemia kullalla tai hopealla kuorrutettuna. Nyt isokokoisssa tauluissa on henkilöhahmoja selin tai suuria kasvoja, joissa suljetut silmät pullistuvat aika kasvoissa ole nenää tai suuta - paitsi muutamassa taulussa kirkkaasti punatut huulet sattunmanvaraisessa paikassa. Kasvot näyttävät avaruusolioilta ja ovat hiukan pelottaviakin. Haluaako Nanna Susi jotenkin rikkoa aiemman autereisen tyylinsä?

Nanna Susi´s (b. 1967) newest paintings are in Tennispalatsi (Helsinki City Art Museum). Only a couple of paintings follow her earlier style: beautiful dreamy and meditative landscapes, lonely trees, pink, blue or purple scenes laced with cold or silver. Now in her large paintings there are silhouettes seen from behind or big faces with closed bulking eyes and no nose or mouth - except arbitrary placed brightly painted red lips in some paintings. The faces look like aliens and are somewhat frightening. Does Nanna Susi want to somehow to break her earlier misty and beautiful style?

Osmo Rauhalan (s. 1957) kantaaottavia luontoaiheisia töitä on Kiasman näyttelyssä. Tyyli on jo tuttua: graafista, niukkaväristä, steriiliä, tarkkaa, siistiä ja selkeää. Aiheet on hyvin avattu ja yhteydet mm. DNA:han, lajien kehitykseen ja yleisemmin luonnonsuojeluun  selitetty. Hiukan ehkä opettavainen ote. Minuun iskivät etenkin kissat ja rotat.

Osmo Rauhala`s (b. 1957) position taking nature themed works are in an exhibition in Kiasma (Museum of Contemporary Art). The style is familiar: graphic, scarce coloured. sterile, precise, clean and clear. The subjects are nicely opened and the connections with e.g. DNA, the development of species, and saving the nature in general are explained. Perhaps a little educational. I was hit especially by the cats and the rats.