MARJA PIRILÄ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Ihana tämä Marja Pirilän suuri retrospektiivinen valokuvanäyttely Taidehallissa Helsingissä. Niin paljon katsottavaa kronologisesti etenevissä saleissa: mustavalkoisia perinteisiä, camera obscura eli neulanreikäkameralla otettuja kuvia, Marjan yhdessä Petri Nuutisen kanssa rakentamia camera obscura-koppeja ja ämpäreitäkin, kauniit kuvat jo melkein tuhoutuneista taloista ja Milavidasta, jonka pelastumiseen Marjan kuvilla oli varmasti vaikutusta, tutkielma Iris-tyttären luokkakavereista - ja varmasti vielä runsaasti taidetta jäi pois näyttelystä. Kiersin salit kahteen kertaan!
------
Marja Pirilän hieno valokuvanäyttely Taidehallissa toi mieleen oman kokemukseni Marjan camera obscura eli neulanreikäkameran mallina 1990-luvun puolivälissä (kuva viimeisenä alla). Marja oli jo aloitellut camera obscura-kuvien ottoa, joissa mallin ylle heijastuu ylösalaisin maisema ulkoa. Marja peitti huoneen ikkunan kokonaan mustalla muovilla, johon teki pienen reiän ja sieltä otettiin kuva. Valotusaika oli aika pitkä ja olisi pitänyt olla liikkumatta. Mutta sitten pärähti kännykkä soimaan ja automaattisesti käänsin pääni, siitä pieni kasvojen epätarkkuus. Luulin pilanneeni kuvan. Mutta nyt Taidehallissa näin, että jotkut muutkin mallit olivat liikahtaneet, mutta ei se tunnu Marjaa haittaavan. 

*******************

This is such a wonderful retrospective photo exhibition by Marja Pirilä at Taidehalli in Helsinki. So much to look at in the chronologically advancing halls: black and white traditional photos,  camera obscura pictures taken with a pinhole camera, camera obscura booths and even buckets built by Marja together with Petri Nuutinen, beautiful pictures of already almost destroyed houses and Milavida, whose saving Marja's pictures certainly had an impact on, the series of Iris the daughter's classmates - and certainly a lot of art was left out of the exhibition. I circled in the halls twice!

------ 

Marja Pirilä's fine photo exhibition at Taidehalli reminded me of my own experience as a model of Marja's camera obscura or pinhole camera in the mid 1990s (the photo is the last below). Marja had already started taking camera obscura pictures, where the landscape outside is reflected upside down on the model. Marja completely covered the room's window with black plastic, made a small hole in it and took a picture from there. The exposure time was quite long and I should have stayed still. But then the cell phone started ringing and I automatically turned my head, hence the slight blurring of the face. I thought I ruined the picture. But now at Taidehalli I saw that some other models had also moved, but it doesn't seem to bother Marja.

ESKO MÄNNIKKÖ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Esko Männikön (s. 1959) valokuvanäyttely Helsingin Taidehallissa on kaoottinen. Pari sataa isoa valokuvaa on ripustettu vieriviereen seinille vanhoissa leveissä taulunkehyksissä. Keskellä huoneita on koppeja, joihin on ryömittävä sisälle, eivätkä sisällä olevat panoraamat oikein kosketa.  Yhden seinän valokuvat valloittavat melkein kattoon asti. Männikön tuotanto on laaja ja sitä leimaavat selkeät teemat: pohjoisen vanhatpojat, Meksikon köyhät, autiotalot, eläimet, hautausmaat ja nähtävästi uusimmat melkein abstraktit esineet. Valokuvat eri teemoista ja kausilta on kuitenkin ripustettu ilman mitään aika- tai aihejärjestystä. Näyttelyn katseleminen vaatii siis aikaa. Joissakin kohdin toisiinsa liittyvät kuvat tuntuvat vertautuvan: samantapainen muoto tai väri herättää ajatuksia. Itse ainakin aloin hitaasti koota näitä kuvia aivoissani omiin kansioihinsa eli järjestellä niitä. Pohjois-Suomen yksinäiset miehet ja autiotalot saivat miettimään ajan kulumista. Meksikolaisten ihmisten ja läheltä kuvattujen eläinten silmät pysäyttivät. Onkohan sammaloituneiden ja melkein rikkinäisten kehysten tarkoitus vieraannuttaa katsoja taiteen elitismistä ja korostaa kuvien kansanomaisuutta. Mahtava ja ajatuksia herättävä näyttely!

The exhibition of Esko Männikkö's (b. 1959) photographs in Taidehalli in Helsinki is chaotic. A couple of hundred large photographs in old broad picture frames are cheek by jowl on the walls. There are booths in the middle of the rooms where you have to crawl inside, and the panoramas inside are not really touching. On one wall the photographs almost reach the ceiling. Männikkö´s production is very wide and characterized by clear themes: lonely Northern men, Mexico´s poor people, deserted houses, animals, graveyards, and apparently recent almost abstract objects. Still, photographs from different themes and periods hang without any chronology or subject of the order. So, you need time to watch this exhibition. At some point the pictures seem to have some analogy: similar shape or colour makes you think. At least I started slowly to gather these pictures in my brains into files or I started to organize them. The lonely men of Northern Finland  and deserted houses make you to think of passing of the time. The eyes of Mexican poor and very close photographed animals halted. Might the use of mossy and almost broken old fashioned frames be to alienate the viewer from the elitism of the high art and emphasize the ordinariness of the pictures. What a powerful and though-provoking exhibition!

TARMO PAUNU - NÄYTTELY / EXHIBITION

after Paul Gauguin

Tarmo Paunu (s. 1971) on pispalalainen taiteilija, ihan täältä Tampereen kotikulmilta, mutta minulle ihan tuntematon. Hänet on valittu Taidehallin Vuoden taiteilijaksi, ja näyttely Helsingin Taidehallissa oli siis pakko nähdä. Näyttelyn nimi on "Rakkaudesta" ja jotain naiivia ellei ihan naivistista rakkauden huumaa ja iloa maalauksissa on. Mutta kuvissa on myös jotain outoa: hahmoilla on suuret hätääntyneet silmät, valtava nenä ja kapea ohut suu tai suuri ammottava kita valkoisine hampaineen. Värit ovat loistavia, tummaa vihreää ja hehkuvaa punaista. Kaikki maalausten aiheet eivät avaudu ihan helpolla, paljon symboliikkaa, luonnonmystiikkaa, uskontoa, seksuaalisuutta. Monien taulujen aiheena on maalaustaiteen klassikoiden töitä, Gauguinia, Goyaa, renessanssia, piispoja, kuninkaita tai prinsessoja. Paunu tekee maalauksiaan aika ronskilla otteella, jos tulos ei miellytä, hän maalaa päälle tai hylkää aiheen. Näyttelystä jää lämmin, hiukan naivistinen ja inhimillinen olo.

Alla linkki You Tube-pätkään, jossa Tarmo Paunu ja Erkki Pirtola keskustelevat ja hiukan avaavat Paunun aiheita.

Yölento / Night Flight

Tarmo Paunu (b. 1971) is an artist from Pispala, Tampere, around the corner from my home, but he is quite unknown to me. He was elected for The Artist of the Year of Taidehalli in Helsinki, so I had to see his exhibition in Helsinki Taidehalli. The name of this exhibition is "Anout Love", and there really is something naive or primitive joy and intoxication of love in his paintings. But there is also something strange in the pictures: the creatures have large frantic eyes, enormous noses and narrow and thin mouths or big gaping jaw with sharp white teeth. The colours are excellent, dark green and glowing red. All the themes of the paintings don´t open easily, there is a lot of symbolism, nature mysticism, religion, sexuality. The subject of many paintings is some classic work, Gauguin, Goya, Renaissance, bishops, kings and princesses. Paunu does his paintings with a rough grip and if the result is not acceptable he paints it over or rejects the subject. The exhibition leaves you with a warm, a bit naive and humane feeling.


Here is a link to You Tube-video where Tarmo Paunu and Erkki Pirtola discuss and open a bit of Paunu´s ideas (in Finnish).

VOIMANAISIA JA SATUJA HELSINGISSÄ / POWERFUL WOMEN AND FAIRY STORIES IN HELSINKI

Leena Luostarinen

Vietin päivän Helsingissä kahdessa taidemuseossa. Taidehallissa oli Leena Luostarisen maalauksia, Tennispalatsissa Marjatta Tapiolan maalauksia ja Tretjakovin galleriasta näyttely kansansatuihin liittyvästä taiteesta.

I spent a day in two art museums in Helsinki. Leena Luostarinen´s paintings were in Taidehalli, Marjatta Tapiola´s paintings and a collection of art about folk stories from Tretjakov´s gallery in Tennispalatsi.

Leena Luostarinen

Leena Luostarisen (s. 1949) näyttely oli elämys. Maalaukset olivat tosi isoja ja niissä oli vahvoja ja intensiivisiä värejä, yleensä hyvin tummia. Tärkeimmältä maalauksissa tuntuikin olevan tunnelma, joka oli saatu aikaan hehkuvilla väripohjilla ja isoilla väripinnoilla. Se, mitä kuvat esittivät oli sivuseikka: kukkia, puita, kiviä ja henkilöhahmoja. Oma ryhmänsä olivat tiikereitä tai matelijoita esittävät maalaukset, joissa hienon tunnelman loivat eläinten ja taustojen värit yhdessä. Kyllä nainenkin voi olla vahva!

Leena Luostarinen´s (b. 1949) exhibition was a thrill. The paintings were really big and full of strong and intensive colours, usually very dark. The most important aspect in the paintings seemed to be the feeling, which was created with glowing colours bases and large colour surfaces. It was a side issue what the paintings really depicted: flowers, trees, stones and people. The paintings of tigers and reptiles was a group of their own, the colours of the animals and the background created the fine feelings together. A woman can really be strong!

Marjatta Tapiola

Marjatta Tapiola (s. 1951),  toinen voimakas naismaalari esittäytyi Helsingin taidemuseon Tennispalatsin näyttelyssä. Hän oli oikeastaan Luostarisen vastakohta. Vaikka maalaukset olivat suuria, aiheet oli tehty harvoilla viivoilla ja väreillä hiukan luonnosmaisesti ja ilmavasti. Hevoset ja hevosten pääkallot olivat vaikuttavimpia.

Marjatta Tapiola (b. 1951), another strong woman painter introduced herself in an exhibition in Helsinki Art Museum Tennispalatsi. She was really the opposite of Luostarinen. Even though the paintings were big, the subjects or figures were done with sparse lines and colours like sketchily and airily. The horses and skulls of horses were the most powerful.

Vasili Kandinski

Tretjakovin gallerista oli lainassa hurmaava kokoelma kansantarustoon liittyvää taidetta ajalta 1870-1930: Tulilintu ja lumineito - Satumaisia teoksia.  Kuinka lähellä aiheet olivatkaan suomalaista tarustoa: kanteleensoittajia, lunta, metsää, sieniä ja syksyn lehtiä. Mukana oli paljon kirjankuvituksia ja luonnoksia näyttämölavastuksiin. Yksityiskohtien määrä oli välillä ihan pökerryttävää.

An exhibition of art relating to folklore from the period 1870-1930 was on a lone from Tretyakov Gallery: Firebird and Snow Maiden - Fabulous Works of Art. How familiar in also in Finnish folklore were the subjects: kantele players, snow, forest, mushrooms and falling leaves. There were a lot of book illustrations and theatre set designs. The amount of details was sometimes quite staggering.

PÄIVÄ HELSINGISSÄ / A DAY IN HELSINKI

Yksi iltapäivä Helsingissä ja mahdollisuus monenlaisiin taide-elämyksiin.

One afternoon in Helsinki and a possibility to different art experiencies.

Taidehalli: Tomás Saraceno

Taidehallissa on Tomás Saracenon näyttely, joka on saanut inspiraationsa hämähäkinverkoista. Saraceno näkee niissä olevan jotain yhtäläisyyttä maailmankaikkeuden syntyyn ja säieteoriaan. Tieteellinen puoli ei oikein auennut. Yhteen huoneeseen koottu suurennos/kopio mustaleski-hämähäkin verkosta on vaikuttava, kymmeniä tuhansia solmuja ja mustaa lankaa. Verkon sisään pystyy ryömimään. Lisäksi näyttelyssä on pimeässä huoneessa lasivitriineissä oikeita hämähäkkejä kutomassa verkkojaan. Nämä ovat aika vaatimattomia luomuksia. Kun kostealla säällä astuu Suomen luontoon, näkee paljon mahtavampia kudelmia.

You can find Tomás Sarceno´s works in Taidehalli. His inspiration are spider´s webs. Saraceno sees some kind of similarity in spider´s webs and the birth of the universe & the string theory. The scientific side of this exhibition did not open to me. In one room there was a huge copy of black widow spider´s web build with black thread and tens of thousends of knots. You could crawl under the web.In addition there were in a dark room glass boxes where real spiders were building their webs. There were quite modest creations. When you step outside in damp Finnish weather, there are a lot more impressive knittings.

Made In Helsinki 1700-2012

Helsinki on maailman designpääkaupunki 2012. Tästä aiheesta on kaupunginmuseon Hakasalmen huvilaan koottu näyttely Made in Helsinki 1700-2012. Esillä on helsinkiläisten työpajojen ja tehtaiden tekemiä huonekaluja, hattuja, nyörejä, hopeapikareita, peilejä yms. Erityisesti viehättivät 1930-luvun peltiset mainoskyltit ja metallihuonekalut.

Helsinki in World Desing Capital 2012. In city museum´s Hakasalmi Villa is an exhibition about this theme: Made in Helsinki 1700-2012. There are furniture, hats, cords, mirrors, silver goblets etc. from workshops and factories in Helsinki. Especially, I liked commercial signboards and metal furniture from 1930`s.

Kampin  kappeli / Kamppi Chapel

Keskelle Helsinkiä on pystytetty Kampin kappeli. Tämä on pyöreä puulieriö, joka sisältä on yllättävän valoinen ja hiljainen (ellei olisi turisteja). Kappelin kattorakennelma saa sisätilan tuntumaan melkein avaruusalukselta.

Kamppi Chapel has been constructed in the middle of Helsinki. This is a round wooden cylinder, and it´s surprisingly bright inside, and quiet (if there were not so many tourists). The ceiling of the chapel makes the interior feel almost like being in a spacecraft.