VOIMANAISIA JA SATUJA HELSINGISSÄ / POWERFUL WOMEN AND FAIRY STORIES IN HELSINKI

Leena Luostarinen

Vietin päivän Helsingissä kahdessa taidemuseossa. Taidehallissa oli Leena Luostarisen maalauksia, Tennispalatsissa Marjatta Tapiolan maalauksia ja Tretjakovin galleriasta näyttely kansansatuihin liittyvästä taiteesta.

I spent a day in two art museums in Helsinki. Leena Luostarinen´s paintings were in Taidehalli, Marjatta Tapiola´s paintings and a collection of art about folk stories from Tretjakov´s gallery in Tennispalatsi.

Leena Luostarinen

Leena Luostarisen (s. 1949) näyttely oli elämys. Maalaukset olivat tosi isoja ja niissä oli vahvoja ja intensiivisiä värejä, yleensä hyvin tummia. Tärkeimmältä maalauksissa tuntuikin olevan tunnelma, joka oli saatu aikaan hehkuvilla väripohjilla ja isoilla väripinnoilla. Se, mitä kuvat esittivät oli sivuseikka: kukkia, puita, kiviä ja henkilöhahmoja. Oma ryhmänsä olivat tiikereitä tai matelijoita esittävät maalaukset, joissa hienon tunnelman loivat eläinten ja taustojen värit yhdessä. Kyllä nainenkin voi olla vahva!

Leena Luostarinen´s (b. 1949) exhibition was a thrill. The paintings were really big and full of strong and intensive colours, usually very dark. The most important aspect in the paintings seemed to be the feeling, which was created with glowing colours bases and large colour surfaces. It was a side issue what the paintings really depicted: flowers, trees, stones and people. The paintings of tigers and reptiles was a group of their own, the colours of the animals and the background created the fine feelings together. A woman can really be strong!

Marjatta Tapiola

Marjatta Tapiola (s. 1951),  toinen voimakas naismaalari esittäytyi Helsingin taidemuseon Tennispalatsin näyttelyssä. Hän oli oikeastaan Luostarisen vastakohta. Vaikka maalaukset olivat suuria, aiheet oli tehty harvoilla viivoilla ja väreillä hiukan luonnosmaisesti ja ilmavasti. Hevoset ja hevosten pääkallot olivat vaikuttavimpia.

Marjatta Tapiola (b. 1951), another strong woman painter introduced herself in an exhibition in Helsinki Art Museum Tennispalatsi. She was really the opposite of Luostarinen. Even though the paintings were big, the subjects or figures were done with sparse lines and colours like sketchily and airily. The horses and skulls of horses were the most powerful.

Vasili Kandinski

Tretjakovin gallerista oli lainassa hurmaava kokoelma kansantarustoon liittyvää taidetta ajalta 1870-1930: Tulilintu ja lumineito - Satumaisia teoksia.  Kuinka lähellä aiheet olivatkaan suomalaista tarustoa: kanteleensoittajia, lunta, metsää, sieniä ja syksyn lehtiä. Mukana oli paljon kirjankuvituksia ja luonnoksia näyttämölavastuksiin. Yksityiskohtien määrä oli välillä ihan pökerryttävää.

An exhibition of art relating to folklore from the period 1870-1930 was on a lone from Tretyakov Gallery: Firebird and Snow Maiden - Fabulous Works of Art. How familiar in also in Finnish folklore were the subjects: kantele players, snow, forest, mushrooms and falling leaves. There were a lot of book illustrations and theatre set designs. The amount of details was sometimes quite staggering.