CINDY SHERMAN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Kolmas päivä Lontoossa ja National Portrait Galleryn Cindy Shermanin (s. 1954) valokuvanäyttely ohjelmassa.  En oikein tiedä, miksi odotin näyttelyn olevan iloisempi tai leikittelevämpi. Tiesin, että Shermanin omakuvissaan pukee ja maskeeraa itsensä tunnistamattomaksi tai ainakin johonkin rooliin. Odotinko jotain hauskaa roolipeliä. Shermanin omakuvat olivat jotain vakavampaa ja osaksi synkempää. Alkukauden mustavalkoiset kuvat olivat kauniita, Sherman oli vain osa isompaa maisemaa tai kokonaisuutta, osassa hiukan ujon tai ulkopuolisen tuntuisena. Mutta myöhemmissä valtavan kokoisissa värillisissä omakuvissa maskit olivat niin paksut, ettei omia kasvonpiirteitä enää erottanut ja puvustus oli kuin jostain näytelmästä. Melkein pelottava oli sarja kuvia, joissa kasvoja ja koko vartaloakin saattoi peittää muovinen naamio. Shermanille tuntui olevan tyypillistä jonkinlaiset projektit, joiden pohjana olivat mm. muotikuvat, historialliset maalaukset tai aristokraatit. Nämä roolit eivät ole komedioista vaan tragedioista.

**************

Third day in London and the goal is Cindy Sherman's (b. 1954) photography exhibition at The National Portrait Gallery. I don´t really know why I was expecting the exhibition to be more cheerful or playful. I knew that Sherman is changing herself unidentified or at least someone else in her self-portraits by dressing and wearing make-up. Did I expect some kind of fun role play. Sherman´s self-portraits are something far more serious and partly even grim. The black and white photos of her earlier period were beautiful, Sherman was just a part of a bigger landscape or interior, sometimes looking a bit shy or an outsider. But later in the really huge colour pictures the masks were so thick you couldn´t see her own face any more, and the costumes were like from a theatre play. A series of photos where plastic masks covered faces and the whole body were almost scary. It seemed to be typical to Sherman creating some kind of photo series based for example fashion models, historic paintings or aristocrats. These roles are not from comedies but from tragedies.