KOLME MUSTAA KISSAA / THREE BLACK CATS

Tämä aika vanha piirros tai kollaasi kolmesta kissasta on iso - 90 cm x 120 cm. Työ on suurimmaksi osaksi tehty musteella, vesivärillä, pastelliliiduilla ja siihen on liimattu lehtileikkeitä. Piirros täyttää melkein yhden työhuoneeni seinän. Itsekin arvailen, mikähän tämän piirroksen alkuperäinen sanoma oikein oli? Nyt näen siinä jo samoja elementtejä kuin linoleikkauksissa: mustavalkoista, ääriviivoja, yksinkertaisia kuvioita esimerkiksi talon katossa.

This quite old drawing or collage of three cats is big - 90  cm x 120 cm. The work was mainly done with ink, water colour, pastel chalks and newspaper clippings were added. The drawing almost fills one wall of my work room. Even I have been guessing, what really was the original meaning of this drawing? Now I see in this drawing same elements than in licocuts: black and white, outlines, simple patterns for example on the roof of the building.

POP UP TAIDE / ART

Hieno ilmiö Tampereellakin: kuukauden verran auki oleva pieni kauppa: Pop Up Art- taidepuoti Aleksis Kiven katu 13 :ssa. Kymmenen taiteilijan töitä on myynnissä tässä kaupassa. Työt ovat suurimmaksi osaksi grafiikkaa ja ihan sopuhintaisia. Aiemminkin olen ihaillut Janne Laineen grafiikka, joissa useissa on mukana myös Outi Heiskasen eläimiä tai muita hahmoja.

A smart phenomenon now also in Tampere: a small Pop Up Art shop open for a month in Aleksi Kiven katu 13. There is art for sale from ten artists in this shop. The works are mainly graphic and quite reasonably priced. I have admired already earlier Janne Laine´s graphic art, which  often have elements (animals or other shapes) from Outi Heiskanen.

Pop Up Art-taidepuodissa mukana olevat taiteilijat / Artist in the Pop Up Art shop:

Pia Feinik : www.piafeinik.fi
Pälvi Hanni : www.artti.net/hanni/
Tiina Huhtinen-Siistonen : www.ths-taide.fi/
Marianne Laiti : www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2645
Janne Laine : www.jannelaine.com
J.Laine & O.Heis
Heta Laitakari : www.hetalaitakari.com
Hannamari Matikainen : https://sites.google.com/site/hannamarim/grafiikka32
Anne Mäkelä : www.annemakela.fi
Johanna Pihlajamaa : www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2054Annu Salminen 

Janne Laine & Outi Heiskanen

AN ALPHABET OF LONDON - KIRJA / BOOK

Christopher Brownin (s. 1953)  kirja An Alphabet of London on ihan riemastuttava. Hänen muistelunsa lapsuudesta Thamesin rannalla Putneyssä ovat hellyyttäviä ja lämpimiä. Samoin tarinat erilaisista tapahtumista ja rakennuksista, joita hän myöhemmin kiersi kuvaamassa. Mutta pääasia tässä kirjassa ovat kuvat - ja ne ovat linoleikkauksia. Kuvat on järjestetty aakkosiin Queen Annesta London Zoohon ja painettu aidon tuntuiselle vedostuspaperille. Linoleikkaukset esittävät rakennuksia (Banqueting House, Pagoda Kew-Gardenissa jne) , katunäkymiä (The Beatles ylittämässä Abbey Roadia, Trafalgar Square, Fleet Street jne) sekä erilaisia yksityiskohtia (Eros-patsas, Gherkin, Oxo-torni jne) ja ihmisiä ( Krayn veljekset, John Keats, Amy Winehouse jne). Isommat linoleikkaukset on väritetty ehkä digitaalisesti, ja pienemmät ovat usein aika suurpiirteisiä, aitoja linoleikkauksia - ei mitään turhaa hienostelua. Tämä kirja saa linoleikkausta harrastavan hymyilemään. Brown työskenteli englantilaisen linoleikkauksen mestarin Edward Bawdenin opissa, ja tässä kirjassa onkin selvästi jotain Bawdenimaista, selkeää ja yksinkertaista graafisuutta.

Cristopher Brown´s (b. 1953) book An Alphabet of London is really charming. His memoirs of his childhood the the Thames in Putney are warm and adorable. Aand so are the stories of different happenings and buildings that he circled and depicted. But the main thing in this book are pictures - and they are linocuts. Pictures  have been arranged in the alphabetical order from Queen Anne to London Zoo and the book has been printed on real linocut printing paper. Linocuts are of buildings (Banqueting House, Kew Gardens Pagoda etc), street views (The Beatles crossing Abbey Road, Trafalgar Square, Fleet Street etc), and all kinds of details (Eros statue, Ghekin, Oxo Tower etc), and people (Kray Brothers, John Keats, Amy Winehouse etc). The bigger linocuts have been coloured perhaps digitally, and the smaller ones are often quite generous, real linocuts - no pointless snobbery. This book makes any linocut artist or hobbyist to smile. Brown worked with the English linocut master Edward Bawden, and there is clearly something Bawdenian is this book, plain and simple graphic.

Christoper Brown
An Alphabet of London
Merrell Publishers Limited, 2012
96 sivua/pages

ELISABETH BLACKADDER PRINTS - KIRJA / BOOK

Tämä on todella kaunis kirja - Christopher Allan: Elisabeth Blackadder Prints. Alussa on lyhyt esittely Blackadderin (s. 1931) käyttämistä grafiikan tekniikoista: litografia, etsaus, akvatinta, kuivaneula, puupiirros jne. Skotlantilaisen Blackadderin työskentely grafiikan parissa on hienosti kuvattu, erilaisten tekniikoiden kokeilut ja oppiminen sekä yhteydet painotaloihin.  Ja sitten kuvat - ne ovat taitavasti tehtyjä  ja kuitenkin aika yksinkertaisia, aitoja ja henkeviä. Blackadderin pitkällä uralla yleisimpiä aiheita grafiikassa ovat olleet maisemat, kasvit, kukat ja kissat. Erityisesti pidän tietenkin kissoista, Blackadder loihtii luonnetta harvoilla selkeillä viivoilla. 

This is a really beautiful book - Christopher Allan: Elisabeth Blackadder Prints. In the beginning there is a shot description of different printing techniques: lithography, etching, aquatint, drypoint,, woodcut etc. Blackadder´s (b. 1931 in Scotland) work with graphics is finely described, experiments with different techniques, learning along, and connections with many printing firms. And then the pictures - they are skillfully made and still quite simple, genuine, and soulful. The most general subjects in Blackadder´s long career seem to be landscapes, plants, flowers, and cats. I naturally like especially the cats. Blackadder crates a lot of soul with sparse and clear lines.

Christopher Allan
Elisabeth Blackadder Prints
Lund Humphries, 2003
128 sivua/ pages

DO BE DO - NÄYTTELY / EXHIBITION

Ismo Jokiaho

Ismo Jokiahon (s. 1965) ja Eetu Pellonpään (s. 1976)  töitä on esillä Galleria Rongassa Tampereella. Minua kiinnostivat erityisesti Jokiahon hauskat mustavalkoiset mustepiirustukset. Piirrokset näyttävät hiukan puu- tai linoleikkauksilta. Kuvissa on usein ylhäältä nähty ilmava perspektiivi ja kauniita mustan ja harmaan sävyjä. Eetu Pellonpään työt ovat värikkäitä, psykedeelisiä ja mielikuvituksellisia, mutta joukossa oli myös mustavalkoisia piirroksia, kuin satukuvituksia.

Ismo Jokiaho´s (b. 1965) and Eetu Pellonpää´s (b. 1976) art is featured in Galleria Ronga in Tampere. I was especially interested in Jokiaho´s witty black and white ink drawings. These  look a bit like wood- or linocuts.  There is often an airy perspective seem from above and beautiful gray and black tones. Eetu Pellonpää´s drawings are colourful, psychedelic and imaginative, but there is also black and white drawings - like fairy tale illustrations.

Eetu Pellonpää

Matkalla näyttelyyn oli mukava poiketa museokeskus Vapriikin kompaktissa näyttelyssä "Muumiot - matka kuoleman valtakuntaan". Erilaisia Egyptin faaraoiden haustajaisriitteihin liittyviä esineitä on kauniisti esillä: koruja, astioita, muistolaattoja, balsamointivälineitä sekä balsamoituja käsiä, jalkoja, pää ja muumioita. Hieno kokoelma on lainassa Firenzen egyptologisesta museosta.

Is was nice to stop by Vapriikki museum´s compact exhibition "Mummies - a Journey to the Kingdom of Death". There is a fine collection of objects related to the funeral rites of the Egyptian Pharaos: jewelry, bowls, jars, memorial plaques, embalming tools and embalmed hands, feet, a head and mummies. This fine collection is on lone from the Egyptologist museum in Florence.

KAKSI KISSAA / TWO CATS

Tämä öljyvärimaalaus kahdesta kissasta on aika pointillistinen. Kukkasia taustalla oli myös hauska maalata.

This oil painting of two cats is quite pointillist. It was also fun to paint the flowers in the background.

NYKYAIKA 30 - NÄYTTELY / EXHIBITION

Marja Pirilä & Petri Nuutinen: Camera obscura

Tampereella TR1-taidehallissa on valokuvakeskus Nykyajan 30-vuotisjuhlanäyttely "Nykyajan raunioilla". Erityisesti Nykyajan järjestämät  Backlight-triennaalit ovat jääneet mieleen. Martin Barria näin Backlightissa ensimmäisen kerran ja se oli aika järisyttävä kokemus: tavallista arkeakin voi  tallentaa ja vielä mielenkiintoisesti.

Photographic Centre Nykyaika´s  Jubilee exhibition (30 years) is in TR1 Art Hall in Tampere.    Especially Backlight Triennals  by Nykyaika have stuck in my mind. I saw Martin Parr´s photographs for  the first time in Backlight Triennal and it was quite an experience: you can photograph the ordinary everyday life and even make it even.

Marja Pirilän ja Petri Nuutisen tietosanakirjapinoon rakennettu camera obscura ilahduttaa. Rakennelma on kaunis ja kirjojen väri jotenkin historiallisen juhlava. Petri Nuutisen vedostamat A.R. Helaakosken (1858-1945) valokuvat ovat rauhallisia ja sävykkäitä. Kuvien yhteydessä on kaukoputki, jolla näkee yhden kuvan kiviröykkiön keskellä ihmisen. Tätä kuvaa katsoo ihan uudella tavalla. Kekseliästä!

Petri Nuutinen: A.R. Helaakoski

Marja Pirilä and Petri Nuutinen have build a camera obscura in a pile of old encyclopedias. This construction is beautiful and the colour  of the books is somehow historical, festive, and cheerful. Petri Nuutinen has printed old photograps of A.R. Helaakoski (1858-1945) and these are very peaceful and compliant. There is a spyglass by these photographs and you can see a  man in the middle of a mound of rocks. You see this picture with quite new eyes. Imaginative!

Lasse Lecklin

Lasse Lecklinin valokuvat autioista, öisistä huoltoasemista ympäri maailmaa ovat yllättävän kauniita ja tunnelmallisia.

Lasse Lecklin´s photographs of desolate, nocturnal gas stations from all over the world are surprisingly beautiful and lyrical.

Muu osa näyttelystä on aika masentavaa: valokuvista liimattuja "kiviä" lattialla, suljettu puukoppi jonka seinillä olevia kuvia voi kurkistaa yläkerran parvekkeelta, lasikehyksiin viritettyjä pieniä epätarkkoja kuvia siellä täällä, vesivahingon jäljiltä pilaantuvia negatiiveja, folioon käärittyjä kiviä ja oksia, television pikselikuvia ja kökköjä videoita. Nykyisin usein näyttelyn koonneet kuraattorit haluavat sanoa enemmän kuin teokset. Ehkä näyttelyllä halutaan kaataa eri taidemuotojen raja-aitoja: valokuva, veistos, maalaus ja elokuva. Vai onko näyttely kannanotto valokuvan / Nykyajan kuviteltuun arvon alennukseen - tästä nimi "Nykyajan raunioilla". Tulos nyt kuitenkin on hajanainen, sekava, vaikeaselkoinen ja teennäinen. Harmi!

The rest of the exhibition is quite depressing: "stones" glued from photographs on the floor, a closed wooden hut (you can see part of the pictures from the balcony), small out of focus photos in class frames all over the place,  negatives decaying after a water damage, stones and twigs wrapped in foil, pixel pictures from TV and clumsy videos. Often the curators who have compiled the exhibition want to say more than the artists. Perhaps the meaning is to fell  fences between different visual art forms: photograph, sculpture, painting and motion picture. Or maybe this exhibition is a statement to the imagined down hill of the photography  or Nykyaika - the exhibition is suitably named "On the Ruins of Nykyaika" or "On the Ruins of the Modern Times". Well, the result is incoherent, confusing, indigestible and pretentious. What a pity!

AURINKOINEN PÄIVÄ HELSINGISSÄ / SUNNY DAY IN HELSINKI

Mikä hieno loppusyksyn aurinkoinen päivä koluta kolme taidenäyttelyä Helsingissä. Kaksi voimakasta naista ja yksi mies.

What a fine & sunny late autumn day to scour three art exhibitions in Helsinki. Two powerful women and one man.

Amos Anderssonin taidemuseossa on hyvin koottu kronologinen näyttely Fanny Churbergin (1845-1892) maalauksia. On se merkillistä, että naistaiteilijoille ainakin Suomessa käy näin: hänet löydettiin ja alettiin arvostaa vasta 30 vuotta kuolemansa jälkeen. Churberg maalasi lyhyen uransa aikana romanttisia maisemia, yhden kauden asetelmia ja lopuksi aika dramaattisia talvisia maisemakuvia. Usean teoksen nimi on "Metsän sisusta", ja se onkin hänelle tyypillistä: kauniita alkukesän vihreitä puita, puroja, tummia pilviä, ukkosta, kallioita, sammalta ja yksinäisiä vanhoja puunrunkoja. 

A nicely collected chronological exhibition of Fanny Churberg´s paintings in Amos Andersson Art Museum. And it is really remarkably typical at least for Finnish women artists: she was found and recognized 30 years after her death. Churberg painted during her short career romantic landscapes, a short period of still lifes, and lastly quite dramatic winter landscapes. The name for several paintings is " Forest Interior", and it really is typical for her: beautiful green spring foliage, creeks, dark clouds, thunder, rocks, moss, and lonely old tree trunks.

Tennispalatsissa on Nanna Suden (s. 1967) uusimpia maalauksia. Vain muutama noudattaa hänen aiempaa tyyliään: kauniita unenomaisia ja meditatiivisia maisemia, yksinäisiä puita,  vaaleanpunaisia, sinisiä tai violetteja maisemia kullalla tai hopealla kuorrutettuna. Nyt isokokoisssa tauluissa on henkilöhahmoja selin tai suuria kasvoja, joissa suljetut silmät pullistuvat aika kasvoissa ole nenää tai suuta - paitsi muutamassa taulussa kirkkaasti punatut huulet sattunmanvaraisessa paikassa. Kasvot näyttävät avaruusolioilta ja ovat hiukan pelottaviakin. Haluaako Nanna Susi jotenkin rikkoa aiemman autereisen tyylinsä?

Nanna Susi´s (b. 1967) newest paintings are in Tennispalatsi (Helsinki City Art Museum). Only a couple of paintings follow her earlier style: beautiful dreamy and meditative landscapes, lonely trees, pink, blue or purple scenes laced with cold or silver. Now in her large paintings there are silhouettes seen from behind or big faces with closed bulking eyes and no nose or mouth - except arbitrary placed brightly painted red lips in some paintings. The faces look like aliens and are somewhat frightening. Does Nanna Susi want to somehow to break her earlier misty and beautiful style?

Osmo Rauhalan (s. 1957) kantaaottavia luontoaiheisia töitä on Kiasman näyttelyssä. Tyyli on jo tuttua: graafista, niukkaväristä, steriiliä, tarkkaa, siistiä ja selkeää. Aiheet on hyvin avattu ja yhteydet mm. DNA:han, lajien kehitykseen ja yleisemmin luonnonsuojeluun  selitetty. Hiukan ehkä opettavainen ote. Minuun iskivät etenkin kissat ja rotat.

Osmo Rauhala`s (b. 1957) position taking nature themed works are in an exhibition in Kiasma (Museum of Contemporary Art). The style is familiar: graphic, scarce coloured. sterile, precise, clean and clear. The subjects are nicely opened and the connections with e.g. DNA, the development of species, and saving the nature in general are explained. Perhaps a little educational. I was hit especially by the cats and the rats.

PISPALA-JOULUKORTTI / PISPALA CHRISTMAS CARD

Tein vielä yhden muunnoksen linoleikkauksesta joulukortiksi, jossa on kissa Pispalan mäki takanaan. Tässä kissa on iloinen saatuaan tai annettuaan lahjoja. Kaksiosaisen kortin sisäsivulla on "leima": JOULUA tai XMAS. Nyt saavat joulukortit riittää!

I made still one variation of a linocut for Christmas card. There is a cat with Pispala hill in the back ground. In this card the cat is glad after receiving or giving presents. There is a "stamp"  inside this double sided card: JOULUA or XMAS. Enough of Christmas cards!

JOULUKORTTI / CHRISTMAS CARD

Idea: joulukortti, jossa on kissan takana Pispalan mäki. Lunta katoilla ja ylhäällä teksti: JOULU. Tämä pieni linoleikkaus on tarkoitettu vedostettavaksi kaksiosaiselle kortille. Musta väri tuntui aika tummalta, joten kokeilin vedostusta punaisella. Punainen on parempi. Voisi tätä ehkä vielä testailla tummanvihreällä.

The idea: a Christmas card with a cat and on the background Pispala hill in Tampere. Snow on the roofs and on the top the text: CHRISTMAS. This small linocut is intended to be printed on a double sided card. The black colour seemed to be quite dark, so I printed the card in red. The red one is better. I might yet to try printing with dark green.