 |
| Päivi Paunu |
Pispalanvaltatiellä Tampereella on pieni, mukava kehystämö/taidekauppa sopivasti lähellä kotiani ja työhuonettani. Art Pispalan galleristi Petri Nieminen järjestää muutaman kerran vuodessa myymälässä eri alojen taidemyyntinäyttelyitä. Pienen taidekaupan seinät ovat silloin lattiasta kattoon täynnä tauluja. Lisänä tulevat vielä hienot näkymät Näsijärvelle ja Pispalan haulitornille.
There is in Tampere a small, nice art & frame shop suitably near my home and work room. Art Pispala´s gallery owner Petri Nieminen organizes a few times a year art exhibitions of varying subjects in his shop. The walls of this small art shop are then full of pictures from the floor to the ceiling. In addition there are the fabulous views to Näsijärvi and Pispala pellet tower.
 |
| Kylli Koski |
Nyt Art Pispalassa on esillä vesiväritöitä. Ihailen akvarellien keveyttä ja näennäistä helppoutta, jolla työt ovat syntyneet. Mukana on aika yllättävän isojakin vesiväritöitä. Mikä taito vetää ensimmäinen väri kostealle paperille, melkein pelottavaa! Maisemia on paljon, samoin luontoaiheita, puita ja kukkia.
Now there are watercolours in Art Pispala. I admire the lightness and apparent easiness of the watercolours. There are also quite big pictures. What a skill to draw the first colour on the damp paper, almost terrifying! There are a lot of landscapes, and nature: trees and flowers.
Erityisesti pidin edelleen Pispalassa työskentelevän Päivi Paunun parista paikallisesta aiheesta: Pyynikin uimarannasta ja Pispalan uittotunnelista. Samoin viehättivät vanhojen konkareiden Kylli Kosken ja Nandor Mikolan työt. Molemmat tekivät taidettaan lähes satavuotiaiksi asti. Vesivärimaalaus vaatii totisesti harjaantunutta ja pitkäaikaista otetta.
 |
| Nandor Mikola |
I liked especially Päivi Paunu`s local subjects: Pyynikki beach and Pispala float tunnel. Päivi Paunu lives and works in Pispala. Also I was charmed by the works of Kylli Koski and Nandor Mikola. They both worked till almost hundred years old. Watercolour painting really requires a skilled and long standing grip.
Kesälomapäivät mökillä alkavat olla ohi. Vähitellen alkavat taas syksyn harrastukset ja myös linoleikkausten teko. Keväällä ennen lomia tein linoleikkauksen Voikukkapelto ja tämä Heinäpelto on jatkoa samaan kokoon ja muotoon.
Summer holiday in the country is almost over. The autumn hobbies are gradually starting and also linocutting. In the spring I made linocut Dandelion Field, and this new linocut Hayfield is a segual in the same size and shape.
Vihreä osuus on ensin maalattu kahden sapluunan avulla. Koko vihreä osuus aluksi ja tummempi osuus entisen vihreän päälle. Väritys oli helpointa tehdä sienellä. Ja sitten linoleikkauksen painanta viimeiseksi.
The green part was done first with two different sized stencils. First the whole green part and then the darker part on top of the earlier green part.The colouring was easiest to make with a sponge. And then the printing of the linocut lastly.
Hiekan taidemuseossa Tampereella on museon normaalin näyttelyn seassa Tuija Teiskan (s. 1985) villalangasta kudottuja ja matonkuteista solmittuja veistoksia. Veistosten vastakohta Hiekan museon vuosisadan vaihteen perinteisten maalauksien ja Kustaa Hiekan matkoiltaan kotiin tuomien esineiden kanssa on ilmeinen.
The sculptures made by Tuija Teiska (b. 1985) of wool and carpet rags are in Hiekka Art Museum in Tampere among the normal museum exhibition. The contrast is obvious between the sculpures and the traditional paintings of the museum and the objects that Kustaa Hiekka brought home from his travels around the world.
Teiskan kyhäelmät esittävät useimmiten jonkinlaisia hirviöitä, vääristyneitä ihmishahmoja tai mystisiä eläimiä. Villalangasta kudotut pienemmät hirviöt punaisine huulineen ovat melkein söpöjä. Isommat matonkuteesta solmitut hahmot ovat karheampia. Niissä on monenlaista ruumiineritettä, verisiä päitä ja sojottavia ruumiinosia. Musta huumori keventää kokonaiskuvaa. Jonkinlaisia muistumia näissä veistoksissa selvästi on nykyisin niin suosittuihin zombie-elokuviin ja TV-sarjoihin.
Teiska´s creations represent often some kind of monsters, disfigured human shapes or mystic animals. The smaller creatures knitted of wool yarn with their red lips are almost cute. The bigger ones made of carpet rags are rugged. They are covered with all kind of excretions, blood and have different produring body parts. Black humour lightens the overall picture. There are clearly some kind of reminders of today´s popular walkind dead and zombie movies and TV-series.
Kustaa Hiekan (1855-1937) perustama ja rakentama uusklassinen koti/museo on ihan oma nähtävyytensä, palatsi keskellä Tamperetta. Kustaa Hiekka oli kultaseppä, jolla oli intohimoinen suhde esineiden ja taiteen keräämiseen. Hän saattoi lähteä puoleksi vuodeksi kiertämään maailmaa ja tuoda mukanaan taide-esineitä kaukoidästä: sapeleita, netsukeja, koruja, huonekaluja ja puupiirroksia. Maalaustaiteessa Kustaa Hiekan maku oli perinteisessä vuosisadan vaihteen suomalaisessa romanttisessa maisema- ja laatumaalauksessa. Museo on kuin jäänne joltain toiselta ajanjaksolta, hurmaava.
The neoclassical home/museum build by Kustaa Hiekka (1855-1937) is a really fine sight, a palace in the middle of Tampere town. Kustaa Hiekka was a coldsmith with a passion for collecting art, objects, and furniture. He could leave for half a year travelling around the globe and bring back art from the Far East: sabels, netsukes, jewellery, furniture and wood cuts. Kustaa Hiekka seems to like specially traditional, romantic Finnish landscapes and genre-paintings of the turn of the century. The museum is like a relic of some other time, fascinating.
Lapsuuden kesämökiltä muistuu mieleen vanha puusohva ja pelargonioiden tuoksu. Äitini ehti istua malliksi tähän ölyvärimaalaukseen ja kissa vaani tapansa mukaan sohvan alla.
I remember well the old wooden bench and the smell of geraniums in the summer cottage of my childhood. My mother found the time to sit as a model for this oil painting. And the cat was lunking under the bench as usual.
Viggo Wallesköld - näyttely / Exhibition
Tämä taidenäyttely oli aikamoinen kokemus. Viggo Wallensköldin (s.1969) sarja maalauksia Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n perheen murhan innoittamina oli esillä Lenin-museossa Tampereella. Maalaukset muodostivat hurjan vastakohdan Lenin-museon normaalille perinteiselle näyttelylle lehtileikkeineen ja mustavalkoisine valokuvineen lasivitriineissään. Wallensköldin maalaukset olivat museonäyttelyn seassa ja osaa niistä oli melkein vaikea havaita.
This art exhibition was quite an experiense. Series of paintings by Viggo Wallensköld (b. 1969) about the murder of Russia´s last tsar Nikolai II and his family was on view in Lenin-museum in Tampere. The paintings formed a wild contrast to Lenin Museums traditional exhibition of b/w photographs and newspaper clippings in glass vitrines. Wallensköld´s paintings were among the museum exhibition and some of the paintings were almost hard to spot.
Maalauksissa Venäjän vallankumouksen aikainen tsaariperheen murha näkyi aavemaisena kasvottomana uhkana, varjoina, verijälkinä, alistumisena ja sankaruutena. Taulujen nimissä näkyi: sankari, uhri. Ihmiset tauluissa olivat osaksi kasvottomia, hentoja, voimattomia ja ikäänkuin läpikuultavia vaaleita hahmoja tummalla taustalla. Kontrasti Lenin-museon luonnollisesti Venäjän 1918 vallankumousta ihannoivaan ympäristöön Lenin-maalauksineen ja patsaineen oli jyrkkä.
The murder of the tsarist family at the time of Russian revolution reflects in the paintings as ghostly faceless threat, shadows, bloodmarks, resignation and heroism. In the names of the paintings there are: hero, victim. The figures in the paintings are partly faceless, fragile, powerless and somehow transparent pale shapes on a dark background. The contrast is very abrupt to Lenin Museum´s evironment that is naturally idealizing Russia´s 1918 revolution with paintings and sculptures about Lenin and Marx.
Nämä Wallensköldin maalaukset olivat kokonaisia ihmishahmoja, kasvotusten. Wallensköldin aikaisemmin näkemäni työt ovat olleet rujompia, partaisia naisia, raajarikkoja ja epämuodostuneita kasvottomia hahmoja tai selkiä.
These paintings by Wallensköld were whole human beings facing the viewer. Paintings by Wallensköld that I have seen before have been more startling: bearded women, crippled and deformed faceless figures or backs of peole.
Tämä öljyvärityön tein lapsuuteni kesämökillä Hankkilassa lähellä Raumaa. Kuvassa on hylätyn maalaistalon jo puoliksi luhistunut lato. Näin isoa (95 x110 cm) taulua oli hauska ja hankala tehdä ulkona luonnossa. Tuntuu, että vanhat ja nuhjuiset talot ovat aina kiinnostaneet minua.
I made his oil painting in the summer cottage of my childhood in Hankkila, a village near Rauma. The picture shows the half collapsed barn of a deserted farm house. It was nice and tough to paint this rather big picture (95 x 110 cm) in the open air. It seems that old and shabby buildings are always interested me.
Olen aina pitänyt taloista, niiden valokuvaamisesta tai maalaamisesta. Erilaiset pinnat, kattojen ja ikkunoiden muodot, varjot ja valot innostavat. Tämä ölyvärimaalaus on Raumalta, Vanhan Rauman Koulukadun kotitaloni ikkunasta näkymä naapuritaloon.
I have always liked houses and photographing or painting houses. Many different structures, the shapes of roofs and windows, shadows, and lights inspire me. This oil painting was done in Rauma, it is the view from the window of my home in the old part of the town.
Naivistit Iittalassa 2012 / Naïve artists in Iittala 2012
Iittalan vanhassa kansakoulurakennuksessa on järjestetty naivistitaiteilijoiden näyttelyitä vuodesta 1987, nyt siis jo 24. kerran. Tämän vuoden näyttely on parempi kuin viimevuotinen. Taso on silti laskenut melkoisesti menneiden vuosien huikeiden näyttelyiden (Martti Innanen, Martti Lehto jne.). Osa taiteilijoista ei ehkä ole naivisteja ollenkaan. Mukana on ihan ammattitasoista (mainos)grafiikkaa, pilapiirroksia, fantasiamaalauksia ja keramiikkaa.
In the old school building in Iittala there has been art exhibitions of naïve artist since 1987, this year is already the 24th time. This year the exhibition is better than last year. The level has been dropping after past years fabulous exhibitions (Martti Innanen, Martti Lehto etc.). Some of the artist may not be naïve at all. There are quite professional (advertisement)graphics, cartoons, fantasy paintings and ceramics.
 |
| Mia Bergqvist |
Eniten minua viehättivät tämän vuoden näyttelyssä monet naismaalarit. Kissoja oli tietenkin kuvissa jonkun verran, mutta myös paljon taloja, yksityiskohtia, esineitä ja asetelmia. Ainakin nämä muistuvat mieleen: Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Raija Nokkala ja Kikka Nyrén. Mukaan mahtuu aina maalausten ja piirrosten lisäksi käsitöitä, tänä vuonna Sanna Lappalaisen huolellisesti tehtyjä aplikaatioita. Miehet tuntuivat keskittyvän enemmän keramiikkaan, mm. Teemu Luoto ja Eino Viikilä.
 |
| Sirkka Koivula |
I was charmed in this year´s exhibition about many woman artists. There was of couse some cats in the paintings, but also a lot of houses, details, objects, and still lifes. I remember at least these names: Mia Bergqvist, Sirkka Koivula, Raija Nokkala, and Kikka Nyrén. There is always also handicraft in addition to paintings and drawings, this year Sanna Lappalainen´s elaborate appliques. Men seem to concentrate more on ceramics: Teemu Luoto and Reino Viikilä.
 |
| Kikka Nyrén |
Naivismin määrittely on aika vaikea. Yleensä naivisteiksi ymmärretään itseoppineet. Tekniikka ei ehkä ole viimeisen päälle täydellistä. Aiheet ovat joko tekijän kotipiiristä, asuinseudusta, lapsuuden muistikuvista tai saduista, eläimistä, kauniista esineistä ja kukista. Joskus mukana on huumoria tai yhteiskuntakritiikkiä. Aika tyypillistä on sekin, että naivistit usein haluavat tehdä kehyksetkin tauluihinsa, siis jonkinlaisia kokonaisteoksia. Usein naivisteilla on kullakin ihan oma tyylinsä ja siitä ei ole pitkä matka manerismiin. Iittalankin näyttelyssä on aika monia, joille taulujen teko tuntuu olevan sarjatyötä. Saman kuvan tai aiheen muunnoksia on tehty tänä vuonna myytäväksi kymmenen tämän vuoden näyttelyyn. No, hinnat eivät kyllä päätä huimaa. Monet tuntuvatkin hankkivan kotiinsa hauskan pienen taulun tuomaan hyvää mieltä.
 |
| Raija Nokkala |
It is not easy to define the naíve or primitive art. Usually naïve artists are selt learned. Their technical skills are perhaps not quite perfect. The subjects are either from the artist´s home environment, childhood memories or from children´s books, animals, beautiful objects, and flowers. Sometimes you can find humour or social criticism. It is quite typical that naïve artists want to make also frames to their paintings. Often a naïve artist has his or hers specific own style and it´s not a very long way to the mannerism. In this Iittala exhibition there are some artists who seem to make paintings like serial production. Variations of the same subject or picture have been done about a dozen in this year to be sold in this year´s exhibition. Well, the prices are not dizzying. Many people seem to buy home a funny little picture that makes them smile.
 |
| Ave Nahkur |
Kussakin maassa on aika omanlaisiaan naivisteja. Tämä Iittalan näyttely on minusta oiva läpileikkaus suomalaisesta ajankohtaisesta naivismista. Mukaan eivät oikein luontevasti sovi nyt mukana olevat kenialaiset työt. Sitä vastoin virolainen Ave Nahkur tuntuu ihan suomalaiselta.
Every country has it´s own distinctive naïve or primitive art. I think that this exhibition in Iittala is a fine overview of present Finnish naïve art. Now there is some Kenian works that do not fit naturally along. On the other hand Estonian Ave Nahkur feels quite Finnish.
Tässä myyntinäyttelyssä ilahduttavat usein uudet naivistit. Sitä vastoin jo vuosia mukana olleista tekijöistä osa tuntuu jämähtäneen paikoilleen. Tänä vuonna mukana oli aika paljon uusia elämyksiä ja oivalluksia. Silti joka kerta näyttelyn on täydentänyt hienosti paikallisen suklaapuodin annos kuorrutettuja mansikoita.
In this sales exhibition the new artists always cheer me up. But some artists that have been exhibiting in Iittala many years seem to have gotten stuck in the same mold. There were many new experiences and ideas this year. And every time it´s a pleasure to buy chocolate coated strawberries from the local chocolate factory.
Tässä pastellityössä kesämökkimme edessä oleva saari kelluu keskikesän helteessä.
In this pastel drawing an island is floating in the heat of the mid summer near our summer cottage.
Suomalainen mäki kesällä tuoksuu lukuisilta kukkasilta ja heiniltä. Tämä öljymaalaus on tehty Hankkilan kylässä lähellä Raumaa lapsuuden kesämökillä.
The Finnish hill smells of many flowers and hay. This oil painting was painted in our summer cottage in Hankkila village near Rauma.
