VIGGO WALLENSKÖLD

Viggo Wallesköld - näyttely / Exhibition

Tämä taidenäyttely oli aikamoinen kokemus. Viggo Wallensköldin (s.1969) sarja maalauksia Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n perheen murhan innoittamina oli esillä Lenin-museossa Tampereella. Maalaukset muodostivat hurjan vastakohdan Lenin-museon normaalille perinteiselle näyttelylle lehtileikkeineen ja mustavalkoisine valokuvineen lasivitriineissään. Wallensköldin  maalaukset olivat museonäyttelyn seassa ja osaa niistä oli melkein vaikea havaita.

This art exhibition was quite an experiense. Series of paintings by Viggo Wallensköld (b. 1969) about the murder of Russia´s last tsar Nikolai II and his family was on view in Lenin-museum in Tampere. The paintings formed a wild contrast to Lenin Museums traditional exhibition of b/w photographs and newspaper clippings in glass vitrines. Wallensköld´s paintings were among the museum exhibition and some of the paintings were almost hard to spot.  

Maalauksissa Venäjän vallankumouksen aikainen tsaariperheen murha näkyi aavemaisena kasvottomana uhkana, varjoina, verijälkinä, alistumisena ja sankaruutena. Taulujen nimissä näkyi: sankari, uhri. Ihmiset tauluissa olivat osaksi kasvottomia, hentoja, voimattomia ja ikäänkuin läpikuultavia vaaleita hahmoja tummalla taustalla. Kontrasti Lenin-museon luonnollisesti Venäjän 1918 vallankumousta ihannoivaan ympäristöön Lenin-maalauksineen ja patsaineen oli jyrkkä.

The murder of the tsarist family at the time of Russian revolution reflects in the paintings as ghostly faceless threat, shadows, bloodmarks, resignation and heroism. In the names of the paintings there are: hero, victim. The figures in the paintings are partly faceless, fragile, powerless and somehow transparent pale shapes on a dark background. The contrast is very abrupt to Lenin Museum´s evironment that is naturally idealizing Russia´s 1918 revolution with paintings and sculptures about Lenin and Marx.

Nämä Wallensköldin maalaukset olivat kokonaisia ihmishahmoja, kasvotusten. Wallensköldin aikaisemmin näkemäni työt ovat olleet rujompia, partaisia naisia, raajarikkoja ja epämuodostuneita kasvottomia hahmoja tai selkiä.

These paintings by Wallensköld were whole human beings facing the viewer. Paintings by Wallensköld that I have seen before have been more startling: bearded women, crippled and deformed faceless figures or backs of peole.