GALLERIA HALMETOJA MÄNTTÄ

 

Galleriavastaava Kirsimaria Törönen Galleria Halmetoja Mäntässä on jo saanut gallerian yhteydessä olevan taidemyymälän seinille sinne viemäni kuusi linopiirrosta.

Puodissa on monenlaisia pieniä töitä, grafiikkaa, maalauksia, keramiikkaa ja piirroksia, jotka saa ostettuaan heti mukaansa.

Sopivia lahjoja itselle tai kaverille!

Ja samalla näkee Viggo Wallesköldin taidenäyttelyn.

*******************

Gallery manager Kirsimaria Törönen Gallery Halmetoja in Mänttä has already hung on the walls the six linocuts I took there for the art store connected to the gallery. The shop has a variety of small works, graphics, paintings, ceramics and drawings, which you can take with you immediately after purchase. Suitable gifts for yourself or a friend!

And at the same time you can see the art exhibition of Viggo Wallensköld.

VIGGO WALLENSKÖLD - NÄYTTELY / EXHIBITION

 

Taidekierroksella Mäntässä, Pekilon jälkeen Galleria Halmetoja Mänttä, Kauppakatu 25.

Viggo Wallensköldin maalaukset ovat yhtä koskettavia, roheita, outoja, paljastavia ja kauniisti maalattuja kuin ennenkin olen nähnyt. Niistä jää jälkiä mieleen!

Nyt mukana oli kuitenkin yksi ihan erilainen: Mansikkatyttö, Nils Schillmarkin 1700-lukulaisen teoksen pohjalta tehty herkkä ”kopio”.

Toinen osa Viggo Wallensköldin näyttelyä on Galleria Halmetojalla Helsingissä.

*****************

On an art tour in Mänttä, after Pekilo, Galleria Halmetoja Mänttä, Kauppakatu 25. Viggo Wallensköld's paintings are as touching, raw, strange, revealing and beautifully painted as I've seen before. They leave traces in my memory! Now, however, there was a completely different one: Strawberry Girl, a delicate "copy" based on Nils Schillmark's 18th-century work. Another part of Viggo Wallensköld's exhibition is at Galleria Halmetoja in Helsinki.

HAIHARAN TAIDEKESKUS 2021 / HAIHARA ART CENTRE 2021

 Vielä ehdittiin Haiharan taidekeskuksen kesänäyttelyihinkin 2021 kun kerran näyttelyiden makuun päästiin  pandemia-aikana. Tallissa oli mukava Pirkka-Hämeen kuvataiteilijoiden ryhmänäyttely. Ripustus oli ilmava ja kaunis, tästä näyttelystä jäi hyvä mieli. Tuttujakin löytyi, Sirkka-Liisa Virtanen, Hannu Hirsivuori ja Jeroma Tabell. Uusia kiinnostavia tekijöitä ja tekniikoita tuli eteen, Emmi Vuorisen akvatinta/etsaukset, Jarmo Lehdon akryylikitti ja -maali vanhoilla pensseleillä ja Marketta Lehtosen rakukeramiikka. Päärakennuksessa oli sekalainen kokoelma aika erilaisia töitä, aiemminkin olen ihastellut Hannamari Matikaisen ja Viggo Wallensköldin töitä.

***********

We still managed to visit Haihara Art Centre`s summer 2021 exhibition at these pandemic times. At the Barn (Talli) there was a nice exhibition by Pirkka-Hämeen Kuvataiteilijat group. The hanging was airy and beautiful, this exhibition left a good feeling. I also found some familiar artists, Sirkkaliisa Virtanen, Hannu Hirsivuori and Jeroma Tabell. I found also some new names and interesting techniques, Emmi Vuorinen´s aquatint/etchings, Jarmo Lehto´s acrylic putty and paint on old paint brushes and Marketta Lehtonen´s raku ceramics. In the main building there was a varied collection quite different works, I have earlier admired Hannamari Matikainen´s and Viggo Wallensköld´s works, and so also now.

Hannu Hirsivuori

Jeroma Tabell

Jeroma Tabell

Marketta Lehtonen

Emmi Vuorinen

Sirkkaliisa Virtanen

Jarmo Lehto

Viggo Wallensköld

Hannamari Matikainen

Hannamari Matikainen

VIGGO WALLENSKÖLD - NÄYTTELY / EXHIBITION

Viggo Wallensköldin (s. 1969) taidenäyttely Haiharan kartanossa on paikoitellen aika ahdistava. Tuntuu, että tässä näyttelyssä olevien maalausten pohjana on ollut pino vanhoja valokuvia. Osa kuvista on kuin valokuva-ateljeessa otettuja ryhmäkuvia. Mutta osa kuvista on jostain freak showsta, kädettömiä ja jalattomia naisia ja lapsia. Näiden anovia silmiä on tosi vaikea katsoa. Sitten on vielä muutama muotokuva, joissa henkilön ruumiina on jonkinlainen kone. Maalaustekniikka on kaunis, varma, värit harmaan eri sävyjä ja seesteisiä. Ja tietenkin on pitkän koronatauon jälkeen melkein luksusta päästä käymään  oikeassa taidenäyttelyssä. Mutta tunne, jonka näyttelystä saa on hämmentynyt.

***********
Viggo Wallensköld´s (s. 1969) art exhibition at Haihara manor is partly quite distressing. It feels, that the basis for this exhibition has been a stack of old photographs. Some of the  photos are like group photos taken in a photographer´s studio. But part of the pictures are from some kind of freak show, women and children without feet or hands. It is really hard to watch their begging eyes. And then there is a group of portraits where there is some kind of machine as the body of a person. The painting technique is beautiful, definite, colours are different shades of gray and serene. And of course it is almost luxurious to visit a real art exhibition after a long Corona break. But the feeling after the exhibition is confused.

UUDISRAKENNUS-NÄYTTELY / NEW BUILDING -EXHIBITION

Paavo Paunu

Taidesalongin 100-vuotisjuhlanäyttelyssä Helsingissä on kolmen taiteilijan yhteisnäyttely Uudisrakennus. Tavoitteena on ollut rakentaa tila, jossa "todellisesta galleriasta on syntynyt kuvitteellinen galleria". Ei ihan auennut minulle, mitä tämä tarkoittaa. Kolmessa gallerian huoneessa on kolmen eri taiteilijan omat työt. Kaksi taiteilijoista on Tampereelta. Paavo Paunun (s. 1965) puuvaja on ehkä lähinnä tuota kuvitteellista galleriaa. Vajan sisällä lymyää lasikuituinen peikko tai hirviö, mutta mielenkiintoisempia ovat vajan laudoitukseen maalatut primitiivisen tuntuiset hahmot. Yhden huoneen seinät on maalattu kellertäviksi ja Viggo Wallensköldin (s. 1969) pienet öljymaalaukset hautapaasista on ripoteltu seinille katonrajasta lattianrajaan. Maalauksissa on hienoja utuisia sävyjä ja aavemaista tunnelmaa. Yhteen huoneeseen Tomas Regan (s. 1979) on pystyttänyt sisältä valaistun nelikulmaisen teoksen, jonka reunoilla on herkkiä piirustuksia ihmisistä ja taloista, ehkä juuri Taidesalongin talosta Bulevardin varrella.

**********

Viggo Wallensköld

Taidesalonki's 100th anniversary exhibition in Helsinki is a group exhibition New Building by three artists. The goal has been to build a space, "where an imaginary gallery has born from the real gallery". What this actually means, did not quite open to me. There are the own works of three artists in three gallery rooms. Two of the artists are from Tampere. Paavo Paunu's (b. 1965) wooden shed is perhaps nearest to that imaginary gallery. Inside the shed, there is a goblin or monster lurking, but the primitive shapes painted on the boarding of the shed are more interesting. The walls in another room are painted yellowish and Viggo Wallesköld's (b. 1969) small oil paintings of graves and tomb statues are scattered on the walls from the ceiling to the floor. There are fine foggy colours and spooky feeling in the paintings. In one room Tomas Regan (b. 1979) has erected a square work of delicate drawings of people and buildings (perhaps just the Taidesalonki's building along the Boulevard) on the sides, lighted from the inside. 

Tomas Regan

Tomas Regan

Viggo Wallesköld

Paavo Paunu

VIGGO WALLENSKÖLD - NÄYTTELY / EXHIBITION

Hämeenlinnan taidemuseon näyttely Viggo Wallensköldin (s. 1969) maalauksista on ajatuksia herättävä kokemus. Kuvissa on selvästi takana tarina, mutta katsoja ei sitä tiedä. Kuvat jäävät salaperäisiksi. Osaa kuvista on vaikea katsoa: hermafrodiitteja, kädettömiä ja jalattomia naistorsoja, usein nuoria tyttöjä. Joissakin kuvassa pöydällä on lamppu tai veistos, joka näyttääkin elävältä rintakuvalta, mutta miksi monessa hahmossa on sähköpistoke? Osa kuvista on takaapäin kuvattuja hahmoja katsomassa ulos ikkunasta pysähtynyttä maisemaa. Yhdessä tällaisessa ikkunakuvassa tyttö istuu tuolilla, ja kun tarkemmin katsoo hänellä ei taida olla ollenkaan jalkoja. Tunnelma kuvissa on hyvin yksityinen, eristäytynyt ja apea. Värit ovat kauniin harmaita, tyylikkäitä. Siveltimen jälkeä voi vilpittömästi ihailla. Vuosi 2013 on ollut Wallensköldille vilkas vuosi, koko museon alakerran täyttää viime vuoden tuotanto. Useissa kuvissa on valtavan suuri hame ja pieni surkastuneen näköinen pää - mieleen tulee puuntuhoojan toukka. Yläkerrassa on vanhempiakin töitä, usea Venäjän 1918 vallankumousta kuvaava ryhmäkuvakin. 

Hämeenlinna Art Museum`s exhibition of Viggo Wallensköld´s (b. 1969) paintings is a thought-provoking experience. Behind the pictures there is clearly a story, but the viewer does not know what it is. The pictures remain mysterious. Part of pictures are not easy to watch: hermaphrodites, female torsos without hands or legs, often young girls. In some pictures there is a lamp or a sculpture on the table, but the bust seems to be living, and why there is sometimes an electrical outlet? Some of the pictures depict women watching a stagnant landscape out of a window seen from behind. In one of these window pictures a girl is sitting on a chair, and when you inspect a little closer she seems to have no legs. The atmosphere in the pictures is very private, isolated and glum. The colours are beautifully gray, stylish. You can sincerely admire the marks of the brush. The year 2013 has been very busy for Wallensköld, the paintings from last year fill the whole downstairs floor of the museum. In many of the pictures there is a huge dress and a small withered-looking head - that reminds me of a butterfly caterpillar. Upstairs there are also older works, even a few group pictures depicting the 1918 Russian revolution.

VIGGO WALLENSKÖLD

Viggo Wallesköld - näyttely / Exhibition

Tämä taidenäyttely oli aikamoinen kokemus. Viggo Wallensköldin (s.1969) sarja maalauksia Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n perheen murhan innoittamina oli esillä Lenin-museossa Tampereella. Maalaukset muodostivat hurjan vastakohdan Lenin-museon normaalille perinteiselle näyttelylle lehtileikkeineen ja mustavalkoisine valokuvineen lasivitriineissään. Wallensköldin  maalaukset olivat museonäyttelyn seassa ja osaa niistä oli melkein vaikea havaita.

This art exhibition was quite an experiense. Series of paintings by Viggo Wallensköld (b. 1969) about the murder of Russia´s last tsar Nikolai II and his family was on view in Lenin-museum in Tampere. The paintings formed a wild contrast to Lenin Museums traditional exhibition of b/w photographs and newspaper clippings in glass vitrines. Wallensköld´s paintings were among the museum exhibition and some of the paintings were almost hard to spot.  

Maalauksissa Venäjän vallankumouksen aikainen tsaariperheen murha näkyi aavemaisena kasvottomana uhkana, varjoina, verijälkinä, alistumisena ja sankaruutena. Taulujen nimissä näkyi: sankari, uhri. Ihmiset tauluissa olivat osaksi kasvottomia, hentoja, voimattomia ja ikäänkuin läpikuultavia vaaleita hahmoja tummalla taustalla. Kontrasti Lenin-museon luonnollisesti Venäjän 1918 vallankumousta ihannoivaan ympäristöön Lenin-maalauksineen ja patsaineen oli jyrkkä.

The murder of the tsarist family at the time of Russian revolution reflects in the paintings as ghostly faceless threat, shadows, bloodmarks, resignation and heroism. In the names of the paintings there are: hero, victim. The figures in the paintings are partly faceless, fragile, powerless and somehow transparent pale shapes on a dark background. The contrast is very abrupt to Lenin Museum´s evironment that is naturally idealizing Russia´s 1918 revolution with paintings and sculptures about Lenin and Marx.

Nämä Wallensköldin maalaukset olivat kokonaisia ihmishahmoja, kasvotusten. Wallensköldin aikaisemmin näkemäni työt ovat olleet rujompia, partaisia naisia, raajarikkoja ja epämuodostuneita kasvottomia hahmoja tai selkiä.

These paintings by Wallensköld were whole human beings facing the viewer. Paintings by Wallensköld that I have seen before have been more startling: bearded women, crippled and deformed faceless figures or backs of peole.