MUOTOKUVIA / PORTRAITS

MUOTOKUVIA


Tein linoleikkauksina nämä muutamat muotokuvat aika nopeasti, sillä ne ovat pieniä, noin 10 x 10 cm.

Silmien tekeminen on vaikeinta, yksi pieni erehdys ja silmä on poissa. Siksi ehkä mielestäni onnistunein on valokuvan perusteella tehty kuva kirjaa lukevasta miehestäni Timosta. Hän pitää kuvaa Facebookin profiilikuvanaan. Kuva muistuttaa hiukan kirjanomistajamerkkiä eli Ex Libris-kuvaa, jos sellaisia vielä käytettäisiin.

Alemmat kaksi ovat omakuvia, ehkä hiukan oman näköisiä tai sitten ei.Toinen niistä on nyt profiilikuvana mm. tässä blogissa

Näitä oli hauska tehdä, jatkossa näitä voisi tehdä lisääkin.




PORTRAITS

I made these linocuts fast because they are quite small, approx. 10 x 10 cm.

The most difficult part was carving the eyes. One small mistake and the eye was gone. That´s why I think the best of these linocuts is the picture of my husband Timo reading. The picture was done after a photograph and it´s now as his profile picture in Facebook. The picture reminds me of book owner´s mark Ex Libris, if anyone still uses them.

The lower two pictures are self-portraits, there might be some resemblence or not. One on them is now my profile picture in this blog.

It was really nice to carve these portraits, I might do some more in the future.

HELENE SCHJERFBECK

Omakuva / Self-portrait

Helene Schjerfbeck - taidenäyttely

Helsingissä Ateneumin taidemuseossa on mahtava ja läkähdyttävän laaja näyttely Suomen tunnetuimman naistaiteilijan Helene Schjefbeckin (1862-1946) teoksia.

Alkukauden laatukuvat eivät säväyttäneet, aika mahtipontisia ja useat selvästi kopioita ja tekniikkaharjoitelmia. Mutta myöhemmät maalaukset ovat persoonallisia, ja niissä on selkeästi ihan oma kieli. Muotokuvissa alkaa loppukauden töissä olla jo jonkinlaista manerismia, mutta omakuvat ovat ihan omaa luokkaansa - viimeisimmät jo ahdistavia ja melkein vaikeita katsella - hyvin rehellisiä ja aitoja. Maalausten tekniikka, vain muutamat viivat ja sävyt, on huippua.

Eniten pidin silti maisemista ja asetelmista. Niissä oli jotain ajattoman rauhallista ja mietiskelevää. Hämmästyttävää oli nähdä, miten Schjerfbeck palasi samaan aiheeseen tai muotokuvaan useita kertoja ja teki erilaisia tulkintoja, joiden välissä saattoi olla vuosia tai vuosikymmeniä. Samoin ihan huimia olivat "kopiot" El Grecon maaluksista mustavalkoisten valokuvien mukaan.

Helene Schjerfbeckin elämää on jotenkin surkuteltu: lievä ontuminen, asuminen naimattomana äidin kanssa pikkukaupungissa, varattomuus ja onnettomat rakkaussuhteet. Ihan turhaan! Hän matkusteli aika laajasti, viihtyi omassa rauhassaan ja pystyi keskittymään siihen mitä eniten halusi tehdä eli maalaukseen. Ja me saamme ihailla hänen satoja töitään yhdessä näyttelyssä.

Helene Schjerfbeck - art exhibition

In Ateneum Art Museum in Helsinki there is a huge and staggering exhibition of Helene Schjerfbeck (1862-1946), Finland´s best known female artist.

The genre-paintings of the beginning at her career did not impress, the paintings were quite pompous and many of them were clearly copies and technical studies. But the later paintings are highly personal and have clearly their own language. The portraits of her late career begin to be somewhat maneristic. But the self-portraits are in their own class - the latest are almost oppressive and hard to watch - very realistic and genuine. The technique of the paintings is suberb - only a few lines and tones.

I liked best of all landscapes and still lifes. They are timelessly peacefull ja meditative. It was surprosing to see how Schjerfbeck returned to the same subject or portrait several times and made different interpretations after several years or even centuries. Also the "copies" of El Greco`s paintings after black and white photograps were amazing.

El Grecon mukaan / Painting after El Greco

Helene Schjerfbeck`s life has been seen somehow pitiful: slight limp with the leg, life with her mother in a small town, lack of means and unhappy love life. Quite untrue! She travelled quite extencively, felt happy alone and was able to concentrate to something she really wanted to do ie painting. And so we can admire hundreds of her paintings in one axhibition.

GEORGIA O´KEEFFE

Georgia O´Keeffe - taidenäyttely

Helsingissä Tennispalatsissa on mielenkiintoinen taidenäyttely Georgia O´Keeffen (1887-1986) elämästä ja tuotannosta. Näyttelyssä on valokuvia ja esineitä sekä hyvä video New Mexikon maataloista ja maisemista, joista O´Keeffe ammensi aiheita töihinsä.

Aiheet ovat usein kukkia ja maisemia, joissa muotona on tyypillisimmin taulun keskeltä halkova pystysuora vana: kalloja, kanjoneita ja rakennusten muotoja. Näitä muotoja tulkittiin vuosisadan alkupuolella seksuaalisiksi ehkä Freudin oppienkin innoittamina. O´Keeffe itse kiisti tällaiset tulkinnat ja totesi, että kukin saa nähdä hänen tauluissaan mitä haluaa. Itse hän  vain sai aiheensa omasta lähipiiristään, luonnosta ja sen väreistä ja muodoista. Hänelle erityisen tärkeitä olivat New Mexikon tilojen lähellä olevat valkoinen ja musta kanjonimaisema ja erilaiset kasvit luonnossa.

O´Keeffe oli naimisissa valokuvaaja Alfred Stieglitzin kanssa, ja itsekin kiinnostunut valokuvauksesta, joten valokuvamainen muotokieli tuntuukin useissa töissä. Maalausten hienot, etenkin tummat värit ja orgaaniset muodot ovat iättömiä ja samalla heijastavat vuosisadan alun taidevirtauksia.

Georgia O´Keeffe - art exhibition

In Tennispalatsi, Helsinki there is an interesting exhibition about the life and art of Georgia O´Keeffe (1887-1986). There are photographs, objects, and a good video about the New Mexican ranches and landscapes that were the subjects of O´Keeffe`s paintings.

The subjects are often flowers and landscapes. It´s very typical that there is in the middle of the painting a vertical line: callas, canjonies and shapes of buildings. These shapes were interpreted at the beginning of 1900´s  to be very sexual, perhaps inspired by Freud´s doctrines. O´Keeffe denied these interpretations and stated, that people can see in her paintings whatever they liked. She just took the subjects to her paintings from  her own enviroment, from the nature and its shapes. The white and black canjon landscapes and different plants and flowers of the nature were expecially important to her.

O´Keeffe was married to the photographer Alfred Stieglitz and she was also interested in  photography, that´s why you can see influence of photography in many of her works. The fine, especially dark colours and organic shapes are ageless and in the same time they reflect the art forms of the beginning of 1900´s.

VIRKATTU POLIISIAUTO / CROCHETED POLICE CAR

Virkattu poliisiauto

Helsingissä Kiasman aulassa näkee nyt luonnollista kokoa olevan poliisiauton. Kaija Papu virkkasi autoa kolme vuotta. Erityisesti kannattaa katsoa pölykapseleita, taustapeilejä, ovenkahvoja ja rekisterikilpiä. Näissä on käytetty erilaisia lankoja ja virkkaustapoja. Mestarillista!

Tämän kesän aikana Kaija Papu yhdessä Antti Pussisen kanssa One Love-työryhmänä on aiheuttanut hämmästystä Tampereella. Aluksi nimetön työryhmä irrotti yön aikana Patosillan sadat ns. lemmenlukot, sulatti lukot metallikuutioksi ja laittoi työn näytteille Pirkanmaan 5. triennaali-näyttelyyn TR1-museoon. Teko sai kiihkeää vastustusta etenkin niiltä, joiden lukot sillan kaiteesta poistettiin  ja teko koettiin yksityisyyden loukkauksena. Toiset taas näkivät lukot julkiseen tilaan hylättynä roskana. Taiteilijat itse perustelivat tekoaan: "Rakkauden pitäisi vapauttaa eikä kahlita!" ja pahoittelivat mahdollisesti aiheuttamaansa mielipahaa.

Näin ensimmäisen kerran näitä lemmenlukkoja 1990-luvulla Latviassa Riigassa sillankaiteessa. Muutaman vuoden kuluttua niitä alkoi ilmestyä Tampereellekin Patosiltaan ja kaupunki jo ehti julistautuakin Rakkauden Tampereeksi.
  

Crocheted Police Car

In Helsinki at Kiasma Contemporary Art Museum´s lobby there is life-sized crocheted police car. Kaija Papu crocheted the car over three years. I admired expecially hub caps, door handles, rear view mirrors, and register shields. Papu has used different kind of threads and chrocheting styles. Suberb!

During this summer Kaija Papu together with Antti Pussinen as a group One Love has  caused amazement  in Tampere. This initially anonymous group removed during one night hundreds of so called "love locks" from a bridge railing, melted the locks to a metal cube, and put the cube on display in the summer exhibition at TR1-museum. This act caused a lot of discussion. Those, whose locks were removed and melted, saw the act as a violation of their privacy. Some people saw the locks as rubbish left in the public place. The artists justified their behaviour: "Love should be liberating and not chaining" and regretted having caused possible grief.

I saw these "love locks" first time in Riga, Latvia in the 1990`s. In a few years time they started to appear also in my home town Tampere at a bridge railing and Tampere declared itself as "City of Love".

VOIKUKKAPELTO / DANDELION FIELD

VOIKUKKAPELTO

Suomessa on alkukesällä aina massoittain voikukkia teiden ja ojien vieressä. Mutta tänä vuonna voikukkia on ollut vielä aiempaa enemmän, kokonaisia peltoja.

Tämä linoleikkaus voikukkapellosta on tehty sapluunan avulla ensin värittämällä keltainen osuus akryylivärillä. Musta on sitten vedostettu keltaisen päälle. Tässä olisi ideaa sarjalle: heinäpelto, viljapelto, perunapelto, järven selkä, veden alla....

DANDELION FIELD

In Finland there is always in the early summer masses of dandelions by the roads and ditches. But this year there has been still more dandelions, even on the fields.

This linocut was made with a stencil by colouring first the yellow part with acrylic paint. The black colour was then printed on the yellow. I find here an idea for a whole series: hayfield, corn field, potato field, open lake, under the water...

Sapluuna / The Stencil

TOPI

TOPI

Tampereen Pispalan kaupunginosan vanhat talot viehättävät ja inspiroivat loputtomasti. Talojen erilaiset muodot, kuviot ja koot sopivat mielestäni hyvin linoleikkauksen tekniikkaan. Tein aiemmin pienemmän kuvan Pispalan portaista, mutta halusin nyt kokeilla isompaa kuvaa liittämällä  yhteen neljä irrallista linoleikkausta. Vedostus olikin aika konstikasta, mutta teippasin palaset yhteen takaa pakkausteipillä. Kuvasta tulikin sitten suhteellisen iso: 40 x 60 cm. Ja väriä kului aika reippaasti.Tätä isompaa ei kyllä pysty enää käsin vedostamaan.

Talot ovat osaksi totta, osaksi yhdistelmiä useista taloista ja osaksi muistikuvia. TOPI on kuvan keskellä oleva koira omassa koirankopissaan. Tämä koirankoppi on olemassa Pispalan harjulla.

TOPI

The old houses in Pispala part of town in Tampere fascinate and inspire me endlessly. Different shapes, patterns, and sizes of the houses suit to my mind well to linocutting technique. I made earlier a linocut of Pispala steps, but i wanted now try a bigger picture by joining together four separate linoleum pieces. Printing was a bit tricky, but I taped the pieces together from the backside with packing tape. This picture is quite big: 40 x 60 cm. And a lot of colour was needed. Bigger linocut than this one is impossible to print by hand.

The houses in the picture are partly real, partly combinations of several houses, and partly recollections. TOPI is the name of the dog in his doghouse in the middle  of the picture. This doghouse exists on Pispala ridge.

SYREENIT / LILACS

SYREENIT

Tuntuu, että koskaan eivät syreenipensaat ole kukkineet niin upeasti kuin tänä vuonna. Tai ehkä yhtä upea kukinta oli vuosia sitten kun tein Raumalla tämän pastellimaalauksen syreenipensaista kesämökkimme lähellä olevan hylätyn talon kuistin vieressä. Tuoksun voi vieläkin tuntea.

LILACS

I think that he lilac bushes have never before blossomed so gorgeously than this spring. Or maybe there was as beautiful lilac spring years ago when I made this pastel about lilac bushes by the porch of an old deserted house near our summer cottage in Rauma, Finland. I can still smell the fragrant scent.

UNI / SLEEP

Tässä linoleikkauksessa kokeilin värillisen paperin ja mustan linovärin yhdistämistä. Löysin laatikoistani muutaman arkin vanhaa marmoripaperia. Pala paperia on ensin liimattu  pohjapaperille vasempaan alareunaan ja kuva nukkuvasta kissasta vedostettu päälle.

Kokeilin myös erilaisia kuvioita. Takana oleva kuviointi muistuttaa verhoja/säleverhoja ja oikealla oleva ruudutus tyynynpäällistä.

Mallina tähän kuvaan oli kotonani oleva puinen kissaveistos, ehkä jostain kaukoidästä.

****************

In this linocut I experimented to combine coloured paper and lino colour. I found in my drawers a few sheets of old marble paper. A piece of marble paper was first clued on the bottom left corner of the paper and then the picture of the sleeping cat was printed on the paper.

I also tried different patterns. On the back is the pattern resembling curtains or blids and the checked pattern on the right is like a pillow.

The cat is based on a wooden cat statue, possibly somewhere from the Far East.

Mallina ollut puinen kissa / Wooden cat model

PISPALAN PORTAAT / PISPALA STEPS

PISPALAN PORTAAT

Kuljen jokseenkin päivittäin läpi Pispalan kaupunginosan. Talojen erilaiset muodot ja kuvioinnit eivät lakkaa innostamasta. Kahta samanlaista vanhaa taloa Pispalassa ei ole. Ikkunoita on nähtävästi puhkottu seiniin siihen kohtaan, jossa valoa on sisälle tarvittu. Lisää kerroksia on rakennettu kun perhe on  kasvanut. Yleensä talot on rakennettu puusta ja rimoista. Ulkolaudoitus on välillä poikittain, välillä pystysuuntaan ja välillä vinossa.

Pispalassa portaita riitää, mutta Pispalan portaat ovat pisimmät. Näitä portaita Tampereen jääkiekkojoukkueiden pelaajat ravaavat edestakaisin, hurjimmilaan kaveria selässä kantaen. Siinä jalat vahvistuvat!

Linoleikkausta tehdessäni sulattelin yhteen Pispalan talojen luomia mielikuvia. Osa taloista on oikeasti olemassa, osassa onlen yhdistellyt piirteitä useista taloista.

PISPALA STEPS

I walk almost every day trough Pispala (a part of town in Tampere). Different shapes and patterns of the old houses do not stop to inspire me. You van not find two identical old houses in Pispala. Apparently people have made holes for windows where light was needed inside the rooms. They have build upper floors when the family has grown. Mostly the houses have been made of wood and narrow laths. The boarding is sometimes vertical, sometimes horizontal or diagonal.

There is a lot of steps in Pispala, but Pispala steps are the highest. The ice hockey players run these steps up and down, at the wildest they carry another player on their back. That strenghtens the legs!

When I made this linocut I recalled my memories of old Pispala houses. Some of the houses really exist and some of them are combinations of several different houses.