HELENE SCHJERFBECK

Omakuva / Self-portrait

Helene Schjerfbeck - taidenäyttely

Helsingissä Ateneumin taidemuseossa on mahtava ja läkähdyttävän laaja näyttely Suomen tunnetuimman naistaiteilijan Helene Schjefbeckin (1862-1946) teoksia.

Alkukauden laatukuvat eivät säväyttäneet, aika mahtipontisia ja useat selvästi kopioita ja tekniikkaharjoitelmia. Mutta myöhemmät maalaukset ovat persoonallisia, ja niissä on selkeästi ihan oma kieli. Muotokuvissa alkaa loppukauden töissä olla jo jonkinlaista manerismia, mutta omakuvat ovat ihan omaa luokkaansa - viimeisimmät jo ahdistavia ja melkein vaikeita katsella - hyvin rehellisiä ja aitoja. Maalausten tekniikka, vain muutamat viivat ja sävyt, on huippua.

Eniten pidin silti maisemista ja asetelmista. Niissä oli jotain ajattoman rauhallista ja mietiskelevää. Hämmästyttävää oli nähdä, miten Schjerfbeck palasi samaan aiheeseen tai muotokuvaan useita kertoja ja teki erilaisia tulkintoja, joiden välissä saattoi olla vuosia tai vuosikymmeniä. Samoin ihan huimia olivat "kopiot" El Grecon maaluksista mustavalkoisten valokuvien mukaan.

Helene Schjerfbeckin elämää on jotenkin surkuteltu: lievä ontuminen, asuminen naimattomana äidin kanssa pikkukaupungissa, varattomuus ja onnettomat rakkaussuhteet. Ihan turhaan! Hän matkusteli aika laajasti, viihtyi omassa rauhassaan ja pystyi keskittymään siihen mitä eniten halusi tehdä eli maalaukseen. Ja me saamme ihailla hänen satoja töitään yhdessä näyttelyssä.

Helene Schjerfbeck - art exhibition

In Ateneum Art Museum in Helsinki there is a huge and staggering exhibition of Helene Schjerfbeck (1862-1946), Finland´s best known female artist.

The genre-paintings of the beginning at her career did not impress, the paintings were quite pompous and many of them were clearly copies and technical studies. But the later paintings are highly personal and have clearly their own language. The portraits of her late career begin to be somewhat maneristic. But the self-portraits are in their own class - the latest are almost oppressive and hard to watch - very realistic and genuine. The technique of the paintings is suberb - only a few lines and tones.

I liked best of all landscapes and still lifes. They are timelessly peacefull ja meditative. It was surprosing to see how Schjerfbeck returned to the same subject or portrait several times and made different interpretations after several years or even centuries. Also the "copies" of El Greco`s paintings after black and white photograps were amazing.

El Grecon mukaan / Painting after El Greco

Helene Schjerfbeck`s life has been seen somehow pitiful: slight limp with the leg, life with her mother in a small town, lack of means and unhappy love life. Quite untrue! She travelled quite extencively, felt happy alone and was able to concentrate to something she really wanted to do ie painting. And so we can admire hundreds of her paintings in one axhibition.