IITTALA - KOHTI KESÄÄ / FOR THE SUMMER!

Naivistit Iittalassa 2014 kesänäyttely avautuu 24. toukokuuta. Kävin viemässä loput myytävistä töistä Iittalaan. Osa linoleikkauksistani olikin jo seinällä. Näyttelystä on tulossa tosi iso, noin 800 teosta 45 tekijältä. Vanha kaksikerroksinen kansakoulu täyttyy jälleen kerran hauskasta ja hyväntuulisesta taiteesta. Tällä hetkellä koulussa vallitsee iloinen kaaos, tekijät tuovat töitään, toiminnanjohtaja Irene Wai Lwin Moe maalaa seiniä, vasaroi nauloja seiniin ja hakee teoksille sopivia paikkoja. Kaikki on varmasti kohdillaan kun näyttely aukeaa. Ensikertalaista alkaa hiljalleen jännittää.

Naïve Artists in Iittala 2014 summer exhibition opens 24th of May. I took to Iittala the rest of linocuts for sale. Some of the linocuts were already on the wall. The exhibition will be big, about 800 works from 45 artists. The old two-storied school building will once again be filled with fun and cheerful art. At this moment there is a merry chaos in the house, artists are bringing their works, executive director Irene Wai Lwin Moe is painting walls, hammering nails to the walls and looking for the right places for all the works. Everything will surely be in place when the exhibition opens. As a first timer in this exhibition I begin gradually to  feel nervous.

Kissakorttien kokoelmasta: 45 / From Cat Card Collection: 45

Jerzy Marek (s. 1925) on englantilainen todellinen naivistitaiteilija. Hän on koulutukseltaan sillanrakennukseen erikoistunut insinööri ja itseoppinut taiteilija. Hänen öljyväritöissään on usein kissoja kuten tässä Fruit and Berries (Hedelmiä ja marjoja) -nimisessä postikortissa. Marekin kissoilla on hauskat pyöreät posket ja pystykorvat. Ilme on hiukan alakuloinen ja värit ovat aika tummat. On syksy.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Jerzy Marek (b. 1925) is a real English naïve artist. He has no formal art training and was a civil engineer specialized in the design of bridges. There are often cats in his paintings as in this postcard called Fruit and Berries. Marek´s cats have witty round cheeks and erect ears. The expression is a bit melancholy and the colours are dark. It is the autumn.

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

MAAHINEN / THE GREEN MAN

Kolmas Timon tarinan innoittama linoleikkaus on Maahinen. Sadussa maahiset ovat hahmoja, jotka voivat pitkäksikin aikaa muuttua osaksi luontoa, tarkkailla kulkijoita ja tehdä tepposiaan. Tässä kuvassa maahinen on naamioitunut pieneksi mäenkumpareeksi, jalat ja kädet ovat puita ja kasvot piiloutuvat pensaaseen. Vedostin linoleikkauksen tumman vihreänä.

Third linocut inspired by one of Timo´s stories is The Green Man. In this fairy tale Green Men are creatures who can change themselves to a part of nature even for a long time, observe the wanderers and make their mischievous practical jokes. In this picture the goblin has disguised himself as a small hill: feet and hands are trees and the face is hiding in a bush. I pulled the linocut with dark green ink.

SAM

Lontoossa käydessä majailen useimmiten Bloomsburyssä: kävelymatka teattereihin, hyvät yhteydet maanalaisella ja busseilla eri puolille, puistoja ja vilkasta elämää. Hotellin kulman takana on Queen´s Larder -pubi ja sen vieressä vihreä Queen Garden. Puiston toisessa päädyssä on hauska ja koskettava muistomerkki. Sam-kissa kurottelee kivipaadelta maahan, ehkä puluja. Vieressä oleva kyltti kertoo, että Sam-kissan patsas on pystytetty Samin ja hänen emäntänsä Patricia Pennin (1914-1992) muistoksi. 

Visiting London I usually stay in Bloomsbury: walking distance from theatres, good connection by tube or bus to all directions, parks and busy life. Just around the corner of the hotel beside Queen´s Larder pub there is green Queen Garden. At the other end of the park is a fun and touching memorial. Sam the cat is reaching from his stone flagstone perhaps towards some pigeons. A sign beside explains that Sam´s statue was erected in memory of Sam and his mistress Patricia Penn (1914-1992).

DEUTSCHE BÖRSE PHOTOGRAPHY PRIZE 2014

Alberto Garcia-Alix:
Omakuva / Selfportrait

Photographer´s Galleryssa Lontoossa on esillä neljän tämän vuotisen Deutsche Börsen valokuvapalkintoehdokkaan töitä. Palkinto on jaettu vuodesta 1996, ja sen voitti vuonna 2008 suomalainen Esko Männikkö. Tämän vuoden ehdokkaista ihastuttivat erityisesti espanjalaisen Alberto Garcia-Alixin (s. 1956)  mustavalkoiset valokuvat hänen omasta elinympäristöstään, ystävistään ja oudoista persoonista. Omien sanojensa mukaan Garcia-Alix "kuvaa ihmisiä, jotka ennen pitkää ovat kuolleita". Näyttelyyn liittyvä runollisen kertojaäänen kannattelema video on kenties paras, mitä olen milloinkaan taidenäyttelyssä nähnyt. 
Irlantilaisen Richard Mossen (s.1980) hurjasti käsitellyt kuvat Kongosta jäävät aika keinotekoisiksi. Vihreät nurmikot on kuvissa muutettu verenpunaisiksi.

Richard Mosse

In an exhibition in Photographer´s Gallery in London there are photos of four nominees for Deutsche Börse Photography Prize 2014. This prize has been shared from 1996, and in 2008 is was won by Finnish Esko Männikkö. From this year´s nominees I was fascinated especially by Spanish Alberto Garcia-Alix´s (b. 1956) photos of his own living environment, friends and peculiar characters. In his own words Garcia-Alix " photographs people, who before long are dead". The video related to the photos with poetry reading is one of the best I have ever seem in art exhibitions. 
Irish Richard Mosse´s (b. 1980) wildly manipulated photos of Kongo remain somehow synthetic. In the photos green fields have been changed to blood red.

Alberto Garcia-Alix

JOHN DEAKIN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Photographer´s Gallery Lontoossa on kiehtova paikka uusissa tiloissaan Sohossa. Näyttelyt siellä ovat yleensä myös kiehtovia, vanhaa ja uutta päällekkäin eri kerroksissa. Näin on nytkin. Vanhempaa valokuvausta esittelee englantilaisen John Deakinin (1912-1972) näyttely. Aihepiiri on samantapainen kuin David Baileyllä: kauniita mustavalkoisia kuvia vanhasta Lontoosta ja erityisesti Sohosta sekä muotikuvauksia Vogueen. Deakinin kuvat taiteilijaystävistään, esimerkiksi Francis Baconista ja Lucian Freudista ovat hiukan surumielisiä. Eniten tässä näyttelyssä kuitenkin hämmästyttivät ja viehättivät Deakinin naivistiset öljymaalaukset. Yhdessä taulussa merestä nousee käärme ja majakan katolla  liehuu Englannin lippu, yhdessä taulussa Francis Bacon tuijottaa katselijaa melkein vihaisesti. Värit Deakinin maalauksissa ovat kirkkaita, melkein räikeitä vastakohtana mustavalkoisten valokuvien herkille sävyille.

Lucian Freud

Photographer´s Gallery in London is a fascinating place in it´s new premises in Soho. The exhibitions are usually also fascinating, old and new on top of each other in several floors. And so is the matter also now. John Deakin´s (1912-1972) exhibition represents the older photography. His subjects are quite similar to David Bailey: beautiful black and white photos about old London, especially Soho and fashion photos for Vogue. Deakin´s photos of his artist friends, for example Francis Bacon  and Lucien Freud are somehow melancholy. Still, I was amazed and charmed by Deakin´s naïve  oil paintings. In one painting a snake is rising from the waves and on the roof on a lighthouse flies the English flag, in another painting Francis Bacon stares you almost angrily. The colours in Deakin´s paintings are bright, almost flashy as an opposite to the gentle hues of black and white photographs. 

DAVID BAILEY - NÄYTTELY / EXHIBITION

Englantilaisen David Baileyn (s. 1938) laaja valokuvanäyttely Lontoon National Portrait Galleryssa on nimeltään "Bailey´s Stardust" (Baileyn tähtisumua). Tietenkin tähtiäkin riittää: valokuvamalleja, filmitähtiä, Andy Warhol, Mick Jagger, poliitikkoja ja taiteilijoita. Kauniita ovat myös kuvat Baileyn vaimosta ja lapsista sekä omakuvat. Näistä henkilökuvista David Bailey parhaiten tunnetaan, ja olihan hän esikuvana muotikuvaajalle Blow up-elokuvassa. Bailey on mustavalkoisen valokuvan mestari, kuvien sävyt ovat herkullisia. Itse pidin eniten Lontoon East Endin katunäkymiä ja paikallisia persoonia (mm. Krayn rikollisveljet) tallentavista kuvista. Bailey oli itse lähtöisin samoista vaatimattomista oloista, ehkä siksi kuvissa on jotain kotoisen lämmintä ja ymmärtävää otetta. Baileyn kantaaottavat kuvasarjat Intiasta, Australiasta ja Afrikasta ovat komeita, mutta eivät yhtä koskettavia.
Olen nyt lyhyen ajan kuluessa nähnyt kolmessa taidenäyttelyssä (Andy Warhol, Patrick Hamilton, David Bailey) kuvia julkkiksista ja kaikissa useita esimerkiksi Mick Jaggerista. Toivottavasti takana ei ole vain museoiden yleisön kalastelu ja kosiskelu julkkisten kuvilla.

English photographer David Bailey´s (b. 1938) wide exhibition is in National Portrait Gallery in London is called "Bailey´s Stardust". Of course, there is a lot of stars: models, film stars, Andy Warhol, Mick Jagger, politicians and artists. Bailey´s photos of his wife and children and also self portraits are beautiful. Bailey is best known for these profiles, and he was even a model for a fashion photographer in the film Blow-up. Bailey is the master of the black and white photography, the shades in the photos are delicious. I liked most of the photos depicting London´s East End, the street views and local personalities ( i.a. Kray brothers/criminals). Bailey originated himself from the same modest surroundings, perhaps that is why in these pictures there is something homely warm and understanding. Bailey´s photo series from India, Australia or Africa are handsome, but not as touching. 
I have now seen during a short period in three art exhibitions (Andy Warhol, Patrick Hamilton, David Bailey) pictures of celebrities and in every exhibition there has been several works about for example Mick Jagger. Hopefully there is not in behind only museums desire to attract and please the public by pictures of celebrities. 

RICHARD HAMILTON - NÄYTTELY / EXHIBITION

Tate Modernissa Lontoossa on laaja näyttely englantilaisen Richard Hamiltonin (1922-2011) taiteesta. Hänen suuri ihanteensa oli Marcel Duchamp ja sen huomaa kyllä. Hamiltonia tuntuivat kiehtoneen koko hänen pitkän uransa ajan erilaiset modernit laitteet ja koneet: leivänpaahdin, pölynimuri, televisio, radio, tuolit, puhelin ja autot. Mutta Hamilton ei tehnyt pelkästään pop-taidetta. Häntä kiehtoivat myös arkkitehtuuri, rakennukset, sisätilat ja perspektiivi sekä ihmiset ja peilit erilaisissa tiloissa. Näyttelyssä tuttu kuvakollaasi "Just What Is It That Makes Today's Homes So Different, So Appealing?" 1950-luvulta osoittautui yllättävän pieneksi.  Hamilton oli kiinnostunut myös julkkiksista ja poliitikoista. Kuvasarjaa Mick Jaggerista auton takapenkillä voi verrata Andy Warholin tulkintoihin Jaggerista. Tony Blair cowboyna kuvastaa hienosti vaihetta, jossa Hamilton otti kantaa politiikkaan. Monien aiheiden takana tuntui olevan postikortti tai lehdestä leikattu kuva. Yksi huone oli omistettu kokonaan aiheelle kakasta ja kukista. Ranskassa Hamilton oli hankkinut postikortteja, joissa kuvattiin ihmisiä ulostamassa idyllisen metsäpolun varressa nautittuaan paikallista laksatiivijuomaa Eaux de Miersiä. Sama asento kertautui valokuvamallien kyykkyasennossa. Aiheet olivat todella vaihtelevia ja näyttely oli hienosti koottu teemoittain. Yksi seinä oli täynnä "omakuvia" tai oikeastaan Hamiltonin tapaamien taiteilijoiden ottamia polaroid-kuvia Hamiltonista. Tämäkin idea oli aika lähellä Andy Warholia ja hänen videoitaan Factoryssa kävijöistä. 

English Richard Hamilton´s (1922-2011) extensive art exhibition is in Tate Modern in London. His great ideal was Marcel Duchamp and you can see that clearly. During his long career Hamilton seems to have been fascinated by all the modern gadgets and machines: toaster, vacuum cleaner, television, radio, chairs, telephone and cars. But Hamilton was not only a pop artist. He was interested in architecture, buildings, interiors, perspective and people and mirrors in different spaces. The famous collage  "Just What Is It that Makes Today's Homes So Different, So Appealing?" from the 1950´s was surprisingly small. Hamilton was also intrigued about celebrities and politicians. You can compare the series of Mick Jagger on the back seat of a car with Andy Warhol´s pictures of Jagger. Tony Blair as a cowboy reflects finely the stage where Hamilton participates in the political issues. Behind many of the works there was a postcard of a picture from a magazine. One room was dedicated to Shit & Flowers. Hamilton had a few French postcard about people shitting by picturesque wood lanes after drinking Eaux de Miers, a local laxative. The same position is repeated in the squatting posture of the photo models. The subjects are really varied and the exhibition has been put together finely by the themes. One wall is full of "self portraits" or actually Polaroid pictures of Hamilton taken by artists that Hamilton met. Even this idea is  quite near Andy Warhol and his videos of Factory visitors. 

 "Just What Is It That Makes Today's Homes So Different, So Appealing?"

PICASSO: LINOLEIKKAUKSIA / LINOCUTS

Muutaman päivän aikana Lontoossa ehtii aika moneen taidenäyttelyyn. Tämä oli mielenkiintoinen. Poikkesin British Museumin pieneen näyttelyyn kahdesta Pablo Picasson (1881-1973) linoleikkauksesta. Museo oli saanut kokoelmiinsa useita vedoksia linoleikkausten eri vaiheista, jotka hienosti avasivat tekotapoja. Picasso teki paljon linoleikkauksia erityisesti 1950-1960-luvuilla. Näyttelyn työt oli tehty vuonna 1962. Toinen näyttelyn linoleikkauksista oli värikäs asetelma lasista, hehkulampusta ja hedelmistä. Työ on tehty reduktio-menetelmällä eli kaivertamalla samasta laatasta aina lisää pois ja vedostamalla eri versiot päällekkäin. Picasso on tässä käyttänyt yllättävän kontrastisia värejä, vihreää, keltaista ja punaista. Mustakin vaihe yksinään oli kaunis.

Toinen linoleikkaus oli muotokuva Jacqueline-vaimosta. Linoleikkaus oli tehty kahdella eri laatalla. Toiselle laatalle Picasso oli terävällä piikillä raapinut ohuita viivoja niin, että tulos vaikutti joltain muulta grafiikalta kuin linoleikkaukselta. Toiselle laatalla oli kaiverrettu paksut ääriviivat ja painettu nämä kuvat päällekkäin. Lopputulos ei ollut kovin miellyttävä, liian suttuinen ja tukkoinen. Pelkkä musta ääriviivaversio olisi riittänyt.

There is time for a few art exhibition during couple of day´s visit in London. This was interesting. I stopped in a small exhibition of Pablo Picasso´s (1881-1973) two linocuts in British Museum. The museum had acquired several prints of these linocuts in their different stages, and they opened finely the working methods. Picasso made a lot of linocuts especially in the 1950-1960´s. The works in this exhibition were done in 1962. The other of the linocuts was a colourful still life of a glass, light bulb and fruits. This work was done with the reduction technique where you carve more and more away from the same block and pull the different version on top of each other. Picasso has used here surprisingly contrast colours, green, yellow and red. The black stage on it´s own is beautiful. 

The other linocut was a portrait of his wife Jacqueline. This linocut was made with two separate block. On the other block Picasso had scratched thin lines with some sharp blade, and the result was more like some other style of graphics than linocut. On the second block he carved only thick outlines, and these two pictures were then pulled on top of each other. The result was not very pleasant, too scruffy and plugged. Only the outlines would have been enough.

Kissakorttien kokoelmasta: 44 / From Cat Card Collection: 44

Tämä naivistinen kissakortti on ostettu Naivistit Iiittalassa 2005 -näyttelystä. Martti Lehdon maalaus on nimeltään "Ahvenenraitoja". Kissalla ja ahvenilla on samanlaiset raidat ja silakoiden suomut kiiltävät. Tunnelma on kesäisen raukea, eikä kissakaan taida olla kalastamassa ahvenia. Pienet pyöreät pilvet harhailevat taivaalla ja vesi on kirkasta. Parasta tässä kuvassa silti ovat  mielestäni pienet kivet pohjassa ja koristeelliset vesikasvit. Mutta miten kissa on päässyt tuolle kivelle? 

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
This naïve cat card was bought in Naïve Artists in Iittala 2005 summer exhibition. Martti Lehto´s painting is called "Stripes of Bass". The cat and the bass have similar stripes and the scales of Baltic herrings glisten. The atmosphere is summery drowsy, and perhaps the cat is not catching basses. Small round clouds are wandering in the sky and the water is clear. Still, best in this picture in my mind are the small stones on the bottom and the ornamental aquatic plants. But how did the cat reach that stone?

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

PILLERINPYÖRITTÄJÄ / SCARAB

Teinpähän huvikseni tämän pienen linoleikkauksen pillerinpyörittäjästä. Olen aiemmin tehnyt linoja muutamasta liskosta. Kuoriainen on siis joukon jatkoa. Hyönteisten kaiverruksessa on oma huvinsa, tässä pillerinpyörittäjässäkin minua kiinnosti kuoriaisen kuviointi. Pilleri nyt näyttää olevan enemmän heinäpallo kuin lantapallo. 

I did just for fun this small linocut of a scarab. I have made earlier linos about some lizards. This beetle is a follow-up. Carving insects has it´s own pleasures, in this scarab I was interested about the patterns of the beetle. The pellet seems to be more like a hay ball than a dung ball.

Kissakorttien kokoelmasta: 43 / From Cat Card Collection: 43

Suurin osa maailmalla jukaistuista kissakorteista on ehdottomasti söpöjä, herttaisia ja makeita. Kissoja on yleensä kuvassa kolme ja ne ovat poikasia. Omaankin kissakorttien laatikkooni on eksynyt joukko tällaisia onnittelu- tai mainoskortteja. Nämäkin kolme ovat yllättävän samanlaisia, yksi Suomesta, yksi Irlannista ja yksi Espanjasta. Korteissa tavoitellaan jotain humoristista puuhaa: kissa pelästyy peltipurkissa olevia sardiineja tai kukkakimppua. Usein nämä kissanpojat tekevät jotain ihmismäistä, kuten tässä kissa soittaa viulua. Pörröiset pastellinväriset kissanpennut muistuttavat joskus uskonnollisten taulujen puttoja, pulleita pikkuenkeleitä.

Olen vuosien aikana kerännyt aikamoisen määrän kissakortteja. Museoiden kaupat ovat oikeita aarreaittoja kissakorttien kerääjälle. Useat korteistani ovat taidekortteja.

********
Most of the cat cards in the world must be cute, nice and sweet. There are usually three cats in the picture and they are kittens. A bunch of these greeting or advertisement card have ended up even into my box of cat cards. These three cards are surprisingly similar, one from Finland, one from Ireland and one from Spain. The makers are seeking some kind of humorous chore for the kittens: a kitten is frightened of sardines in a tin can or a bunch of flowers. Often these kittens are performing something human like in here a kitten is playing the violin. Furry pastel coloured kittens resemble sometimes puttos, chubby angels in religious paintings

I have collected quite a large number of cat cards over decades. Museum shops are treasure-troves for a cat card collector. Several of my cat cads are art cards.

KISSA JA HIIRI / CAT AND MOUSE

Toinen linoleikkaus Timon satuun, nyt kertomukseen hiirestä, jonka kaverit lähettävät ripustamaan kelloa kissan kaulaan. Kissasta tuli aika pelottava - tai ehkä sitä tilanne vain huvittaa. Kello on väritelly pastelliliidulla.

The second linocut for Timo´s fairy tale, now a story about a mouse that it´s friends sent to hang a bell around a cat´s neck. The cat is a bit scary - or perhaps it is only amused by the situation. I coloured the bell with a crayon.

TEIJA LEHTO - NÄYTTELY / EXHIBITION

Galleria Leonardo on sopivasti matkalla joogatunnille. Usein pysähdyn katselemaan näyteikkunassa vaihtelevaa näyttelyä ja ilahduttavasti usein esillä on grafiikkaa. Tänään jäin pitemmäksi ajaksi katsomaan näyttelyä: Teija Lehdon (s. 1965) puupiirroksia. Kuvat ovat aika isoja ja monivärisiä. Tekniikka on selvästi hallussa. Ja ne aiheet: useimmissa kuvissa on keittiön pöydältä löytyviä esineitä: kauhoja, kattiloita, purkkeja, pullia, puuroa, marjoja tai kukkasia. Kovin kauaksi ei tarvitse kotoaan lähteä löytääkseen herkullisia aiheita. Puupiirrosten värit ovat aika seesteisiä ja hillittyjä. Kuvia pitää katsella ehkä hiukan kauemmin, mutta niiden välittämä tunnelma on onnellinen.

Gallery Leonardo is suitably along the way to my yoga class. I often stop to watch changing exhibitions in the showcase and gratifyingly there is often graphic art. Today I stayed longer to watch this exhibition: Teija Lehto´s (1965) woodcuts.The pictures are quite big and multicoloured. She clearly is a master of her technique. And the subjects: in most of pictures there are simple objects from a kitchen table: spoons, kettles, pots, buns, porridge, berries or flowers. You don´t have to wander far from your home in order to find delicious subjects. The colours of the woodcuts are rather serene and mellow. You have to look at the pictures perhaps a little longer, but the feeling you get from them is happy.