lokakuuta 31, 2015

AI WEIWEI / LONDON


Oli mielenkiintoista verrata kahta kiinalaisen Ai Weiwein (s. 1957) suurta samanaikaista näyttelyä. Pari viikkoa sitten näin hänen näyttelynsä Helsingissä ja nyt Lontoossa The Royal Academy of Artsissa. Samoja piirteitä oli selvästi: vanhaa antiikkia, puuta ja keramiikkaa "tuhottuna" tai muokattuna, suuria installaatioita, selkeitä suuria tiloja. Mutta Lontoon näyttely oli kantaaottavampi ja poliittisempi. Yhden huoneen täyttivät maanjäristyksessä kuolleiden koululaisten nimet seinillä ja lattialla järistyksessä vääntyneistä ja vaivalla ja voimalla suoristetuista metalliputkista koottu maanvajoamaa muistuttava veistos. Vaikutuksen tekivät myös Ai Weiwein vankila-ajasta tehdyt sellit, joissa kaksi vartijaa seurasi Ai Weiweitä koko ajan. Huonekalut oli päällystetty muovilla, tunnelma oli kliininen. Henkilöt oli taitavasti tehty luonnollisen näköisiksi. Voi vain kuvitella, miten painostavaa tällainen aresti voi olla. Ai Weiwein studiorakennuksen tuho oli myös vaikuttavasti esillä. Vie aika hiljaiseksi. Tunteikas näyttely!

*********
It was interesting to compare two simultaneous exhibitions of Chinese Ai Weiwei (b. 1957). I saw his exhibition in Helsinki a couple of weeks ago and now at The Royal Academy of Arts in London. There were clearly same features: old antiques, wood and ceramics "destroyed" or modified, large installations, clear big spaces. But the London exhibition was more powerful and political. One room was filled with the names of the children killed in an earthquake on the walls, and a sculpture reminding a landslide of in the earthquake twisted and later laboriously straightened iron bars. Effective were also the cells, where two guards followed Ai Weiwei all the time during his imprisonment. Everything in the rooms was covered in plastic, very clinic. The people were skillfully made very lifelike. You could only imagine how it must have felt to be in an arrest like this. The destruction of Ai Weiweis's studio building was also strongly depicted. Made you quite silent. An impassioned exhibition!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti