AI WEIWEI - NÄYTTELY / EXHIBITION

Helsingin taidemuseon Tennispalatsi avautui remontin jälkeen tosi mahtavasti: nykytaiteen kenties suurimman nimen kiinalaisen Ai Weiwein (s. 1957) näyttelyllä. Ja olihan museo saanut uuden nimenkin: HAM (Helsinki Art Museum) - no, kinkkuhan se. Näyttely on mykistävä ja massiivinen. Seinillä on tapetti Ai Weiwein velkakirjoista, jotka liittyivät Kiinan valtion yllättäen perimiin veroihin hänen studiostaan (joka sitten tuhottiinkin). Ai Weiwein ja Kiinan valtion välisistä toimista (kotiaresti, vangitseminen, polittinen painostus jne) on tiedotusvälineissä ja Internetissä tietoa hurja määrä. Ai Weiwei henkilönä kiinnostaa yhtä paljon kuin hänen taiteensa. Kiinalaisuus on tämänkin näyttelyn perusteella irrottamaton osa Ai Weiweitä. Surutta hän (tai hänen apulaisensa) muokkaa vanhoja antiikkisia pöytiä ja tuoleja uusiin muotoihin. Kokonaisen vanhan talon puuosat on maalattu valkoisiksi ja koottu paviljongiksi näyttelyyn. Kiinassa vanhaa antiikkia vielä riittää, mutta jotenkin tuntuu pahalta esimerkiksi vanhan kauniin puun sahaaminen palasiksi ja kokoaminen ruumisarkkua muistuttavaksi käyttökelvottomaksi pöydäksi. Kyllä tämä näyttely herättää paljon ajatuksia elämän rajallisuudesta, yllätyksellisyydestä, järjettömyydestä ja sinnikkyydestä.

***************

Helsinki Art Museum Tennispalatsi was opened after the refurbishment in a really big way: with the exhibition of Ai Weiwei (b. 1957), perhaps the greatest name of the modern art now. And the museum had got a new name: HAM (Helsinki Art Museum) - hmm. The exhibition is astonishing and massive. On the walls there is a wallpaper of the bonds taken or given by Ai Weiwei for the unexpected taxes which the Chinese government put on his new studio (which was then demolished). There is a vast amount of knowledge about the relations between Ai Weiwei and the Chinese government (house arrest, imprisonment, political pressure etc). Ai Weiwei as a person seems to be at least as interesting as his art. On the basis of this exhibition being Chinese is a inseparable part of Ai Weiwei. He (or his assistants) modify recklessly old wooden tables and chairs to some new forms or objects. A whole old house´s wooden parts are painted white and constructed as a pavilion at the exhibition. It seems to be a lot of old antiques in China, but still it feels bad to saw ancient beautiful wood into pieces and construct it as a unusable table reminding of a coffin. Yes, this exhibition arouses a lot of thoughts of the limits of the life, the elements of surprise, absurdity and perseverance.