Saskian näyttely kummasti kirkasti pimeää päivää. Ihastuin Hanna-Riikka Heikkilän tuftauksiin ja maalauksiin. Astuin sisälle huoneeseen, jonka iso seinä oli täynnä pieniä töitä. Ensin osui silmään tuftatut lahkeet ja kengät. Ja sitten tämä sama aihe toistui yhä uudelleen, piti ihan hakea kuin aarteita: jalat haarat levällään, polvillaan, jalat ristissä ja ne korkokengät tai saappaat. Ja muissa huoneissa teema jatkui, mutta maalausten koko kasvoi. Kuvia voisi pikaisella silmäyksellä sanoa abstrakteiksi, mutta yksinkertainen pelkistetty siveltimenjälki voi hämätä. Jalatkin voivat tulkita tunnetta!
**********
Saskia's exhibition strangely brightened a dark day. I was enchanted by Hanna-Riikka Heikkilä's tuftings and paintings. I stepped into a room whose large wall was full of small works. At first, my eye was drawn to the tufted pants and shoes. And then this same theme kept repeating itself, one had to really search for them like treasures: legs spread apart, on their knees, legs crossed, and those high heels or boots. And in other rooms, the theme continued, but the size of the paintings increased. At a quick glance, the images could be called abstract, but a simple, minimalist brushstroke can be deceiving. Even legs can convey emotion!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti