KATI MIKOLA -NÄYTTELY / EXHIBITION

Kati Mikolan (s. 1961) suomalaisten kansantarujen innoittamat eläinaiheiset öljymaalaukset tämänkesäisessä Iittalan naivistitaiteilijoiden yhteisnäyttelyssä ovat ihan hurmaavia. Kuvissa puuhailevat karhut, ketut ja jänikset ihmisten hommissa. Eläimet istuvat takkatulen loimussa, pelaavat korttia, veneilevät, autoilevat, ovat ikkunaostoksilla ja jopa rakentavat avaruusalusta. Tunnelma kuvissa on aika mystinen, salaperäinen ja joskus melkein pelottava vaikka ensikatsomalla korostuukin humoristisuus. Maalausjälki on aika tummaa ja utuista, mutta ammattitaitoista. Pitäisikö Mikolaa kutsua ollenkaan naivistiksi muuten kuin näiden eläinmaalausten aihevalinnan takia ja siksi että talut tuntuvat aina kertovan jonkun tarinan? Hänen kotisivuillaan pääpaino on muotokuvamaalauksissa ja nähtävästi tilauksesta taiteilija maalaa myös koiria, kissoja ja rakennuksia. Muissa kuin eläinaiheissa lähestymistapa on suora, realistinen ja konstailematon, ehkä sitä voi kutsua naivismiksi. Minulle Kati Mikolan eläintauluista tulee ilman muuta mieleen Kaj Stenvallin (s. 1951) ankkamaalaukset, Aku ja muut Disney-ankat ihmismäisissä tilanteissa. Stenvallin ankoilla on kyllä yleensä vaatteet päällä, kun Mikolan karhu seisoo pimeällä kadulla katsellen haikeana miesten pukuja näyteikkunasta.

Kati Mikola´s (b. 1961) animal-themed and by Finnish folk tales inspired oil paintings in this summer´s joint exhibition of naïve art in Iittala are very enchanting. Bears, foxes and hares are pottering about with human chores in these pictures. Animals are sitting by the fire, playing cards, boating, driving cars, window shopping and even building a space rocket. The atmosphere in the pictures is quite mystical, secret and sometimes almost scary even though at the first glance they seem to be humorous and funny. The paintwork is rather dark and foggy, but professional. Should we call Mikola a naïve/primitive painter at all except for the sake of the choice of animal topic and because the paintings always tell a story? In her home page the main focus is in portraits and apparently she paints to order dogs, cats and buildings. In these non animal-themed paintings the approach is straight, realistic and unpretentious, perhaps we can call it naïve/primitive. Kati Mikola´s animal paintings necessarily remind me of Kaj Stenvall´s (b. 1951) painting of Donald Duck and other Disney ducks in human situations. Stenvall´s ducks are usually fully clothed, but Mikola´s bear stands in a dark street watching longingly male suits at a shop window.

"Pukupakko / Forced to Wear Suit".
Karhu ei taida päästä baariin ilman pukua./
Perhaps the bear can not get into the bar without a formal suit.

"Huolta nyt ei/ Do Not Care". 

Vaikka aallot ovat korkeat ja hait jokiertävät karhun venettä. Tämä taulu sopisi sohvan yläpuolelle. /

Even though the waves are high and the sharks circle the bear´s boat. This painting suits fine over the sofa.

"Odottavan aika / Waiting Time". 

Onko tässä kyse jostain ET-tyyppisestä asiasta? Jänikselle rakennetaan avaruusalusta kotiin./

Is this a kind of ET type matter? They are building a spaceship for the hare so that is can go home.

Kaj Stenvall

Naivistit Iittalassa 2013 -näyttely / Naïve Art in Iittala 2013 Exhibiton

Petra Heikkilä

Naivistista taidetta voi ihailla jo 25. kerran Iittalan vanhassa koulurakennuksessa kolmessa kerroksessa. Taiteilijat ovat jokseenkin samat kuin edellisinäkin vuosina. Hyvälle mielellehän tämä naivistinen taide minut aina saa. Nyt ilahduttivat erityisesti naisnaivistit. 

You can admire naïve art in Iittala´s old school building in three floors already the 25th time. The artists are almost the same than in the last years. But the naïve art makes always makes me feel good. Now especially the women naïvists delighted.

Mia Bergqvist

Petra Heikkilän (s. 1978) suurisilmäiset eläimet tuijottivat koristeellisista kehyksistä. Nämä kuvat ovat oikeastaan satukuvituksia. Katja Mesikämmenen (s. 1968) aika pikaisesti tehtyjä akryylimaalauksia pitää tutkailla hiukan kauemmin. Myös hänen teoksissaan on tarkoituksellisen koristeelliset kehykset, jonkinlainen vastakohta maalausten aika rouhevalle maalipinnalle. Mia Bergqvistin (s. 1974) kirkkaita, mielikuvituksellisia kuvia olen jo aiemminkin ihastellut, tyyli pysyy vakaana. Ilmavissa kuvissa ei ole ollenkaan kehyksiä, reunat on taivutettu niin, että kuva tuntuu jatkuvan taulun alle.

Katja Mesikämmen

Petra Heikkilä`s (b. 1978) dewy-eyed animals stare in decorative frames. These pictures are really like illustrations for story books. Katja Mesikämmen`s  (b. 1968) acrylic paintings seem to be made hastily but you have to look at them longer. Also her paintings are in decorative frames, like as an opposite to quite ragged surface in the paintings. I have already earlier admired Mia Bergqvist´s (b. 1974) bright, imaginative pictures, and her style remains. In these airy paintings there are no frames, the edges have been bent on the sides paintings so that the picture seems to expand under the painting.

Kati Mikola

Sitten törmäsin kahteen seinälliseen Kati Mikolan (s. 1961) fantastisia maalauksia, joissa karhut, ketut ja sänikset puuhailivat ihmisten askareissa. Taulujen värit olivat jotenkin salaperäisiä ja tunnelma hyvin epätodellinen. Maalausjälki oli mestarillista, mutta Mikola onkin "oikean" taidekasvatuksen saanut kun suurin osa naivisteista on itseoppineita ja teknisesti ehkä vähemmän taidokkaita. Innoitus näihin elänhahmoihin on tullut suomalaisista kansansaduista. LisäksiMikola on erikoistunut  muotokuvamaalaukseen.

Then I stumbled over two walls of Kati Mikola´s (b. 1961) fantastic paintings. Bears, foxes and hares busy themselves with human chores. The colours in these paintings were somehow mysterious and the feeling very unreal. The painting style was very professional and skilfull, but Mikola has a "real" art education in opposition to many naïve artists who are self-taught and perhaps technically a bit modest. The inspiration for these animal pistures comes from Finnish folk tales. Mikola specializes also to portrait painting.

EinoViikilä

Naiset siis veivät huomioni aiheinaan kissoja, muita eläimiä, maitokannuja, rakennuksia ja luontoa, olipa mukana suolareliefejä ja kirjontaakin sekä itsetehtyjä hauskoja kehyksiä. Miehet olivat aika perinteisiä ja aiheet tuntuivat painottuvan huvittamisen puolelle, lihavia alastomia uimareita ja pilapiirroksia. Mutta Eino Viikilän (s. 1954) värilliset puupiirrokset ja keramiikkamopo pistivät hymyilemään.

Women took my attention with their subjects: cats, other animals, milk jugs, buildings and nature, and there was even salt reliefs, embroidery and self made funny frames. Men were more traditional and the subjects seemed to emphasize on amusing, fat naked swimmers and cartoons. But Eino Viikilä´s (b. 1954) colourful woodcuts and a ceramic moped made me smile.