Naivistit Iittalassa 2013 -näyttely / Naïve Art in Iittala 2013 Exhibiton

Petra Heikkilä

Naivistista taidetta voi ihailla jo 25. kerran Iittalan vanhassa koulurakennuksessa kolmessa kerroksessa. Taiteilijat ovat jokseenkin samat kuin edellisinäkin vuosina. Hyvälle mielellehän tämä naivistinen taide minut aina saa. Nyt ilahduttivat erityisesti naisnaivistit. 

You can admire naïve art in Iittala´s old school building in three floors already the 25th time. The artists are almost the same than in the last years. But the naïve art makes always makes me feel good. Now especially the women naïvists delighted.

Mia Bergqvist

Petra Heikkilän (s. 1978) suurisilmäiset eläimet tuijottivat koristeellisista kehyksistä. Nämä kuvat ovat oikeastaan satukuvituksia. Katja Mesikämmenen (s. 1968) aika pikaisesti tehtyjä akryylimaalauksia pitää tutkailla hiukan kauemmin. Myös hänen teoksissaan on tarkoituksellisen koristeelliset kehykset, jonkinlainen vastakohta maalausten aika rouhevalle maalipinnalle. Mia Bergqvistin (s. 1974) kirkkaita, mielikuvituksellisia kuvia olen jo aiemminkin ihastellut, tyyli pysyy vakaana. Ilmavissa kuvissa ei ole ollenkaan kehyksiä, reunat on taivutettu niin, että kuva tuntuu jatkuvan taulun alle.

Katja Mesikämmen

Petra Heikkilä`s (b. 1978) dewy-eyed animals stare in decorative frames. These pictures are really like illustrations for story books. Katja Mesikämmen`s  (b. 1968) acrylic paintings seem to be made hastily but you have to look at them longer. Also her paintings are in decorative frames, like as an opposite to quite ragged surface in the paintings. I have already earlier admired Mia Bergqvist´s (b. 1974) bright, imaginative pictures, and her style remains. In these airy paintings there are no frames, the edges have been bent on the sides paintings so that the picture seems to expand under the painting.

Kati Mikola

Sitten törmäsin kahteen seinälliseen Kati Mikolan (s. 1961) fantastisia maalauksia, joissa karhut, ketut ja sänikset puuhailivat ihmisten askareissa. Taulujen värit olivat jotenkin salaperäisiä ja tunnelma hyvin epätodellinen. Maalausjälki oli mestarillista, mutta Mikola onkin "oikean" taidekasvatuksen saanut kun suurin osa naivisteista on itseoppineita ja teknisesti ehkä vähemmän taidokkaita. Innoitus näihin elänhahmoihin on tullut suomalaisista kansansaduista. LisäksiMikola on erikoistunut  muotokuvamaalaukseen.

Then I stumbled over two walls of Kati Mikola´s (b. 1961) fantastic paintings. Bears, foxes and hares busy themselves with human chores. The colours in these paintings were somehow mysterious and the feeling very unreal. The painting style was very professional and skilfull, but Mikola has a "real" art education in opposition to many naïve artists who are self-taught and perhaps technically a bit modest. The inspiration for these animal pistures comes from Finnish folk tales. Mikola specializes also to portrait painting.

EinoViikilä

Naiset siis veivät huomioni aiheinaan kissoja, muita eläimiä, maitokannuja, rakennuksia ja luontoa, olipa mukana suolareliefejä ja kirjontaakin sekä itsetehtyjä hauskoja kehyksiä. Miehet olivat aika perinteisiä ja aiheet tuntuivat painottuvan huvittamisen puolelle, lihavia alastomia uimareita ja pilapiirroksia. Mutta Eino Viikilän (s. 1954) värilliset puupiirrokset ja keramiikkamopo pistivät hymyilemään.

Women took my attention with their subjects: cats, other animals, milk jugs, buildings and nature, and there was even salt reliefs, embroidery and self made funny frames. Men were more traditional and the subjects seemed to emphasize on amusing, fat naked swimmers and cartoons. But Eino Viikilä´s (b. 1954) colourful woodcuts and a ceramic moped made me smile.