ILYA AND EMILIA KABAKOV - NÄYTTELY / EXHIBITION

Ilya (s. 1933)  ja Emilia (s. 1945) Kabakovin näyttely Lontoon Tate Modernissa on varmasti paras koskaan näkemäni käsitetaiteen näyttely. Kabakovin aloittivat yhteistyön vasta aika myöhään 1980-luvun lopulla muutettuaan New Yorkiin ja avioiduttuaan 1992. Heidän teoksissaan näkyy ja tuntuu Neuvostoliitossa ja Venäjällä eletty elämä, unelmat paremmasta, pako, pelot ja lentäminen. Tate Moderninkin näyttelyyn he ovat rakentaneet kokonaisia uusia installaatioita, ison labyrintinkin, joka Ilya Kabakovin mukaan muistuttaa hänen äitinsä ankeita asuinoloja, pelkkiä käytäviä, ja yhdessä huoneessa kuuluu surumielistä laulua. Yhdessä huoneessa on iso reikä katossa: "Huone josta mies lensi avaruuteen asunnostaan". Näyttelyn loppuosan sosialistisrealistiset suuret maalaukset hiukan ihmetyttivät, mikä oli niiden tarkoitus, nostalgia vai tyylittely.

*****************

Ilya (s. 1933)  and Emilia (s. 1945) Kabakov's exhibition at Tate Modern, London is surely the best exhibition of conceptual or installation art I have ever seen. Kabakovs started their kooperation rather late at the latter part of 1980's since they emigrated to New York and married in 1992. Their earlier life in the Soviet Union and Russia is visible and present in their installations, there are dreams of the better life, escape, fears and flying. They have built in this exhibition at Tate Modern whole new installations, even a huge labyrinth, which Ilya Kabakov tells is reminding him of his mother's bleak living conditions, just endless corridors and the sound of a melancholy singing in one room. There is a huge hole in the ceiling in one room: "The Man Who Flew into Space from His Apartment". The large socialist realistic paintings in the last rooms were a bit surprising, what was their meaning, nostalgia or styling.