REMBRANDT: MYÖHÄISKAUDEN TYÖT / REMBRANDT: THE lATE WORKS

En ole aiemmin oikein innostunut Rembrandtin töistä - tummia, jäykkiä muotokuvia. Mutta tämä näyttely National Galleryssa Lontoossa avasi silmät. Nämä Rembrandt van Rijnin (1606-1669 ) myöhäiskauden työt koskettivat. Omakuvissa oli rehellisyyttä, aitoutta, kärsimystä, raadollisuuttakin. Värin ja siveltimen käyttö ei ole tästä paljonkaan kehittynyt. Vertaukset vaikkapa Van Goghiin eivät ole vääriä. Erilaisten materiaalien pinnan voi maalauksissa melkein tuntea: karheaa kangasta, pehmeää turkista, kovaa kultakoristelua, koruja. Näyttelyssä lomittuvat hienosti suurikokoiset maalaukset ja pienet grafiikan työt. Etsaukset hurmasivat. Rembrandtin viiva on mestarillinen. Joissakin töissä kuva näyttää ensin melkein mustalta, mutta lähempää katsoen valo on loihdittu esiin kuin taiottuna. 


I have not been enthusiastic about Rembrandt´s works earlier - dark, stiff portraits. But this exhibition in National Gallery, London opened my eyes. Rembrandt van Rijn´s (1606-1669) late works really touched. The

self portraits were honest, pure, suffering, even unscrupulous. The use of colour and brush has not developed much from this. Comparisons for example to van Gogh are justified.
You can almost feel the different materials in the paintings: rough cloth, soft fur, hard gold decoration, jewels. The large paintings and small etchings are finely interlaced in the exhibition. The etchings enchanted me. Rembrandt´s line is masterly. In some works the picture seems to be totally black, but when you look closer the light has been conjured up magically.