JYRKI SIUKONEN, TUOMAS KORKALO & MARKO VUOKOLA - NÄYTTELY / EXHIBITION

 Galleria Himmelblaun 3B-kerroksessa on kolmen tekijän yhteisnäyttely: Jyrki Siukonen, Tuomas Korkalo ja Marko Vuokola. Jyrki Siukosen mobiilit ja suuret pallot ja muut esineet tunnnistaa Siukosiksi. Niitä pitää hiukan mietiskellä ja tutkailla eri suunnilta, takaakin. Tuomas Korkalon suuret maalaukset muistuttavat kauniisti Rodchenkosta, tykkäsin väreistä ja intensiivisistä muodoista teksteineen. Marko Vuokolan työt ovat porukan pelkistetyimmät.

Ja enkös taas huomannut kuvaavani vanhan tehdashallin vanhaa vesihanaa.

*********************

On the 3B floor of Galleria Himmelblau, there is a joint exhibition of three artists: Jyrki Siukonen, Tuomas Korkalo and Marko Vuokola. Jyrki Siukonen's mobiles and large balls and other objects are easily identified as Siukonen´s works. You have to think about them a bit and examine them from different directions, also from behind. Tuomas Korkalo's large paintings are beautifully reminiscent of Rodchenko, I liked the colors and intense shapes with texts. Marko Vuokola's works are the most reduced of the group. 

And didn't I notice again that I was photographing the old water faucet of the old factory hall. 

JYRKI SIUKONEN : NÄYTTELY / EXHIBITION

Jyrki Siukosen (s. 1959) käsitetaiteellisissa veistoksissa Tampereen taidemuseon alakerrassa on liikettä, valon välähdyksiä ja ääniä, sihinää, suhinaa ja kolahduksia. Osassa töistä tekniikka on piilossa kuten pienessä junassa, joka kulkee edestakaisin pitkällä kiskollaan. Osassa kaikki tekniikka, johtoineen ja liitoksineen on hauskasti näkyvissä. Joitain muistumia on edelleen Venäjän avantgardeen, seinällä on teksti: "Pendolino on paska juna. Rozanova elää". Mukana on tavallisia arkipäivän esineitä, joita tosin on hiukan muokattu - rikkalapio on täynnä reikiä. Jotkut työt on todella huolellisesti viimeistelty kuten pari isoa pyöreää puista palloa. Pari ihmishahmoista veistosta hätkähdyttää, toisessa ihminen makaa maassa seinän alla ja toisessa ihmishahmo seisoo korkea pilarin päällä heittäen varjojaan seinälle. Keksimisen ilo välittyy myös katsojaan.

***************
The conceptual art sculptures of Jyrki Siukonen (b. 1959) in the basement of Tampere Art Museum are full of movement, flashes of light, sounds, hissing, whooshing and knocks. In some of the works the technique is hidden like in the small train that travels back and forth on its long rails. In some works all the technique with its wires and electrical connections is enjoyable visible. There still are some recollections of the Russian Avant-garde, on the wall there is the text: " Pendolino is a shit of a train. Rozanova is alive". There are some everyday objects, which are a bit modified - a dustpan is full of holes. Some of the sculptures are really carefully perfected like a couple of large wooden round balls. Human figure sculptures astonish, a man is lying on the floor under a wall and another one is standing on top of a column casting his shadows on the wall. The joys of invention are transmitted to the viewer.

JYRKI SIUKONEN - NÄYTTELY / EXHIBITION

Jyrki Siukosen (s. 1959) ajatuksia herättävä ja mielikuvitusta kutkuttava näyttely galleria Himmelblaussa esittelee Siukosen töitä usean vuoden ajalta. Töiden luonne ei tunnu muuttuneen. Itse jäin ihastelemaan erilaisia kuvioita, niiden toistumista eri kokoisina ja eri sävyisinä. Suuria kirjaimia "Viesti"-työssä piti katsoa läheltä, sillä ne oli muodostettu hyönteisten leikekuvista.  Realismia on mukana valokuvissa Pietarista, mutta "Puhu järkeä kivelle" - teos vaatii kuvittelua: mikrofoni, vahvistin, kaiutin ja kivi muodostavat teoksen, jossa ei kuitenkaan ole sähköä. Eteisessä pieni potkuri raksuttaa hitaasti ja ikkunoiden takana kerrankin tyyneen Tammerkoskeen heijastuivat vanhojen tehdasrakennusten valot.

*******
Jyrki Siukonen's (b. 1959) thought-provoking and your imagination titillating exhibition in Gallery Himmelblau displays Siukonen's art work from several years. The nature of his works seems not to have changed. I stopped to admire different patterns, their repetition in different sizes and hues. You had to watch the large letters in the work "Viesti" (Message) really close, because they were shaped with small insect cuttings. There was realism in the photos from St. Petersburg,

but "Puhu järkeä kivelle" (Talk Sense to a Stone) sculpture required some imagining: a microphone, amplifier, loudspeaker and a stone form a work, and still there is no electricity. In the lobby a small propeller is ticking slowly and behind the windows old factory buildings' lights are reflecting on for once placid Tammerkoski rapid. 

HELSINKI : GALLERIAKIERROS / GALLERY TOUR

J.O.Mallander

Loskainen päivä Helsingissä ja viisi galleriaa päivän piristykseksi. Galerie Anhavassa ilahdutti J.O. Mallanderin (s. 1944) retrospektiivinen näyttely. Töitä oli 1960-luvulta alkaen ja niissä välittyi hienosti käsitetaiteen ei virtaukset, näennäinen helppous, hauskat ideat ja yksinkertainen kauneus. Suomessa siis oli joku, joka ihan oikeasti oli undergroundia, käsitetaidetta ja kansainvälisten suuntausten keskipisteessä. Valkoisten tiilien kokoaminen erilaisiin muodostelmiin ja tekstien tai esineiden (avain peilissä, piippu Magritten tapaan) sijoittelu paperille tai kuvaan tuntui edelleen tuoreelta. Pidin myös ihan selkeistä mustavalkoisista valokuvista.
Vaikutteiden tunnustaminen ja etsintä jatkui Jyrki Siukosen (s. 1959) näyttelyssä Kluuvin galleriassa. Hän esitteli vaikutteitaan (John Gage, Laurie Anderson ja Vladimir Tatlin) enemmän kuin omia töitään. Mutta olihan siellä A-tikas, tuulikone ja äänetönTheremin. Käsitetaidetta siis tämäkin ja näyttely oli kaunis. 

Elina Brotherus

Takautumia oli myös Elina Brotheruksen (s. 1972) valokuvissa galleria Amassa. Hän kuvaa ja lavastaa useimmiten itseään. Liikuttavia ovat yksinäiset kuvat, jotka on kuvattu 12 vuotta aikaisemmin asunnossa Pariisissa, joka on täynnä keltaisille post-it-lapuille ranskaksi kirjoitettuja esineiden nimiä kielen opiskelua varten. 
Galleria Duettoon menin katsomaan Anniina Vainionpään (s. 1979) puupiirroksia. Työt olivat isoja ja teknisesti hienoja, monivärisiä ja kerroksellisia. Joissakin töissä hiukan häiritsi aihe: kaunistellut valokuvamallin tyyliset naiset pitkine ripsineen.
 Vielä jaksoin raahautua galleria Heinoon, jossa näyttely oli melkein kokonaan musta. Mika Karhun (1969) pigmenttivedokset ja tussipiirrokset olivat täynnä tunteita ja vääntyneitä, groteskeja, uhkaavan tai alistuneen tuntuisia hahmoja. Suurikokoisessa työssä Emotionaalinen spekulaatio näkyivät vain enkelimäisen hahmon silmät ja jalat sekä kaapu. Anne Tompurin (1958) 18 mustavalkoista muunnelmaa guassilla ja pigmentillä samoista kasvoista täyttivät koko huoneen. Silmät olivat näissä nukkemaisissa kuvissa pääosassa. Tunnelma oli aavemainen, etäinen ja symbolinen. 

***********

Jyrki Siukonen

A slushy day in Helsinki and five galleries to brighten up the day. J. O. Mallander´s (b. 1944) retrospective exhibition delighted in galerie Anhava. There were works from the 1960´s and they epitomized finely different trends of the conceptual art, apparent ease, funny ideas and simple beauty. There actually was somebody in Finland, who really was part of the underground, in the middle of the conceptual art and international art trends. It felt still fresh to see how Mallander assembled white tiles to different formations and has arranged texts and objects (a key on a mirror, a pipe a´la Magritte) on a paper or picture. I also liked plain black and white photographs. 
Recognition of influences continued in Jyrki Siukonen´s (b. 1959) exhibition  in Kluuvi gallery. He introduced his influences (John Gage, Laurie Anderson and Vladimir Tatlin) more than his own work. But still there were A ladder, wind machine and silent Theremin. Conceptual art even this exhibition and it was beautiful.
There were flashbacks also in Elina Brotherus´s (b. 1972) photographs in Ama gallery. She usually photographs and also stages herself. The pictures that she photographed 12 years ago in her apartment in Paris were touching:  lonely rooms are filled with yellow post-it notes on every object with French words for learning the language. 

Anniina Vainionpää

I went to Duetto gallery to see Anniina Vainionpää´s (b. 1979) woodcuts. They were large and technically fine, multicoloured and layered. In some works I was distracted by the subject: beautified women like models with their long eyelashes. 
Still I was able to drag myself to gallery Heino: there the exhibition was almost totally black. Mika Karhu´s (b. 1969) pigment photos and ink drawings were full of feelings and twisted, grotesque, threatening or resigned figures. In the large picture Emotional speculation there were visible only the eyes, feet and robe of a angel-like form. Anne Tompuri´s (b. 1958) 18 black and white variations in gouache and pigment of the same face filled the whole room. The eyes were the main issue in these doll-like faces. The feeling was ghostly, distant and symbolic.

Mika Karhu

Anne Tompuri

Mäntän kuvataideviikot 2013 - näyttely / Exhibition

Kari Lampela

Mäntän kuvataideviikot 2013 on noin 50 taiteilijan yhteisnäyttely pienessä Mänttä-Vilppulan kaupungissa vanhassa tehdasrakennuksessa Pekilossa. Tämä on jo ainakin 20. kerta kun nämä hienot kuvataideviikot on järjestetty - hatunnosto innostukselle ja sitkeydelle! Näyttely on eräänlainen kokonaisteos, saman tekijän teoksia on siroteltu eri puolille tiloja ja seinille ripustettu taide vuorottelee installaatioiden, veistosten ja videoteosten kanssa. Kokonaisuus toimii. Yksittäisistä teoksista mieleeni jäivät eniten piirustukset, grafiikka ja muutama pienemmistä osista koottu iso kokonaisuus. Kalle Lampelan (s. 1973) lyijykynä- ja tussityöt ovat täynnä yksityiskohtia. Anna Alapuron (s. 1953) carborundumit on varmaan tehty tätä näyttelyä varten, sillä niissä vilahtelee G.A.S.-logo eli paikallisen mahtitehtailijan G.A.Serlachiuksen tuotemerkki, ja onhan Pekilokin yksi Serlachiuksen paperitehtaan vanha osa. Alapuron seinän kokoisen työn

Anna Alapuro & Kalle Mustonen

vieressä patsastelee Kalle Mustosen (s. 1979) mahtava "Trojan"-puuveistos. Tomas Reganin (s. 1979) herkät muste- ja lyijykynäpiirrokset kasvoista pysähdyttävät. Pidin myös Kari Juutilaisen (s. 1953) yhdeksästä osasta kootusta maalauksesta "Monimutkainen". jotenkin tuli mieleen David Hockney. Valokuva- ja esinekollaasit sekä videoteokset tuntuivat aika pysähtyneiltä ja tavanomaisilta.  Mäntän kuvataideviikkkojen yhteisnäyttely on aina ollut teokset koonneiden kuraattoreidensa näköinen. Tänä vuonna näyttelyn on kuratoinut Jyrki Siukonen (s. 1959). Hänellä on kirjava menneisyys taiteen saralla: punk-musiikkia Kollaa kestää ja Vaaralliset lelut-bändeissä, musiikkikritiikkiä Hilse- ja Soundi-lehdissä, omaa kuvataidetta, taidehistoriaa ja tutkijan töitä, muutama vuosi kuvanveiston professorina. 

Tomas Regan

Mäntän kuvataideviikot 2012 / The Visual Art Weeks 2013 in a small Mänttä-Vilppula town is a joint exhibition of about 50 Finnish artists in an old factory Pekilo. This is at least 20th time they have organised this art exhibition - hats off for the enthusiasm and persistence! The exhibition is kind of a total art work, the works of the same artist have been scattered around the place and the art on the walls alternates with installations, sculptures and videos. The whole set works. Drawings, graphics and a few bigger pictures assembled of smaller parts stuck in my mind. Kalle Lampela´s (b. 1973) pencil and ink drawings are full of details. Anna Alapuro´s (b. 1953) carborundums are probably made specially for this exhibition , because there are G.A.S -logos among the pictures and G.A Serlachius was a local tycoon, even the Pekilo is part of his old paper factory. Beside Alapuros wall-sized work parades Kalle Mustonen´s (b. 1979) great wooden sculpture "Trojan". Tomas Regan´s (b. 1979) gentle ink and pencil drawings bring you to a halt. I also liked Kari Juutilainen´s ( 1953)  "Complicated", a painting of nine parts, somehow it reminded me of David Hockney. Photographs, object collages and videos felt a bit stagnant and conventional. Mänttä Visual Art Weeks Exhibition has always looked like it´s collector. This year´s curator is Jyrki Siukonen (1959). He has quite a colourful past in the art fields: punk music in the bands Kollaa kestää and Vaaralliset lelut, music critics in magazines Hilse and Soundi, own visual art, art history and art research, a couple of years as a professor of sculpture. 

Jyrki Siukonen & Kari Juutilainen´s "Monimutkainen"/"Complicated"