Helsinki: WILHELM HAMMERSHÖI

Tanskalainen Wilhelm Hammershöi (1864-1916) oli Amos Andersonin taidemuseon toisen näyttelyn taiteilija. Tunnelma oli melkein harras. Maalaukset saivat kuiskailemaan. Useimmiten kuvissa oli vain tyhjä huone, johon saattoi osua pieni auringon valon kiila. Jos kuvassa oli ihminen, hän oli selin. No, muutaman taulun  perusteella Hammershöi ei osannut maalata kasvoja. Mutta myös muutamat maisemat olivat hienoja, vihreä mäki melkein surrealistinen ja muutamasta maisemasta voi aavistella, että esimerkiksi Suomessa Pekka Halonen oli nähnyt Hammershöin maalauksia. 

************************
Danish Wilhelm Hammershöi (1864-1916) was the artist of the second of Amos Anderson´s art museums exhibitions. The atmosphere was almost devout. The paintings made you whisper. Mostly in the paintings there was only one empty room, where a ray of sunshine might touch the furniture. Well, according some works Hammershöi could not paint a face. But a few landscapes were also fine, a green hill almost surrealistic and from his landscapes you could reason that for example Pekka Halonen surely had seen Hammershöi´s paintings.

HELSINKI: KIINAN MUUTTUVA MAISEMA / CHINA´S CHANGING LANDSCAPE

Yuan Jai

Yhdessäkin päivässä Helsingissä näkee monta hyvää näyttelyä, jos jaksaa kävellä. Amos Andersonin taidemuseossa oli yllättävän monipuolinen ja iso näyttely kiinalaisen tussimaalauksen nykysuuntauksista. Työt olivat suuria ja hämmästyttäviä. Osaan liitttyi jopa multimediaa, kaupungin ääniä ja virtaavia putouksia. Kaikki eivät olleet mustavalkoisia, vaan jopa kirkasvärisiä ja kirjavia kuten Yuan Jain suuret piirrokset ruokapöydistä ja eläimistä. Niissä näkyi hienosti kiinalainen perinne häivyttää perspektiivi kokonaan. Ah Xianin posliinipäät oli kirjailtu vanhojen kiinalaisten posliiniruukkujen tavoin. 

**************************

Ah Xian

You can see many fine art exhibitions even during one day in Helsinki, if your feet just bear you. In Amos Anderson`s Art Museum there is a surprisingly large exhibition of the current trends in the Chinese ink drawing. The works were big and astonishing. Some had even multimedia attached, noises of a city and flowing waterfalls. Not all the ink drawings were black and white, some were bright-coloured and variegated like Yuan Jai`s large drawings of food on the table and animals. In them you could see finely the ancient Chinese tradition to fade out the perspective completely. Ah Xian`s porcelain busts were illustrated like old Chinese porcelain pots.

Yang Yongliang

TOMMI TOIJA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Tommi Toijan (s. 1974) pienet pojat ovat valloittaneet  Amos Andrsonin taidemuseon näyttelyssään Mutatis Mutandis. Keramiikasta ja muistakin aineista muovailtuja hahmoja on kymmeniä. Ne seisovat lattialla ryhmissä kuulumatta yhteen, tai ne ovat kääntäneet selkänsä muille tai joutuneet yksin nurkkaan. Lisäksi seinillä on kymmeniä pikkumiesten päitä. Videolla Toija kertoo sotkuisessa studiossaan, ettei hän oikeastaan osaa keksiä muuta kuin näitä pieniä surkeita hahmojaan. Eihän muuta tarvitsekaan! Nämä pienet suuripäiset ja suurisilmäiset  ihmisen alut ovat samalla hellyyttäviä ja karmeita, groteskejakin. Aikuisia ne tuntuvat pelottavan, mutta lapset niitä rakastavat. Poikien päistä on muovailtu suihkulähdekin, jossa koristeina on lisäksi pääkalloja ja luita. Aiemmin nämä Toijan pienet pojat ovat olleet herttaisempia, nyt osa on pahasti epämuodostuneita, monipäisiä hirviöitä, joiden rinnuksille veri valuu suusta. Minusta ne nyt ovat yhtä pelottavia kuin kauhuelokuvat tai -sarjakuvat.

Tommi Toija´s (b. 1974) small boys have taken over Amos Anderson Art Museum in their exhibition Mutatis Mutandis. There are tens of figures sculpted of ceramic or other materials. They are standing on the floor without belonging together, they have turned their back to the others or they have been put in the corner alone. In addition on the walls there are dozens of heads of these small men. On the video Toija tells in his messy studio, that he really can not create anything else than these small pathetic characters. These big-headed and huge eyed small humans are at the same time cute and spooky, even grotesque. Adults seem to be afraid of them, but children love them. There is even a fountain sculpted of heads of the boys ornamented with skulls and bones. Earlier these Toija´s boys have been more sweet, now part of them are badly deformed, many-headed monsters that have blood oozing on their chest from their mouth. I think they are just as frightening as horror movies and comics.  

TAITEILIJA KUVASSA -NÄYTTELY / ARTIST IN PICTURE -EXHIBITION

Sulho Sipilä

Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä on pieni, mutta monipuolinen näyttely Taiteilija kuvassa: taiteilijoiden omakuvia ja muotokuvia. Ainakin näitä katselin pitempäänkin: Sulho Sipilän omakuva joulukuusen vieressä sopii tähän vuodenaikaan, Åke Mattaksen ja Olavi Lyytikäisen omakuvat ovat aika raakoja ja synkkiä. Sam Vannin muotokuva Tove Janssonista ennakoi jo pian avautuvaa Tove Janssonin retrospektiiviä Ateneumin taidemuseossa. Suomalaiset taiteilijat eivät ole tämän näyttelyn perusteella mikään iloinen tai riehakas porukka.

Sam Vanni: Tove Jansson

Artist in Picture exhibition in Amos Anderson Art Museum in Helsinki is small but wide-ranging: artists´s  portraits and self-portraits. At least these I watched for a longer time: Sulho Sipilä´s self-portrait beside a Christmas tree fits this time of the year and Åke Mattas´s and Olavi Lyytikäinen´s self-portraits are rather raw and grim. Sam Vanni´s portrait of Tove Jansson anticipates Tove Jansson retrospective soon to be opened in Ateneum Art Museum. According this exhibition Finnish artists really are not any happy or hearty bunch.

Olavi Lyytikäinen

Åke Mattas