Serlachiuksen Kartanossa Naamiot-näyttely on hieno ja iso. Lähestymisiä on monia, vanhoja heimo-ja sotanaamioita, nykyajan identiteettijuttuja ja kaikkea siltä väliltä, yksi Picassokin. Elina Brotheruksen valokuvissa oli hattuja kätkemässä kasvoja. Sami Lukkarisen hämmentävä maalaustekniikka yllättää kun töitä katsoo eri etäisyyksiltä. Luigi Ontani oli ihan uusi nimi minulle, työt mielenkiintoisia, etenkin suuri valokuvateos, joka muuttui kun sen ohi kulki. Tästä näyttelystä menee ihan pyörälle päästään, antiikin naamioista, avantgarden kautta nykytaiteeseen. Sulateltavaa riittää, ja siksi askeleet veivätkin Serlachiuksen ravintolaan, Göstan ruoka maistui!
***************
In the Serlachius Kartano, the Masks exhibition is great and big. There are many approaches, old tribal and war masks, modern identity stuff and everything in between, including one Picasso. In Elina Brotherus' photos, there were hats hiding faces. Sami Lukkarinen's confusing painting technique surprises when you look at the works from different distances. Luigi Ontani was a completely new name to me, the works are interesting, especially the large photographic work that changed when I passed by it. This exhibition goes all the way from ancient masks through the avant-garde to contemporary art. There's plenty to digest, and that's why the steps led to Serlachius' restaurant, Gösta's food was delicious!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti