Linopiirros Pispalan rinteestä on kaiverrettu. Ja olihan siinä näpräämistä, kymmeniä taloja, parit portaat, vene, puita ja vettä. tämä on japanilaista vinyyliä, 30 x 40 cm, ihanteellinen materiaali pienten, tarkkojen yksityiskohtien kaivertamiseen, ei murene.
Ehdin vedostaa tämän linopiirroksen paperille sekä aloitella isomman kahden tällaisen Pispala-linon vedostusta yhdeksi isommaksi kuvaksi (tämä rinne + kynäjalava), mutta sitten kaaduin olkapäälleni Tahmelan omenatarhan polulla kymmenisen päivää sitten. Oikea käsi on nyt kantositeessä, sillä olkavarressa on murtuma. Ainut ilo tässä taitaa olla, että olkapäätä ei tarvitse leikata. Mutta käden saaminen toimintakuntoon (olen oikeakätinen) tulee viemään aikaa. Nyt olen vasta puristellut vanhaa Saddam-stressilelua. Kuvataiteilijallehan käden toiminta on välttämätöntä, ja kun sen menettää vaikka vain väliaikaisesti, se on iso psyykkinenkin mullistus. Kyky innostua, kokea luovuutta ja ehkä onnistumisen ilokin katoaa, sopeutuminen tilanteeseen ei ole helppoa. Tekstin tekijä voi ehkä tuottaa tekstiä puhumisen avulla, ja laulaja voi laulaa, mutta linon kaivertaminen, värin levittäminen tai kuvan vedostaminen tuntuvat nyt ihan ylellisyydeltä. Blogitekstin naputtelee hitaasti vasemmallakin kädellä, ja Googlen kääntäjä (AI ?) muuttaa tekstin englanniksi käden käänteessä Jatkan siis blogia omaksi ilokseni postailemalla keskeneräisiä töitä tai muuta mieleen tulevaa. Pysykää pystyssä ja nauttikaa syksystä!***********************
The linocut of Pispala's ridge is engraved. And after all, there was a mess, dozens of houses, a couple of stairs, a boat, trees and water. This is Japanese vinyl, 30 x 40 cm, ideal material for engraving small, precise details, will not crumble.
I had time to print this linocut on paper and start combining two of these Pispala linos into one bigger picture (this ridge + elm), but then I fell on my shoulder on the path of the Tahmela apple orchard ten days ago. The right arm is now in a sling, as there is a fracture in the upper arm. The only joy here seems to be that the shoulder does not have to be operated. But getting my hand in working condition (I'm right-handed) will take time. Now I've just squeezed the old rubber Saddam stress toy. After all, for a visual artist, the function of the hand is essential, and when you lose it, even temporarily, it's a big psychological upheaval. The ability to get excited, experience creativity and maybe even the joy of success disappears, adapting to the situation is not easy. The author of the text may be able to produce the text by speaking, and the singer can sing, but carving a lino, spreading color or printing a picture now seems like a luxury. I tap the blog text slowly with my left hand, and the Google translator (AI ?) changes the text to English in the blink of an eye. Stay upright and enjoy autumn!
8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti