JARMO MÄKILÄ - NÄYTTELY / EXHIBITION

Jarmo Mäkilän (s. 1952) retrospektiivi Sara Hildénin taidemuseossa on hätkähdyttävä. Harvoin näkee yhden taiteilijan tuotannon näin selvinä ja toisistaan poikkeavina kausina - kuin kyseessä olisi useamman taiteilijan töitä. Mäkilän varhaisimmat työt ovat aluksi sosialistista realismia, sitten valokuvista tyyliteltyjä punk-aiheisia muotokuvia, sitten scifi-aiheita, sitten Rubensilta innoituksensa saaneita monumentaalisia akryylimaalauksia ja lopulta paluu öljymaalauksiin. Ehdottomasti eniten vetosivat maalaukset poikajoukosta. Pienet pojat seikkailevat metsässä, tapettu eläin roikkuu puussa, pojat istuvat koululuokassa presidenttien kuvat seinällä ja yksi poika häpeää nurkassa. Mitä mahtavat erikokoiset pojat tehdä leijallen tuolilla istuvan naamioon pukeutuneen aikuisen miehen ympärillä? Usein maalauksissa on vaarallisen näköisiä koiria, rummun soittajia, lasivitriinejä ja aavemaista valoa - muistumia lapsuudesta? Näin näitä poikajoukkojen kuvia kolme vuotta sitten Helsingissä galleria Forsblomissa, ja nyt ne asettuivat paremmin Mäkilän koko uraan. Kummalliset, välillä pelottavatkin identtiset pojat valkoisssa kauluspaidoissaan ovat kuin lauma: joku on aina johtajana, mutta taustalla on halu kuulua yhteen ja yksinäisyyden palko. Mäkilän käyttämät hyvin erilaiset tekniikat kaikissa hänen eri tyylisuunnissa ovat mestarilliset. 

*************

Jarmo Mäkilä's (b. 1952) retrospective in Sara Hildén Art Museum is startling. You can see very rarely the career of one artist in so separate phases diverging from each other - like it would be the case of works several artists. Mäkilä's earliest works are Socialist Realism, then punk-themes, often portraits painted from photographs, then scifi-themes, then gigantic acrylic paintings inspired by Rubens' paintings and finally the return to the oil painting. Definitely I was mostly drawn to the paintings of a group of boys. Small boys are venturing in the woods, a killed animal is hanging from the tree, the boys are sitting in a class room with president's pictures hanging on the wall, and one of the boys is standing ashamed in the corner. What ever are different sized boys doing hanging in the air around an adult man wearing a face mask? In the pictures here are often vicious looking dogs, boys playing drums, glass vitrines and spooky light - recollections of his childhood? I saw more of these paintings of boys three years ago at Gallery Forsblom in Helsinki, and now they are standing better in the whole career of Mäkilä. Strange, sometimes even scary identical boys in their white collared shirts are like herd, someone is always a leader, but in the background there is a desire to belong and fear of loneliness. The very different techniques used by Mäkilä during his separate genres are masterly.