JARNO VESALA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Vuoden 2013 Nuoren Taiteilijan eli Jarno Vesalan (s. 1977) näyttely on Tampereen taidemuseossa. Museo on sisältä pimeä, vain installaatioiden valaistus  ja videoiden valot ohjaavat kulkua. Näyttely on jopa hiukan pelottava ja aavemainen. Installaatioissa on ovia, rappukäytäviä ja ikkunoita, joissa vilahtaa varjoja tai hahmoja ja kuuluu askelten tai kahvinkeittimen ääniä. Ihmishahmoilla ei ole kasvoja, pitkä tukka tai hattu peittää kasvot ja vartalo on usein kyyristynyt jännittyneeseen asentoon. Nainen istuu eteenpäin kumartuneena ja tuntuu kuin hän hiukan nytkähtelisi ja saattaisi nostaa päänsä milloin tahansa. Yhdessä huoneessa on ovi, jonka ovisilmässä ihan tavallinen tapahtuma hätkähdyttää: kuuluu askeleet ja epämääräinen hahmo oven takana soittaa ovikelloa, odottaa aikansa ja häipyy takaisin rappukäytävään. Toisen avoimen oven kohdalla oman varjon lisäksi kuvaan tulee mukaan jonkun  muun ohimenevä varjo. Koskettavin on silti huoneen nurkassa hiljaa selin katsojaan nyyhkyttävä pitkätukkainen nuori mies tummassa puvussa: "Itku pitkästä ilosta". Pitäisikö mennä lohduttamaan?

The Young Artist if the Year 2013 - Jarno Vesala´s (b. 1977) exhibition is in Tampere Art Museum. The inside of the museum is dark, only the lighting of the installations and the lights of the videos guide your steps. The exhibition is even a bit frightening and ghostly. In the installations there are doors, staircases and windows,in which shadows and shapes flash by and you can hear sounds of steps or a coffeemaker. The human figures have no faces, long hair or a hat covers the face and the body is often tensely crouching. A woman sits bending forward and it seems that she is trembling a bit and might rise her head at any moment. In one room there is a door and you can take a peek in the peephole - a quite common event seems to be startling: you hear the steps and a shadowy figure rings the doorbell, waits a moment and vanishes back into the staircase. By another open door you can see your own shadow but someone else´s shadow comes passing by. The most touching is, however, the long haired young man in a dark suit silently sobbing in the corner his rear back to the viewer: "It´s all fun and games until somebody loses an eye". Should I go and console?