LUCIAN FREUD

Lucian Freud

LUCIAN FREUD - TAIDENÄYTTELY

Lontoon erinomaista taidenäyttelytarjontaa: Lucian Freudin (1922-2011) muotokuvia National Portrait Galleryssa: Painting People.

Lucian Freud on ehdottomasti yksi maailman parhaista muotokuvamaalareista. Hänen työskentelytapansa ei ole noudattanut mitään ajankohtaisia tyylisuuntia, vaan muotoutunut hitaasti melkein fotorealistisista "kauniista" kuvista melkein inhorealistisiin kuviin ihosta ja lihasta.

Freud työskenteli muotokuvia tehdessään hyvin hitaasti. David Hockney laski, että hän istui mallina muotokuvaansa 122 tuntia. Mutta kun Hockney pyysi Freudia oman työnsä malliksi, istunto kesti 2,5 tuntia. Mallina istumiset ovat varmasti olleet ihan oma kokemuksensa, studio ei vaikuta kovin viihtyisältä, mutta puhetta on riittänyt kaikista maailman asioista nähtävästi. Martin Gayford on kirjoittanut omista "istunnoistaan" mielenkiintoisen tuntuisen teoksen/päiväkirjan: Man With a Blue Scarf.

Näyttely on järjestetty krologisesti. Alkukauden herkät ja suurisilmäiset muotokuvat ovat oudolla tavalla vakavia ja loppukauden kuvissa tuntuu, että väriin on sotkettu sementtiä tai santaa. Iholla tuntuu kuin kasvavan jotain eikä kokemus aina ole miellyttävä. Vaikuttava näyttely!

David Hockney

LUCIAN FREUD - EXHIBITION

One of London´s excellent art exhibitions is Lucian Freud´s (1922-2011) Painting Portraits in National Portrait Gallery.

Lucian Freud is definitely one of best portrait painters ever. He did not follow any contemporary art trends. He followed his own style very slowly from almost photorealistic "beautiful" paintings to almost revoltrealistic pictures of skin and flesh in the last portraits.

Freud painted his portraits very slowly. David Hockney estimated that he sat for his portrait 122 hours. But when Hockney asked Freud  to sit for his portrait, he sat only 2,5 hours. To sit as a model for Lucian Freud must have been a special experience. His studio doesn´t seem to be very comfortable, but conversations have been varied. Martin Gaylord has written a book/diary of his own sittings as a model: Man With a Blue Scarf.

The exhibition is arranged chronologically. The sensitive and big-eyed pictures from the early period are hauntingly  grave and in the final pictures there seems to be cement or sand mixed with the colour. It feels like there is something sinister growing on the skin and the feeling is not always nice. An effective and influential exhibition.