BP PORTRAIT AWARD 2012 - näyttely / Exhibition

Carl Randall

National Portrait Galleryssa Lontoossa järjestetään nyt jo 33. kerran vuosittainen muotokuvamaalauksien näyttely:  valitut ja palkitut työt. 23 viimeistä vuotta näyttelyä on sponsoroinut BP (British Petroleum). Tänä vuonna 2.187 maalauksesta ympäri maapalloa näyttelyyn on valittu 55 työtä. Kuvia sukulaisista, tuttavista, julkisuuden henkilöistä sekä omakuvia.

In National Portrait Gallery in London there is already 33rd time the yearly exhibition of portraits: selected and rewarded paintings. Last 23 years the exhibition has been sponsored by BP (British Petroleum).This year there are 55  selected portraits from 2.187 works all over the world. Pictures of relatives, friends, public figures , and self-portraits.

Aleah Chapin

Tänä vuonna vallitsevana tyylinä näyttää olevan fotorealismi. Monet muotokuvat näyttävät valokuvista kopioiduilta niin, että jokainen ihohuokonen ja partakarva näkyy terävästi. Ensimmäisen palkinnon saanut Aleah Chapinin alaston "Täti" on yksi esimerkki, samoin toisen palkinnon saanut Ignacio Estudillon melkein musta alaston mies. Kunniamaininnan saanut Carl Randallin työ "Mr. Kitazawan nuudelibaari" oli paras näistä fotorealistisista töistä, ihmisten yksinäisyys ja irrallisuus korostuu tässä ylhäältä kuvatussa maalauksessa.

Ignacio Estudillo

This year the dominating style seems to be the photo realism. Many portraits look like copied from photographs so that every pore and hair of beard is sharply visible. A good example is 1st price: Aleah Chapin´s  naked "Auntie", likewise 2nd price: Ignacio Estudillo´s almost black naked man. Carl Randall´s work "Mr. Kitazawa´s Noodle Bar" which got a honorary award was the best of these photo realistic paintings, the loneliness and separateness of people is finely emphasized in this painting seen from above.

Alan Salisbury

Enemmän pidin muotokuvista, joissa oli jotain taustaa, työhuoneita, huonekaluja, tavaroita ja värejä. Alan Salisburyn omakuva, jossa korissa oli muiden taiteilijoiden omakuvia ikään kuin hedelminä (Caravaggion tyyliin) oli hauska. Myös Tony Noblen maalaus kuvataiteilijan ateljeesta lukemattominen heijastuksineen oli kiehtova.

I preferred the portraits that had some background, working rooms, furniture, objects, and colours. Alan Salisbury´s self-portrait with a basket full of other artists´ self-portraits on fruits (after Caravaggio) was fun. Also Tony Noble´s portraits of a painter´s studio with all the reflections was enchanting.

Tony Noble

NPG on hankkinut kokoelmiinsa joitakin näissä jokavuotisissa muotokuvanäyttelyissä olleita töitä. Olen aiemminkin ihaillut esimerkiksi James Lloydin muotokuvaa Sir Paul Brierley Smithistä vuodelta 1997. Siinä henkilön tausta (vaatteet, kankaat) tulee hyvin mukaan.

NPG has acquired to its collections some of the works from these yearly portrait exhibitions. I have already earlier admired for example James Lloyd´s portrait  of Sir Paul Brierley Smith from 1997. In this picture the background of the person (clothes, fabrics) comes along fine.

James Lloyd

LUCIAN FREUD

Lucian Freud

LUCIAN FREUD - TAIDENÄYTTELY

Lontoon erinomaista taidenäyttelytarjontaa: Lucian Freudin (1922-2011) muotokuvia National Portrait Galleryssa: Painting People.

Lucian Freud on ehdottomasti yksi maailman parhaista muotokuvamaalareista. Hänen työskentelytapansa ei ole noudattanut mitään ajankohtaisia tyylisuuntia, vaan muotoutunut hitaasti melkein fotorealistisista "kauniista" kuvista melkein inhorealistisiin kuviin ihosta ja lihasta.

Freud työskenteli muotokuvia tehdessään hyvin hitaasti. David Hockney laski, että hän istui mallina muotokuvaansa 122 tuntia. Mutta kun Hockney pyysi Freudia oman työnsä malliksi, istunto kesti 2,5 tuntia. Mallina istumiset ovat varmasti olleet ihan oma kokemuksensa, studio ei vaikuta kovin viihtyisältä, mutta puhetta on riittänyt kaikista maailman asioista nähtävästi. Martin Gayford on kirjoittanut omista "istunnoistaan" mielenkiintoisen tuntuisen teoksen/päiväkirjan: Man With a Blue Scarf.

Näyttely on järjestetty krologisesti. Alkukauden herkät ja suurisilmäiset muotokuvat ovat oudolla tavalla vakavia ja loppukauden kuvissa tuntuu, että väriin on sotkettu sementtiä tai santaa. Iholla tuntuu kuin kasvavan jotain eikä kokemus aina ole miellyttävä. Vaikuttava näyttely!

David Hockney

LUCIAN FREUD - EXHIBITION

One of London´s excellent art exhibitions is Lucian Freud´s (1922-2011) Painting Portraits in National Portrait Gallery.

Lucian Freud is definitely one of best portrait painters ever. He did not follow any contemporary art trends. He followed his own style very slowly from almost photorealistic "beautiful" paintings to almost revoltrealistic pictures of skin and flesh in the last portraits.

Freud painted his portraits very slowly. David Hockney estimated that he sat for his portrait 122 hours. But when Hockney asked Freud  to sit for his portrait, he sat only 2,5 hours. To sit as a model for Lucian Freud must have been a special experience. His studio doesn´t seem to be very comfortable, but conversations have been varied. Martin Gaylord has written a book/diary of his own sittings as a model: Man With a Blue Scarf.

The exhibition is arranged chronologically. The sensitive and big-eyed pictures from the early period are hauntingly  grave and in the final pictures there seems to be cement or sand mixed with the colour. It feels like there is something sinister growing on the skin and the feeling is not always nice. An effective and influential exhibition.