TUULINEN PÄIVÄ HELSINGISSÄ / WINDY DAY IN HELSINKI

Vietin tuulista päivää Helsingissä ja mikä onkaan silloin mukavampaa kuin käydä muutamassa taidenäyttelyssä. Ateneumin Modigliani-näyttelyssä odotukseni olivat nähtävästi liian isot. Muotokuvat pitkäkasvoisista naisista olivat jo aika tuttuja ja lukuisat luonnospiirustukset eivät oikein avanneet uusia näkymiä. Amadeo Modiglianin (1884-1920) tyylihän on hyvin persoonallinen, tunnistettava, hiukan alakuloinen, ahdistunut, kauniit värit. Kansallismuseon Italiasta lainattu renessanssi-näyttely ihastutti. Maalaukset olivat värikkäitä, muotokuvat yleviä ja arvokkaan kauniita. Jos loputtomat pulleat Jeesus-lapset toistuvat, niin takana aukeavat maisemat ja asetelmat ovat taivaallisia. Löysin jopa kissan yhdessä taulussa pöydän alta. Poikkesin myös pieneen tm-galleriaan Tomi Dufvan ja Matti Kallion näyttelyssä, joka oli myös performanssia: "Keskusteluja koneen kanssa". Matti Kallion suuret mustepiirrokset seinillä pursuivat muotoja ja henkilöitä. Runsauden vastakohtia olivat Tomi Dufvan pienet koneet, joiden tekniikkaa ei mitenkään oltu piilotettu. Koneiden kynät piirsivät jatkuvaa viivaa vienosti hyristen. Matti Kallio piirsi lattialla isolle paperille viivaa yhdessä pienen liikkuvan ja pyörivän kynäkoneen kanssa. Viivan teko on niin inhimillistä, teki sitä sitten kone tai ihminen.

**************

I spent a very windy day in Helsinki, and what could be nicer than visit a couple of art exhibitions. Apparently my expectations were too high in Ateneum's Modigliani exhibition. Portraits of long-faced women were already quite familiar, and several sketches and drawings didn't open any new views. Amadeo Modigliani's (1884-1920) style is very personal, recognizable, a bit melancholy, anguished, beautiful colours. The National Museum of Finland's exhibition of The  Renaissance on lone from Italy was delightful. The paintings were colourful, portraits elevated and stately beautiful. If the endless plumb Jesus children are repeated, in the background there are opening heavenly landscapes and still-lifes. I even found a cat in one painting under the table. Then I popped at the small tm-gallery in Tomi Dufva's and Matti Kallio's exhibition, which was also a performance: "Discussions with a Machine". Matti Kallio's large ink drawings on the walls were flooded by forms and people. Contrasts to the profusion  were Tomi Dufva's small machines, and their technique was not hidden any way. The pens of the machines draw continuing line softly humming. Matti Kallio was drawing on the floor on a large white paper lines together with a small circling and moving round pen machine. It's so human to draw a line, was it done by a machine or a man.