GÖSTA - NÄYTTELY / EXHIBITION

Jani Leinonen

"SuperPop - Suomalaista ja kansainvälistä pop-taidetta ennen ja nyt" on Timo Valjakan kokoama taidenäyttely Suomen uusimmassa taidemuseossa Gösta-paviljongissa Mäntässä. Latomainen puurakennus avattiin tänä kesänä Gösta Serlachiuksen kartanon viereen. Kartano sisältää entiseen tapaan G.A.Serlachiuksen sahan perustajan kokoamat suomalaisen taiteen klassikot. Gösta-paviljongissa järjestetään vaihtelevia taidenäyttelyjä. Ihan hämmästyttävä tämä museokeskittymä kyllä on Mäntässä, keskellä vehmasta ja harvaanasuttua maatalousmaisemaa.
SuperPop on riemastuttava ja yllättävän hauska näyttely huolimatta siitä, että ensimmäiseksi siellä törmää pääkalloihin, sekä Damien Hirstin (s. 1965) että suositun suomalaisen Jiri Gellerin (s. 1970). Hienoa on, että näyttelyssä on mukana monia jo melkein unohtuneita suomalaisia 1960-luvulla silloista menoa kritisoineiden taiteilijoiden

Paul Osipow & Damien Hirst

töihin: Paul Osipow (s. 1939), Leo Lindsten (s. 1943), Raimo Reinikainen (s. 1939). Nykymenoa taas kritisoi Jani Leinonen (s. 1978) mainostekstejä ja logoja manipuloimalla. Hän sai vuonna 2012 sakot varastettuaan ja tuhottuaan Ronald MacDonald-patsaan mäkkäristä. Kotimaisten pop-taiteiljoiden rinnalla näyttelyssä on edustava kokoelma Andy Warholin, Roy Lichtensteinin ja Jasper Johnsin töitä. Näitä on harvemmin nähty, sillä ne on saatu suomalaisista yksityiskokoelmista. 

Jiri Geller

"SuperPop - Finnish and International Pop Art Then and Now" is name of an art exhibition curated by Timo Valjakka in the newest art museum in Finland, Gösta pavilion in Mänttä. This barn-like wooden building opened this summer beside Gösta Serlachius`s mansion, which houses as before the art collection of Finnish classic paintings compiled by the founder of G.A. Serlachius´s paper factory. Gösta Pavilion will be the place for changing exhibitions. I have to say that it´s quite surprising to see this cluster of museums in Mänttä, in the middle of verdant and sparsely populated countryside.
SuperPop is an exhilarating and amazingly funny exhibition despite the fact that you stumble at first at the skulls, both Damien Hirst´s (b. 1965) and very popular Finnish Jiri Geller´s (b. 1970). It´s fine, that in the exhibition there are many already almost forgotten Finnish artists, who criticized the life in the 1960`s: Paul Osipow (b. 1939), Leo Lindsten (b. 1943), Raimo Reinikainen (b. 1939). Modern life again is criticized by Jani Leinonen (b. 1978), who manipulates logos and advertisements. He was fined in 2012 after stealing and destroying the statue of Ronald

Leo Lindsten

MacDonald from a burger joint. Beside the Finnish pop artists there a fine collection of works by Andy Warhol, Roy Lichtenstein and jasper Johns. These are rarely seen because they have been obtained from private Finnish collections.

Jiri Geller

DAMIEN HIRST

.Damien Hirst - taidenäyttely Lontoon Tate Modernissa.

Damien Hirstiä (s. 1965) on syytetty kaupallisuudesta, julkisuus- ja sensaatiohakuisuudesta, rahanhimosta ja apulaisten käytöstä teostensa työstämisessä.

Tate Modernin näyttely on kuitenkin ihan muuta ja positiivinen yllätys. Vaikka näyttelyn teemoja ei voi kuvata positiivisiksi. Vasta tässä näyttelyssä ymmärsin Hirstin taidetta kokonaisuutena. Olen aiemmin nähnyt yksittäisiä Hirstin teoksia mm. hain ja lampaan formaldehydtankeissaan Saatchi-gallerian näyttelyssä vuonna 2003, ja yksittäisinä teokset kieltämättä ovat aika hätkähdyttäviä.

Näyttelyn teemat ovat selkeät: kuolema (hai ja muut eläimet säilöttyinä formaldehydiin), elämän kiertokulku (kärpäset ja perhoset), ihmisen halu säädellä elämäänsä (lääkkeet, kirurgiset välineet), ihmisen omat tavat elämän lyhentämiseen (tupakointi), halu järjestykseen ja elämän kontrollointiin (pilkkumaalaukset, uskonto). Perhosten siivistä kootut "alttarimaalaukset" ja kuolleista kärpäsistä koottu "Musta aurinko" ovat esteettisesti kauniita. Timantit (timanteilla päällystetty pääkallo) taitavat olla enemmänkin pilkkaa ("Timantit ovat ikuisia"). Ajatuksia herättävä näyttely!

Damien Hirst - Exhibition in Tate Modern/London

Damien Hirst (b. 1965) is accused of commercialism, attension and sensation seeking, greed, money-grubbing and excessive use of assistants.

Hist´s exhibition in Tate Modern is however something else and a positive surprise. The themes of the exhibition are still not very positive. In this exhibition I saw Hirst´s art for the first time as a whole. I have seen aerlier a few single works of Hirst for example in Saachi Gallery in 2003, and these single pieces (sharks and other animals in formaldehyde tanks) are undeniably quite shocking.

The themes in the exhibition are clear: the death (animals in the formaldehyde tanks), the cycle of the life (flies and butterflies), the human desire to control one´s life (medicine and surgical intruments), human ways to shorten one´s life (smoking), seeking some kind of control in life (spot paintings, religion). The "altar pieces" made of butterfly wings and "The Black Sun" made of dead flies are esthetically beautiful. Diamonds and the human skull covered with diamonds may be more like a joke ("Diamonds are forever"). A thought -provoking exhibition!